– Don’t say, ’The day will come.’ Bring the day!” – Jakob Rotblit
Usein kuulee puhuttavan, että ihmiset pelkäävät muutoksia: uusia asioita ja ennen tuntemattomia tilanteita. Konsulteille muutoksen vaikeudella pelottelu on tietysti aarreaitta; monivaiheiset ja laaja-ulotteiset muutosohjelmat tarjoavat monta tilaisuutta laskuttaa edessä häämöttävästä muutoksesta, joka siis onnistuu ainoastaan mikäli ohjelmaa noudatetaan tarkasti. Valitettavasti kovin usein niin ei kuitenkaan käy.
Muutoksessa ihmiset eivät pelkää muutosta itseään, eivätkä uusia asioita – päinvastoin, uudistukset, varsinkin hyvät sellaiset, otetaan kyllä ilolla vastaan. Sen sijaan pelkoa ja epäluuloa aiheuttaa muutosprosessista aiheutuva hämmennys ja siihen kannattaakin ensisijaisesti tarttua, sillä silloin saavutetaan tuloksia huomattavasti helpommin ja nopeammin — niin ja paljon halvemmalla.
On totta, että muutos voi vaatia myös paljon työtä ja aikaa toteutuakseen, mutta muutokseen liittyy myös asioita, jotka voi toteuttaa ja saavuttaa heti. Näihin asioihin pääsee käsiksi muuttamalla ajatusta itse muutosprosessista.
Muutos on siirtymistä yhdestä tilasta toiseen.
Ajattelepa lomamatkaa. Suunnittelua, valmisteluja, lippujen ja hotellihuoneiden tilaamista, retkikohteiden tutkimista, matkalaukun pakkaamista ja lähdön odottelua. Ihan mukavaa vai mitä? Eikä haittaa ollenkaan vaikka edessä on suuri muutos, vaikkakin väliaikainen, siirtyminen jonnekin, ehkä tuntemattomaan kulttuuriin, jossa puhutaan kieltä, jota ei ole milloinkaan aikaisemmin kuullut. Mieti hetkeä, kun ystäviesi tai läheistesi kanssa tutustutte vaikkapa matkakohteenne lähellä sijaitsevaan vuorenhuippuun, jonne aiotte kiivetä. Katselette valokuvia, joita siellä aiemmin käyneet ovat ottaneet. Luette paikan historiasta, ketkä ovat kiivenneet vuorelle. Tuntuu kuin olisitte siellä jo! Eikö niin?
Tuntuu kuin olisi jo siellä. Siinä on muutoksen avainasia. Useimmiten muutokseen lähdetään toki visiosta ja tavoitteista, mutta oikeastaan niistä ei niin hirveästi välitetä vaan aletaan pohtia loputtomalta tuntuvaa prosessia. Kukaan ei vaivaudu miettimään, miltä tuntuu kun siellä ollaan – ja juuri siinä on muutostyön energia.
Matkaan saattaa liittyä odottelua välitiloissa, transitiohalleissa. Matkalaukkujen puuduttavaa raahaamista paikasta toiseen. Mutta kuka siitä oikeastaan välittää – onhan edessä matkakohde ja se ihana paikka vuorella.
Nyt sanotte, että ei se muutos työpaikalla ole ollenkaan verrattavissa lomakohteeseen ja ihanaan paikkaan vuorella. Minä vastaan siihen, että kyllä on, jos vaivaudutte etsimään muutoksen seurauksena olevasta tilasta edes hiukkasia uudenlaisesta hyvästä olosta. Edes hiukkasia. Puhumattakaan kokonaisuuksista, jotka palvelevat tekemistä ja tulosten saavuttamista entistä paremmin. Seuraava askel on tehdä aloitteita, jotka pohjautuvat noihin hiukkasiin ennemmin kuin jonkun vieraan tahon tekemiin projektisuunnitelmiin. Niidenkin aika toki voi tulla, mutta vasta myöhemmin.
Minulta kysytään usein miksi liitän voittamisen oppimiseen. Syy on, että oppiminen, jolla on jokin haluttava päämäärä sekä kohde, jonka voi kokea jo tässä hetkessä, vaikka päämäärää ei olisikaan vielä saavutettu, on tyydyttävämpää ja tuloksellisempaa kuin oppiminen jonkin itsen ulkopuolella olevan asian takia ja jonka tavoitteet eivät välttämättä edes kosketa itseä. Me ihmiset haluamme kokea ainutlaatuisuutta itsessämme – me haluamme ihanaan paikkaan vuorelle sen mielettömän koskettavan kokemuksen vuoksi, jonka se tarjoaa.
Seuraavan kerran kun muutos on edessä, ehdotan, että ette kysy: ”mitä tehdään seuraavaksi” vaan kysytte WIN kysymyksen ”What Is Next” eli ”mitä ON seuraavaksi”. Mikä on se tila, johon ollaan pyrkimässä. Etsikää edes hiukkasia siitä, mikä on parempaa, mikä tuntuu paremmalta ja tuokaa se tila tähän hetkeen. Silloin kun sen pystytte tekemään, niin muutos on jo tapahtunut. Loppu on vain käytännön asioiden toteuttamista.
Vuorelle kiipeäminen tuntuu yhtä hyvältä mielikuvituksessa matkaa valmistellessa kuin silloin kun sen tekee ihan fyysisesti. Tärkeää on oppia käyttämään samaa mielen vaikutusvoimaa muissakin muutostilanteissa. Silloin työstä ja elämästäkin tulee hyvän mielen seikkailu ja innostuneen valmistautumisen korkean paikan leiri.
Tätä artikkelia tukee kirjoitus ”vapaudu omaan oppimiseen”
Boheeminaisen maailmankirja 
Hei Christina, en tiedä onko tämä hyvä esimerkki, mutta kun tässä noin 10 vuotta sitten(40:nä) Kreetalla halusin tehdä fillariretken ylös ”Lefkaorin/Valkoiset Vuoret”, niin mietin, että mitä siellä on vastassa ja riittääkö kuntoni kyseiseen voiman ponnistukseen:)
No tuumasta toiseen ja ei muuta kuin vuokraamaan tarpeeksi hyvää fillaria hyvältä paikalliselta ystävältämme(omistaa autovuokraamon,vuokraa myös skoottereita ja fillareita).
Tässä ehkä tulee juuri se voittamisen kysymys eteen, eli olin asettanut itselleni tavoitteen, että nousen ylös vuorelle ja tulen sitten alas sieltä monien mukavien pikkukylien läpi suoraan takaisin hotelliimme meni siinä sitten aikaa kuinka paljon vaan;)
Voit uskoa, että olin väsynyt mutta onnellinen kun saavutin huipun(ei kuitenkaan aivan ylös asti, koska ei ollut pyöräteitä)se oli nimittäin ollut aika ponnsitus ja vielä siinä helteessä! Onneksi olin varustautunut hyvin päähineellä ja vesipullolla eli ei tarvinnut kärsiä nestevajauksesta:) Sitten vain laskettelin alas hiljalleen ja annoin rasittuneet pohkeeni ja takaliston levätä rauhassa.
Päästyäni vihdoin alas ja hotellille, menin heti uimaan mereen ja voit uskoa että se tunne oli jotain taivaallista!
Olin voittanut itseni ja myöskin muut jotka epäilivät, että pystynkö siihen:)
Tästä myös opin sen, että uskomalla itseensä voi tavoittaa vaikka mitä kuitenkin pitää olla myös realistinen omien kykyjen suhteen.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, Cristina!
Kiitos Tiina!
Päivitysilmoitus: Konventioiden haastaminen || Yhteisöllinen viestintätoimisto InFlow