Uuden ajan voitto

Sukupolvi M haastaa vanhan liiton bisneskansan

Olen koukuttunut Umair Haquen ajatteluun. Olen vakuuttunut siitä, että hän on oikeassa ja vielä vakuuttuneempi siitä, että meillä Suomessa hänen ajatuksiaan tarvitaan enemmän kuin monessa muussa paikassa.

Pari päivää sitten Hesarin kolumnisti totesi, että Suomessa mennään taloudelliset arvot edellä enemmän kuin muissa eurooppalaisissa maissa. Ahneus, rahanhimo ja taloudellisten arvojen ensisijaisuus vievät meidät tuhoon, ellemme muutu – nyt heti.

Sukupolvi M tarkoittaa muutosliikettä. On yhä enemmän ihmisiä, jotka tekevät asioita toisin. Ihmisiä, jotka haluavat tehdä työtä ja asioita, joilla on oikeaa ja aitoa merkitystä.

Olin aikoinaan hetken töissä mainostoimistossa. Meille tuotiin videonauhurihökötys, joka osasi puhua. Maahantuoja ei keksinyt mitä lisäarvoa se voisi tuoda kuluttajalle ja meidän tehtävämme oli keksiä se. Teknologia oli tuolloin niin alullaan, että puheominaisuus ennemminkin häiritsi laitteen toimintaa kuin lisäsi arvoa käyttäjälle. Sitä me sitten mietimme. Onneksi sain potkut tuosta paikasta. Mutta epäonnekseni ja meidän kaikkien epäonneksi olemattomien lisäarvojen ”innovointi”  on jatkunut ja meille on myyty kaikenlaisia härpäkkeitä, joiden todellinen arvo on miinusmerkkinen.

Sukupolvi M etsii merkityksellisyyttä, sitä mikä on tärkeintä, millä on eniten väliä. Haquen mukaan sukupolvi M ei ole pelkästään ”mahtava juttu” se on myös välttämätön ja hän perustelee sitä näin:

”Suuri kriisi ei ole poistumassa, muuttumassa tai  muuttamassa muotoaan. Se on se sama vanha kriisi – ja se kasvaa. Te olette epäonnistuneet tunnistamaan mistä siinä todella on kysymys. Se on, kuten olen uudelleen ja uudelleen toistanut, insituutioissamme: säännöissä, joiden mukaan taloutemme on organisoitu. Mutta ne ovat teidän instituutionne, ei meidän. Te teitte ne ja ne ovat hajalla.”

Umair Haque jatkaa vanhan liiton bisneskansan piiskaamista:

  • Te halusitte suurta, lihavaa ja laiskaa ”bisnestä”. Me haluamme pientä, herkkää, mikrotason kaupankäyntiä.
  • Te teitte ”politiikasta” ruman sanan. Me haluamme aitoutta, syvällistä demokratiaa – kaikkialle.
  • Te halusitte rahataloudellista fundamentalismia. Me haluamme taloutta jossa on järkeä ihmisille – ei pelkästään pankeille.
  • Te halusitte kovien pääjohtajapomojen rakentamaa arvoa osakkeenomistajille. Me haluamme todellista arvoa, jota luovat ihmiset joilla on luonnetta, arvokkuutta ja rohkeutta.
  • Te halusitte näkymättömän käden, siitä tuli digitaalinen käsi. Nykymarkkinoilla suurin osa kaupoista käydään käytännössä robottien välityksellä. Me haluamme näkyviä kädenpuristuksia: luottaa ja olla luotettuja.
  • Te halusitte kasvaa – nopeammin. Me haluamme hidastaa – jotta voimme tulla paremmiksi.
  • Te ette välittäneet mitkä yhteisöt kaatuivat kumoon tai mitkä elämät upposivat. Me haluamme nousuveden, joka nostaa ylös kaikki uponneet veneet.
  • Te halusitte isoelämää: McKartanoita, Hummereita, and McRuokaa. Me haluamme inhimillistää elämää.
  • Te halusitte rikkaiden lähiöitä, hemmottelua ja aidattuja anti-yhteisöjä. Me haluamme yhteiskunnan, joka rakentuu aidoista yhteisöistä.
  • Te halusitte lisää rahaa, luottoa ja hyötyä voidaksenne kuluttaa ahnaasti. Me haluamme olla loistavia tekemään asioita, joilla on merkitystä.
  • Te uhrasitte materian alttarille kaiken merkityksellisen.  Te möitte juuri ne asiat, jotka tekivät meistä suuria, turhan rihkaman, helyjen ja vekottimien vuoksi. Me emme ole myynnissä, me opimme uudestaan tekemään sitä, mikä on merkityksellistä.

Olin tässä päivänä muutamana puhumassa erään pienen yhdistyksen asiaa suurelle johtajalle. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli ”onks niillä rahaa”. Kerroin, että ei ole, koska he ovat niin alussa, mutta että he tekevät tärkeitä asioita. Johtajan mielenkiinto katosi samantien – persaukisten kanssa ei kannata seurustella.

Me tarvitsemme nyt uusia alkuja, vaikuttavia ilmiöitä. Meidän on seurattava kulttuuria, luovuutta ja ihmisiä. Rahajäljen seuraaminen vie kapeneville kujille.

Meidän on avattava korvat uudelle aallolle, tuoreille ajatuksille – meidän on kuultava uuden kasvun kohina. Muuten meille ei jää muuta kuin kallioon kaivettu ydinjäte ja toisille kaasua kuljettava jättiläisputki.

Meidän on opittava ja sisäistettävä win+win(+win) -ajattelu, jossa emme mieti pelkästään omaa ja partnerimme hyötyä vaan mietimme myös sitä, mitä voittavia vaikutuksia voimme aidosti synnyttää muille tahoille.

”Sukupolvi M on vastuullisuutta, autenttisuutta – kaikkea eilisen toimintatapaan liittyvän haastamista. Kaikkialle minne katson näen räjähdysmäistä sukupolvi M busineksen kasvua; kansalaisjärjestöjä, avoimen koodin yhteisöjä, paikallisia aloitteita, hallintoa.” – Umair Haque

Linkit uuden ajan manifesteihin:

https://cristinaandersson.wordpress.com/2009/10/05/innovaatio-tuotantotalousajan-reliikki/
https://cristinaandersson.wordpress.com/2009/10/08/ubi-efekti-ilmiomaisesti-vaikuttava/
https://cristinaandersson.wordpress.com/2009/10/16/uudenajanvoitto/
https://cristinaandersson.wordpress.com/2009/12/19/johtaminen-on-kuollut/
https://cristinaandersson.wordpress.com/2010/02/04/winwinwin/

[edit] added some hashtags 1. OCT2011

Mainokset

17 ajatusta artikkelista “Uuden ajan voitto

  1. Hei, blogisi lähtökohta, jossa puhut terveempien ja todellisempien arvojen ja innoituksen pohjalta, on kyllä erinomainen. Näkemystäsi tarvitaan! 🙂

  2. Päivitysilmoitus: Johtaminen on kuollut « Renessanssinaisen maailmankirja

  3. Kiitos Cristina tärkeiden asioiden esiin nostamisesta. Umar Haugen ajatukset ovat tosiaankin inspiroivia! Olen samaa mieltä näistä ajatuksista.

    Silmääni pisti kuitenkin termi ”voittava vaikutus”. Mitä se tarkoittaa?

    Voittamisen metafora tuntuu minusta hieman vieraalta, ellei puhuta pelistä tai kilpailusta. Olen nuorena harrastanut kilpaurheilua, joten ymmärrän termin siitä näkökulmasta. Voittamiseen liitty aina myös häviäminen. Kun toinen voittaa, toinen häviää. Kilpaurheilussa oppii, että aina ei voi voittaa. Häviäminen ei tunnu kivalta, mutta samalla oppii arvostamaan muita, ja ymmärtää harjoittelun merkityksen.

    Kilpa- ja pelikenttien ulkopuolella voittaminen ja häviäminen metaforana on minusta kuitenkin hieman ikävä termi, koska kilpaurheilu, pelit ja kisat ovat kuitenkin vain leikkiä ja peliä! Oikeassa elämässä, työssä ja elämässä (leikin ulkopuolella) voittamisen metafora tuntuu hieman raa’alta. Jos työelämä ja elämä rinnastastetaan peliin, jossa on voittajia, niin se tarkoittaa oletusarvoisesti myös sitä, että siellä on myös häviäjiä. Voittavan asenteen lisäksi on siis myös häviäjän asenne. Pitääkö meidän kilpailla kaikessa? Se tuntuu hieman julmalta.

    Ymmärränkö minä jotain väärin? Mitä voittaminen, voittava asenne ja voittava vaikutus pelikenttien ulkopuolella tarkoittaa?

  4. Hei Janne

    Kiitos kommentista.

    Olen tosiaan kirjani julkaisemisesta, eli vuodesta 2005 joutunut selittämään voittamista. Voittamisen kulttuuri ei ole meille suomalaisille tuttu ja se yhdistetään yleensä ”julmaan kilpailuun” kuten sinäkin teet.

    Olen eri blogeissani kirjoittanut aiheesta todella paljon, eli asiaa löytyy.

    Uuden ajan manifesteihin liittyen esimerkiksi blogissa https://cristinaandersson.wordpress.com/2010/02/04/winwinwin/ olen puhunut voittavista vaikutuksista.

    Voittamisen kulttuurissa kilpailu on positiivinen paikka, jossa ihmiset tulevat yhteen mittelemään taitojaan. Voittamisen kulttuurissa ei kielletä kilpailua vaan pyritään tekemään siitä mahdollisuus oppia ja kasvaa. Uuvuttavinta on mielestäni se, että ihmisiä syyllistetään kilpailemisesta ja tuloksen tekemisestä – jokainen on kuitenkin omalla tavallaan siinä mukana.

    Voittamisen hedelmät putoavat yhteiseen koriin. Siksi meidän tulisi kannustaa toisiamme ainutlaatuisiin suorituksiin, loistamiseen ja oman upean potentiaalin manifestointiin.

  5. Kilpailun ei välttämättä tarvitse olla julmaa, etenkin silloin kun puhutaan pelistä ja leikistä, johon kilpailun mieluiten yhdistän.
    Kilpailun ei tarvitse olla julmaa, kun pelataan reilua peliä. Varsinkin kun puhutaan pelistä sen varsinaisessa merkityksessä (esim. jääkiekko), ei metaforana. Kun pelissä on voittajia, niin siinä on aina myös häviäjiä. Pelissä tämä ei kuitenkaan ole julmaa, koska pelin ulkopuolella voittajalla ja häviäjällä ei ole merkitystä.

    Julmaa kilpailusta ja voittamisen ja häviämisen kulttuurista tulee kun se viedään pelin ulkopuolelle, oikeaan elämään.

    On luonnollista, että liike-elämä (ja tänä päivänä kasvassa määriin muutkin elämän osa-alueet kuten tiede ja tutkimus) perustuu kilpailulle. Yrityksen kilpailevat keskenään asiakkaista. Toiset voittavat ja toiset häviävät. Liike-elämässä, jossa keinoja ei kaihdeta, kilpailusta tulee kuitenkin helpommin julmempaa kuin pelissä ja leikissä. Oikeassa elämässä kilpailun, voittamisen ja häviämisen seuraukset ovat paljon vakavampia.

    Voittaminen on siinä mielestä hankala metafora, koska se pitää oletusarvoisesti sisällään myös häviämisen. Kun puhutaan voittavasta asenteesta, on myös häviäjän asenne. Voittajat tuovat tulleessaan myös häviäjät. Olisin siksi varovainen viedessä voittamisen metaforaa uusiin konteksteihin. En esimerkiksi veisi voittamisen metaforaa konteksteihin joissa ei ole välttämätöntä tai tarpeellista kilpailla (parisuhde, rakkaus, ihmisten auttaminen).

    Voisi olla jopa mielenkiintoista etsiä uusia metaforia kilpailun, voittamisen ja häviämisen tilalle myös liike-elämässä ja työelämässä?

    Voittamisen metafora ei mielestäni kauhean hyvin sovellu tässäkin blogissa esiin nostettua uuden sukupolven business-ajattelua: ”haluamme nousuveden joka nostaa ylös kaikki uponneet vedet”.

    Eikö kritiikin kohteena olevan vanhan liiton ”ahneus, rahanhimo ja taloudellisten arvojen
    ensisijaisuus” nouse nimen omaan kilpailukulttuurista, jossa on voittajat ja häviäjät?

  6. Löysin tämän blogin vasta nyt Twitterin kautta, mutta vaikuttaa erinomaiselta.

    Umair Haque vaikuttaa myös henkilöltä jonka kirjoituksiin pitää ruveta tutustumaan.

  7. Janne,

    Voittaminen parisuhteessa kuulostaa kauhistuttavalta, samoin rakkaudessa ja auttamisessa.

    Itse en ajattele noin. Jos kurkkaat tämän blogin sitaattia – siinä sanotaan: Voittaja on, joka voittaa itsensä.

    Peli ja leikkikin voi kääntyä julmaksi, jos siihen sisältyy voittamisen pakko, ilman kykyä voittaa.

    Oman työni tarkoitus on auttaa ihmisiä oppimaan ja valmistautumaan voittamaan – niin ettei tarvitse ottaa vääriä konsteja käyttöön silloin kun se voittaminen kuitenkin tuntuu tärkeältä.

    Nyt pulma on se, että monet tavallasi kieltävät voittamisen tärkeyden. Korostetaan prosessin ja osallistumisen merkitystä (ovathan ne tärkeitä) samalla kuitenkin kielletään valmistautuminen voittamiseen ja valmistaudutaan pettymiseen sen sijaan. Ja pettymistä saadaan.

    Sen sijaan voisi valmistautua voittamaan ja opetella käsittelemään mahdollinen pettymys ja oppia iloitsemaan niiden puolesta, jotka voittivat.

    Miksi hakea metaforia, jotka vain tukevat kieroonmennyttä ”ei tulos tai voittaminen ole tärkeää” ajattelua? Onhan se tärkeää! Miksi kieltää tosiasiat?

    Ruotsissa on jo toinen kulttuuri – siellä on vinnarskalle ja siellä ”det luktar seger”. Meiltä puuttuu tuollainen sanastokin.

    Voittamisen ilo ja riemu tulee aidosta ja reilusta onnistumisesta haasteellisessa suorituksessa.

  8. Hienoa Cristina, että nostit tämän tärkeän asian uudelleen keskusteluun. Innostuin itsekin M generaatiosta viime lokakuussa, jolloin blogasin aiheesta Ilmestyskirjanpidossa: http://ilmestyskirjanpito.blogspot.com/2009/10/tuli-lama-kultainen.html

    Eräs vanhemman sukupolven edustaja esitti kirjoitukseni ilmestyttyä hieman kriittisiäkin kannanottoja tuohon manifestiin, vaikka ko. henkilö on muutoin hyvinkin muutosmyönteinen. Jotain manifesto siis sohaisee.

  9. Kiitos Marko kommentista!

    Luettuani viimeviikolla Hesarin yleisön osastolta Sitran, VTT:n, Tekesin ja Suomen Akatemian johtajien kirjoituksen, jossa he kertovat haluavansa tehdä ”yhteistyötä yli rajojen” tulin vakuuttuneeksi siitä, että manifesto sohaisee jotakin. Sukupolvi M tuskin löytyy noista instituutioista.

    Olemme kirjoittaneet artikkelimme samaan aikaan, viime lokakuussa. Tähän blogiin tulee jatkuvasti lisää lukijoita. Toivottavasti uudet tuulet alkavat puhaltaa. Pönötyksen aika on ohi – jos päätämme niin!

  10. Hyviä pointteja Cristina!

    Onnistuminen haasteellisessa suorituksessa, pettymysten sijaan onnistumiseen valmistautuminen, itsensä voittaminen ja kilpailun näkeminen positiivisena paikkana oppimiselle ovat ajatuksia jotka innoittavat minuakin!

    Olen kokenut, että metaforat auttavat joskus oivaltamaan uusia näkökulmia. Liian runsas metaforien käyttäminen tekee asiasta kuitenkin helposti vaikeaselkoisen. Metaforien lisäksi hyvä yrittää puhua asioista myös niiden omilla nimillä, muuten hämärtyy se mistä puhutaan.

    Liike-elämässä tuloksen tekeminen on tärkeää, koska se on liiketoiminnan edellytys. Hieman vaikeaksi asia ainakin minun mielessäni menee, kun samaan aikaan peräänkuullutetaan voittamisen kulttuuria, mutta kritisoidaan ahneutta, rahanhimoa ja taloudellisten arvojen ensisijaisuutta. Vaikea tämä asia taitaa ollakin?

    Metaforilla on kuitenkin merkitystä, miten tulkitsemme ja koemme elämää. Esimerkiksi ”elämä on olemassaolon taistelua” johtaa erilaisiin elämäntulkintoihin kuin metafora ”elämä on seikkailu”.

    Voittamisen kulttuurin metaforan lisäksi liike-elämään voitaisiin tuoda myös jakamisen kulttuurin metafora, joka korostaisi avoimuutta, tiedon vapaampaa kulkemista, osallistumista, yhdessä tekemistä ja toisten auttamista. Jälkimmäisen metaforan hyödyntäminen saattaisi olla myös yrityksen tuloksen kannalta tuloksekkaampi kuin ensimmäinen metafora?

  11. Janne,

    Ehkä yksi pulma on se, että voitolla tarkoitetaan sekä liiketaloudellista voittoa ”profit” kuin henkilökohtaisen suorituksen kautta saavutettavaa ainutlaatuista kokemusta ”win”. Englanninkielessä noita sanoja löytyy vaikka kuinka victorystä triumphiin.

    Pelkkä profittiin pyrkiminen on juuri sitä ahnetta ja rahanhimoista toimintaa, mistä meistä kumpikaan ei näytä pitävän.

    Palkinto – on se sitten profit tai pysti – pitäisi olla seurausta riemullisesta voittamisesta siinä asiassa, johon kokee intohimoa, henkilökohtaista syvää merkitystä. Silloin siitä riittää jaettavaksikin ja jakaakin mielellään.

  12. Terveys!

    Löysin minäkin tämän blogin Twitteristä.

    Karsastan myös voittamisen metaforaa. Niinkuin edellä on jo tullut ilmi, metaforan käyttö on hyvä asettaa aina oikeaan kontekstiinsa. Meistä jokainen on voittanut jo jotain. Suurin osa meistä on oppinut kävelemään, puhumaan, viestimään ylipäänsä. Suurin voittaminen on tapahtunut jo syntyessämme ja voittaessamme syntymässä kokemamme trauman. 🙂

    Voittaminsen metafora saa itsensä johtamisessa ja voittamisessa jo aivan toisenlaisen tunteen kuin mitä niillä ”pelikentillä” joissa on muitakin ihmisiä.

    Jään enemmän kuin mielenkiinnolla odottamaan lisää keskustelua #sukupolviM :stä ja ”pönöttämisen” vastaisesta liikehdinnästä.

    Benny Tulirinta_

  13. Ehkäpä tuloksen tekeminen, kilpailu ja voittaminen eivöt ole ne tärkeimmät asiat sukupolvi M:lle, vaan jakaminen, auttaminen ja yhdessä tekeminen, yhteiskunnallisten ongelmien ratkominen, toisten ihmisten ja ympäristön huomioiminen, itsensä toteuttaminen, oppiminen, tasa-arvoisemman ja demokraattisemman maailman rakentaminen?

  14. Benny,

    Kiva kun löysit tänne, kiitos siitä.

    Liitän voittamisen ainutlaatuiseen kokemiseen. Kun kirjoitin kirjaani, monet kommentoivat, että oppiminen on voittamista – ja niinhän se on. Voittaminen on sitä, että kohoaa korkeammalle.

    Ajattelen niin, että oikea voittamisen kaava on win*win(+win) meidän on pyrittävä voittoihin, joista seuraa hyvää myös toisille.

    Janne,

    Ehkäpä juuri nuo asiat ovat sukupolvi M:lle voittamista – co-winning. Me emme koskaan saa kieltää yksilöiden merkitystä ja yksilöiden tarvetta toteuttaa omaa ainutlaatuisuuttaan (kuten sanotkin) ja se on sitä voittamista.

    Painonnostaja Juri Vlasov sanoo, että se valkoinen hetki, jonka kokee kun huikean raskas paino nousee suorille käsivarsille, on niin arvokas, että on valmis tekemään vuosikausia työtä kokeakseen sen uudelleen.

    Jos me voisimme auttaa toisiamme voittamaan, kokemaan valkoisia hetkiä – niin eikö maailma olisi parempi paikka? Eikö silloin olisi voimaa, yhteistä voimavirtaa, myös toteuttaa noita hyviä aatteita?

  15. Päivitysilmoitus: Kohti uutta. Kohti väriä ja valoa! | Boheeminaisen maailmankirja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s