Aikamme pahimpia riippuvaisuuksia on tarve saada vahvistus omille teoille, tunteille, mielialoille, mielipiteille, ajatuksille, sanoille…. niin melkeimpä mille tahansa oman elämän ilmiölle. Kuin omaa elämää ei olisi muuten kuin toisten ihmisten vahvistuksen ja hyväksynnän kautta.
Vahvistusta ja hyväksyntää itselleen kaipaava ihminen taistelee jatkuvasti oman mielialansa kanssa. Kun vahvistus on saatu, on mieliala hyvä ja into korkealla, mutta kun vahvistusta ei johonkin aikaan kuulu, niin mieliala painuu maahan ja motivaatio kutistuu rusinaksi. Tunnistatko tämän itsessäsi? Saatat olla vahvistusnarkkari (validation junkie).
Voihan sitä toki niinkin elää. Että soittaa jokaisen mielenailahduksen jälkeen kaverille ja hakee vahvistusta, että onhan tämä – olenhan minä – ok. Mutta sillä tavalla ihminen ei kasva, ei opi elämän tärkeimpiä asioita eikä pääse voittavaan kierteeseen, jossa oppiminen ja toiminta ruokkivat toisiaan itselle tärkeiden päämäärien ja ainutlaatuisen, oman itsen, olemassaolon saavuttamiseksi.
Vahvistusnarkkari ei ole voittavassa kierteessä vaan kehässä, jossa paha mieli ja vahvistus vuorottelevat – toisesta johtaa suora nuoli toiseen.
Jos haluat lähteä voittavan oppimisen tielle, jossa prosessi on huikea kasvun tie ja voittamisen hetket elämääsi kohottavia ainutlaatuisia tilanteita, joissa annat itsesi täysin tehtäväsi palvelukseen et voi odottaa vahvistusta jokaiseen tuntemukseesi. Jos olet riippuvainen ulkopuolisten vahvistuksesta et toteuta omaa itseäsi vaan annat muiden määritellä itsesi ja tekemisesi. Vahvistusnarkkari ei voi tulla ”ulos laatikosta”, sillä mikään vahvistus ei riitä hänelle laatikon seinämien rikkomiseen.
Aito ihminen vahvistaa itse omat tuntemuksensa. Kun lakkaat hakemasta vahvistusta ulkopuolisilta niin huomaat hämmästyttävän asian – sinä vahvistut itse!
Tämä ei tarkoita sitä, että ihminen ei tarvitse palautetta. Kyllä palautetta tarvitaan samoin kuin avointa dialogia, myös omasta oppimisesta ja kasvusta. Ongelmassa kyse on oman olemassaolon jatkuvasta vahvistamisesta, vahvistusnarkomaniasta, joka ilmenee voimauttavan energian hakemisena toisilta ihmisiltä usein ja jota ilman vahvistusnarkkari ei tunne voivansa olla olemassa ilman ahdistumista.
Vahvistuksen hakeminen on toki ihmiselle luontaista. Terve vahvistuksen hakeminen on valintojen, ajatusten ja tekojen peilaamista toisten kanssa.
Jos lähdet toteuttamaan unelmaasi, tekemään ainutlaatuisia urotekoja, tulemaan omaksi itseksesi – joudut toteamaan, että et saa vahvistusta kovinkaan monelta. Siksi sinun on kasvettava ottamaan vastuu omista tuntemuksistasi ja mielialoista. Sinun on otettava puhelu sisäiselle valmentajallesi ennen soittamista kaverille, jonka tiedät vahvistavan olotilasi. Vain silloin voit jatkaa tiellä, jonka olet valinnut ja jonka päässä näet toteutuneen unelmasi – voittosi.
”Suuri ihminen löytää itsestään sen, mitä pieni ihminen etsii toisista.” – Konfutse
Valmennusvihje:
Kun organisaatiosi tai joukkueesi selvästikin kaipaa liian paljon vahvistusta ota asia avoimesti esille. Keskustelkaa siitä, onko ihminen tai teko hyvä ilman vahvistustakin? Milloin vahvistusta tarvitaan? Voiko vahvistushakuisuus johtaa energiahävikkiin? Miten voitaisiin luoda vahvistava ja voittava ilmapiiri ilman energiaasyöviä vahvistusvonkauksia?
Usein vahvistukseen perustuva kulttuuri yrityksissä tai joukkueissa näyttäytyy klikkeinä, suljettuina ovina, suosikkijärjestelminä ja sääntöihin nojautumisena. Vahvistuskulttuurin purkaminen on ensimmäisiä askeleita kohti voittamisen riemua, oppimisen iloa sekä aitoa yhteisöllisyyttä – reilua joukkuehenkeä!
”Ihmiset, jotka haluavat eniten hyväksyntää saavat sitä vähiten ja ihmiset jotka tarvitsevät vähiten hyväksyntää saavat sitä eniten.” – Wayne Dyer
Vahvistusnarkkarille ei riitä se mitä peilistä näkyy.
Boheeminaisen maailmankirja 