Johtaminen on kuollut

Me emme tarvitse enää johtamista ja johtajia. Johtaminen on kuollut, on aika saattaa se haudan lepoon.

Aikoinaan, kauan sitten, yhdeksänkymmentäluvulla, olin eräässä pankissa kouluttamassa myyntitaitoja naisille, joiden tarkoitus oli muuttua pankkivirkailijoista myyntitykeiksi. Mukana oli monta silloin yli viiskymppistä, jotka muistivat miten pankki oli haalinut työhön nuoria tyttöjä ennen kuin he ennättivät lukioon tai kauppakouluun. Haluttiin yksinkertaisia ihmisiä tekemään yksinkertaisia töitä. Kuten tilinlopettamista. Niinpä osa oppilaistani oli tehnyt elämäntyönsä pankkitilien lopettajana. Ja sitten yht’äkkiä tietokone alkoikin hoitaa tilinlopetushommeleita ja tilinlopettajasta piti kuoriutua uusia pankkipalveluita myyvä tiikeri.

Tilinlopettajilla oli esimies ja yritystä johti johtaja. Eikö ole hiukan kummallista, että tilinlopettaja sai lähteä mutta esimies ja johtaja jäivät? Ja he ovat vieläkin siellä, vaikka aika on muuttunut? Ja ollaan tultu uudelle vuosituhannelle? Minusta se on todella omituista.

Tämän vuosituhannen ihmiset ovat koulutettuja, osaavia ja näkemyksellisiä. He tietävät, että heillä on lahjoja ja kykyjä, joita he voivat hyödyntää elämänsä parantamiseen. He voisivat mielellään käyttää niitä myös yrityksen hyväksi, ellei esteinä olisi menneen ajan johtamisreliikit.

On suosittua määritellä johtamista yhteisten päämäärien ja tavoitteiden asettamisena. Määrittelyä täydentävät usein sanat ’kiteyttäminen’, ’merkityksen ymmärtäminen’ ja ’vaikuttaminen’. Hyvä johtaja myös ymmärtää ja kommunikoi rehellisesti, että omistajan etu ajaa työntekijän edun edelle. Johtaja ei johda,  hän kommunikoi, manipuloi, vaikuttaa ja toteuttaa suunnitelmaa, johon henkilökunta on mukayhteisöllisessä prosessissa saanut vaikuttaa.

Umair Haque kirjoittaa:

”Johtajat eivät johda. Miten tällainen konsepti pääsi syntymään? Syynä on vaikutusvallan korostunut merkitys. Suunnattomat kafkamaiset byrokratiat, jotka hallinnoivat ja johtivat 1900-luvun vaurautta, loivat tarpeen ”johtamiselle” eli ihmisille, jotka osasivat navigoida organisaatioiden politiikan loppumattomissa juonikudelmissa ja sokkeloissa. Taiturimaisella juonikkuudella he varmistivat, että organisaatiot selviytyivät, jäivät eloon. Mutta johtajat eivät luo organisaatioita – organisaatio luo johtajan. 1900-lukulainen talousmalli loi sääntöpohjaisen organisaatiomallin ja ”johtaminen” tehtiin sopivaksi sitä varten.”

Johtajan on aika mennä. Nyt tarvitaan ihmisiä, jotka rakentavat huomista, sitä maailmaa, jossa on vielä vihreitä metsiä, tiheitä viidakoita, vapaasti aaltoilevia puhtaita vesiä ja ilmaa, jota tulevat sukupolvetkin voivat hengittää. Ihmisiä, jotka rakastavat ihmisiä ja ihmisyyttä ja etsivät kaikessa aitoutta, henkistä kasvua ja parempaa elämää. Pistäkää johtaja pihalle – hänellä on varmasti jo kaunis sellainen valmiina – ottakaa tilalle rakentaja, joka rakentaa tulevaisuuden tähän päivään, ei yksin vaan yhdessä.

Umair Haque kirkastaa pomon, johtajan ja rakentajan eroavaisuuksia:

Pomo motivoi porukkaa, johtaja valmentaa heitä. Rakentaja oppii heiltä

Pomo on riippuvainen auktoriteetista, johtaja good-willista. Rakentaja on riippuvainen hyvästä.

Pomo herättää pelkoa, johtaja innostaa. Rakentaja on innoissaan – muuttamaan maailmaa.

Pomo sanoo ”minä”, johtaja sanoo ”me”. Rakentaja sanoo ”kaikki”” – ihmiset, yhteisöt ja yhteiskunta.

Pomo antaa tehtäväksi, johtaja vauhdittaa. Rakentaja näkee lopputuloksen.

Pomo sanoo: ”ole ajoissa”, johtaja ennättää sinne etuajassa. Rakentaja varmistaa, että ”sinne pääsemisellä” on väliä.

Pomo keksii syyn romahdukselle, johtajaa hoitaa romahduksen. Rakentaja ehkäisee romahduksen.

Pomo tietää miten, johtaja näyttää miten. Rakentaja kertoo miksi.

Pomo tekee työstä raatamista, johtaja tekee työstä pelin. Rakentaja organisoi rakkautta, ei työtä.

Pomo sanoo ”mene”, johtaja sanoo ”mennään”. Rakentaja sanoo ”tule”.

Suomi on johtamiskriisissä. Yhteiskunta ja yritykset ovat tuuliajolla, sillä kukaan ei tiedä mitä tapahtuu ja minne pitäisi olla menossa. Johtajat tekevät jämäköitä päätöksiä ilman näkemystä uudesta maailmasta, jossa ihmiset rakentavat inhimillisyyden, rakkauden ja rauhan kudelmia. Ihmiset kasvattavat tietoa ja ihmisyyttä ja pienentävät aurinkoa pimentäviä krääsävuoria. Vaikka kuinka jämäkkä tai osakkeenarvoa nostava on johtajan päätös tai teko, ei se voi olla kestävällä pohjalla ellei se ymmärrä edellisten lauseiden viestiä. Ruohonjuuritasolla tapahtuu. Siellä on luova talous ja sieltä kuuluu kova kasvun kohina – jonain päivänä se näyttää voimansa ja osoittaa johtamisreliikkien mielettömyyden.

Mieti minkälaisessa maailmassa sinä haluat elää. Onko siinä maailmassa niitä johtajia, jotka eivät osanneet muuttua johtajista rakentajiksi vaan alensivat hyvänkin johtajuuden suhmuroinniksi ja rahanpalvonnaksi? Ja siinä sivussa hukuttivat maan krääsään ja tukahduttivat meren muovipusseillaan.

Hyvä esimerkki Rakentajasta on nobelpalkittu Ellinor Ostrom. Hänen ajatuksistaan pitäisi ottaa oppia ihan täällä kotosuomessa, ajatellaanpa vaikka Pallastunturia, joka on loistava esimerkki siitä miten johtajuutta voi käyttää ihmiskuntaa vastaan.

Tämän artikkelin innoittaja on Umair Haquen blogikirjoitus The Builder’s Manifesto

Aiemmat Umair Haquen ajattelun kannustamat uuden ajan manifestini ovat:

Innovaatio, tuotantotalousajan reliikki

UBI efekti – ilmiömäisesti vaikuttava

Uuden ajan voitto