”Putosin” tviittasi kuulija, kun yritin lätkäesimerkillä kuvailla digitalisaation, IOT:n ja robotisaation linkittymistä toisiinsa.
Omasta mielestäni vertaukseni oli tosi hyvä. Niin no… usein juttuni ovat omasta mielestäni tosi hyviä, mutta todellisuudessa ne vaatisivat vielä kehittämistä ennen ilmoille päästämistä. Olen kai aika spontaani siinä mielessä.
Mutta jääkiekkoesimerkki oli mielestäni oikeasti hyvä, joten päätin testailla sitä. Ensin kyselin tilaisuuden järjestäjältä, joka piti esimerkkiä hyvänä. Sitten testasin sitä vielä muutaman henkilön kanssa ja lopulta vielä seminaariammattilaisen kanssa. Seminaariammattilainen totesi, että nyt vasta asia avautui hänelle kunnolla ja piti esimerkkiä loistavana.
Eli ei siis ihan huono metafora! Ei kun blogiin.
Suomessa kohistaan digitalisaatiosta ja IOT:sta. Virallinen elinkeino- ja innovaatioinstanssi haluaisi mieluiten keskittyä vain noihin kahteen ja ohittaa robotisaation täysin. Olen kuullut jo monta selitystä miksi robotisaatiosta ei pidä puhua. Tässä muutama kiva tärppi eri virkamiesten suusta:
- Suomessa ei ole robotiikka –osaamista, joten siitä ei saa puhua
- Robotisaatiostrategiaa ei pidä tehdä, koska emme pidä sanasta strategia
- Robotisaatio on osa digitalisaatiota, siitä ei tarvitse erikseen puhua
- Linjamme on digitalisaatio ja IOT
- Liian vaikea asia
- Ei kuulu Suomen strategiaan
- Ei kuulu tämän instituution strategiaan
- Ei tämä asia etene, kun ahdistelet (ei tykännyt tviiteistä)
- Ei tämä asia etene Suomen puutteita esilletuomalla
- Vaalien alla ei voida puhua robotisaatiosta, liian vaikea asia, kun kyseessä on työpaikat (poliitikko)
Maailmalla kuitenkin tehdään robotisaatiostrategioita ja robotiikkaa edistetään kaikin voimin. Vuonna 2017 Kiina tulee olemaan maailman robotisoitunein maa, Britannia hamuaa robotiikan ykköseksi ja Ruotsin pääministeri katsoo robotiikan nostavan maan kilpailukykyä ja lisäävän työpaikkoja.
Suomi ei voi jatkaa robotisaatiosta vaikenemista, sillä pelkän digitalisaation ja IOT:n varassa se on kuin joukkue, joka pelaa kahden miehen alivoimaa ja yksi on menettänyt mailansa.
Mutta nyt siihen lätkävertaukseen.
Lätkävertauksessani jää on digitalisaatio. Se on se alusta, jossa voidaan liikkua, jossa on kaikki tieto ja joka mahdollistaa sen, että peliä ylipäätään voidaan pelata. Jos et pelaa virallisissa sarjoissa voit pelata jäällä mitä peliä haluat.
Luistimet ovat IOT. Luistimilla mennään eteenpäin, päästään nopeasti paikkaan, jossa tapahtuu ja jossa kannattaa olla. Luistimilla kuljetaan maalintekopaikkaan ja ollaan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa, puolustamassa, kun oman päämäärän tavoittelemiseen tulee esteitä.
Robotisaatio on maila. Mailan avulla kiekko toimitetaan eteenpäin, tavoitteena saada se maaliin. Maaleja tekemällä voitetaan pelejä. Ilman mailaa ei ole kilpailukykyä.
Robotisaatiossa Suomi on puolustuspelissä alivoimalla – mailansa hukanneena. Olemme jääneet jälkeen niin teknologian, osaamisen kuin yritystoiminnassa hyödyntämisen osalta. Kilpailijamaat pyörittävät ylivoimaa, ja me yritämme parhaamme mukaan pysyä pelissä mukana, ilman että se musertava ylivoimamaali iskisi meitä henkiseen kanveesiin.
Ei tarvitse kauaa googlata, että löytää artikkeleita, joissa kerrotaan miten robotisaatio muuttaa työtä, yhteiskuntia ja taloutta. Artikkelit ovat yksi asia, mutta itse olen matkoillani nähnyt, mitä todella tapahtuu. Viimeksi Englannissa. Vauhti on valtavaa ja kehitysaskeleet vaikuttavia.
Robotisaatio jalostaa IOT:n ja digitalisaation konkreettisiksi tuotteiksi ja liiketoimintamalleiksi. Se lisää tuottavuutta, vähentää raskaita, vaarallisia ja ikäviä töitä – mutta ennen kaikkea se on megatrendi, jota emme voi valita pois.
Se on maila, joka meidän on otettava käteen, jotta pääsemme käynnistelemään hyökkäyspeliä ja iskemään niitä tarpeellisia maaleja. Että pysyisimme korkeimmalla liigatasolla, jolla olemme jo tottuneet pelaamaan.
Boheeminaisen maailmankirja 