Kumppanuus ja voittava yritys

Sunnuntaiaamu alkoi mielenkiintoisesti, kun Jyri Saraste, Alkon asiakaspalvelusta vastaava johtaja twiittasi, että miten päästäisiin eroon sanasta ”alainen”.

sarastetviitti

Olen miettinyt asiaa todella usein. Tarpeemme määritellä organisaatio toisaalta hierarkisesti toisaalta tasapäisesti (= siten että tulos ei näy organisaatioon sijoittumisessa) pakottaa säilyttämään esimies-alainen valtasuhdetta kuvaavan asettelun.

Kumpa nyt muistaisin, kenen kanssa juttelin viime viikolla. Tämä henkilö kertoi, että heillä on siirrytty organisaatioon, jossa ei ole esimiestä, paitsi tilanteessa, jossa esimiestä tarvitaan erityisesti. Silloin kutsutaan esimies paikalle tekemään siihen asiaan liittyvän päätöksen. Jos luet tätä niin ilmoittaudu! Olin innostunut ajatuksesta.

Ruotsissa käyttävät sanaa ”medarbetare”. Tykkään. Medarbetare sanalla korostetaan yrityksen tavoitteiden, toiminnan ja olemassaolon olevan yhteinen matka ja päämäärä.

Tämä kaikki on varmasti ihan ok luettavaa, eikö vain? Mutta sitten haluan hiukan ravistella.

Entä kilpailu?

Meillä kaikenlainen puhe kilpailusta on kielletty. Työpaikoilla sosiaalisetätäti -konsultit käyvät kauhistelemassa ”kauheita” tulostavoitteita. Kaikenlainen kilpailu pyritään kieltämään yhteishengen vastaisena. Organisaatiokaaviotkin rakennetaan sellaisiksi, etä yksi kukkulan kuningas on määräävässä asemassa ja muut toteuttavat kiltisti komentoja, mitä kukkulalta huudetaan. Silloin ei tarvitse kilpailla, kun kaikki ovat alamaisia. Vai?

Tähän väliin kysymys: Miksi suomalaisilla työpaikoilla uuvutaan ja voidaan huonosti? Kaiken hyvinvointia estävän kilpailun kieltämisen jälkeen? Vaikka hyvinvointilkoulutuksia on järjestetty pilvin pimein? Miksi siis?

Liikkeenjohdon konsulttina tutustuin moneen työpaikkaan. Kilpailun kieltäminen oli jo silloin 90-luvulla alkanut, samalla alkoi suurten irtisanomisten aika. Näin läheltä, että ihmiset kilpailevat työpaikoistaan ja jos työpaikka on uhattuna ollaan valmiita aikamoisiin rikkomisiin, että oma pesti säilyisi.

Olen nähnyt ja kuullut ihmisten kilpailevan auton väristä, työhuoneen/pisteen sijainnista, palkan korotuksista (ilman tuloskytkentää), johdon suosiosta, loma-ajoista, autopaikoista, lounaspöydästä (toi meni tahallaan mun vakipöytään). Siis asioista, joilla ei ole mitään tekemistä reilun ja hyödyllisen kilpailun kanssa. Miten kilpailunkieltäjät eivät tätä kiellä – ainoastaan tuloksista kilpailemisen.

Sitten olen nähnyt yrityksiä, missä on reilu kilpailuhenki. Kilpaillaan asiakasmääristä, kaupoista, tuotantoennätyksistä, laadun parantamisesta, virhemäärien alentamisesta. Joskus näissä yrityksissä on päästy myös tuon ylemmän kappaleen naurettavista söhellyksistä, jotka alentavat ihmisen arvoa työntekijänä ja ihmisenä.

Luulen, että suurin osa kilpailuhenkisyyden puuttumisesta johtuu siitä, että ei oivalleta mitä peliä pelataan. Organisaatiopeli ei sovi yrityksille – ei sen puoleen myöskään virkamiehille, organisaatiopelit virastoissa maksavat hirveitä summia veronmaksajille.

Silja Line ja Viking Line on hyvä esimerkki. Ne eivät kilpaile siitä, kumpi on ensimmäisenä Tukholmassa. Kilpapurjehdus ei ole niiden laji. Nämä ylväät Ruotsin laivat kilpailevat jostain aivan muusta. Oletko sinä miettinyt, mitä peliä pelaat – missä sinun kannattaisi ja pitäisi voittaa menestyäksesi? Menestyäksesi siten, että voit myös riemuita omista ja toisten voitoista ja että voittamisesi ei vie toisilta arvokkuutta vaan päinvastoin lisää sitä?

Itse kannatan reilua kilpakumppanuutta – siinä pelissä, jossa voittaminen on hyödyllistä.

Voittamisen ydintä etsiessäni olen omassa elämässäni ja työssäni huomannut riittävän usein, että voittaminen siellä, missä se ei ole hyödylistä eikä arvokkuutta lisäävää, ei kanna hedelmää, eikä edes tuota hyvää fillistä – mikä on voittamisen perusta. Minun on voitettava omassa pelissäni, jotta saan kestävää onnea saavutuksistani.

BohoBusiness -kirjassa ehdotamme fraktaaleja organisoitumisen pohjaksi:

”Fraktaalit ovat eräänlaisia leirejä, joiden kokoonpano ja paikka muuttuvat sitä mukaa, kun uusia aloitteita ja työhönkutsuja tulee esille. Fraktaalileireistä tekee tehokkaan niiden toistettavuus ja tiettyjen elementtien samanlaisuus.”

Fraktaaliajattelun kautta voi kehittää voittavasti organisoituvaa yritystä, jossa ihmiset, medarbetaret, työkaverit organisoituvat joustavasti ja aina uudelleen tulostavoitteellisten tehtäväkokonaisuuksien kautta. Joukkuehenki ja yhteisen voittamisen fiilis syntyy tehtävän selkeydestä ja kirkkaasta tietoisuudesta tulosten saavuttamisesta (tai joskus epäonnistumisesta siinä). Kuka on esimies? Hän, joka kutsutaan paikalle, kun tarvitaan hierarkista päätäntävaltaa.

Onnistunut, palkitseva ja arvokkuutta lisäävä kilpakumppanuus on ennen kaikkea oman itsen voittamista. Se on keskittymistä omaan peliin, silloin kun kaveri sai punaisen auton, vaikka minä olisin halunnut sen.

Voittamista voit oppia edullisesti Voittava kierre -kirjasta, joka on rajoitetun ajan tarjouksessa vain 30€ + postituskulut. Kirjasta opit myös vaihtoehdon uuvuttavalle ja mukahyvinvoivalle työyhteisölle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s