Seitsemäs aisti

Lähiravintolassa on tietokilpailu. Nurkassa istuu kaljamukia puristaen vanha tuikean oloinen mies. Hän ei ole mukana kisassa, johon monet lähiseudun asukeista osallistuvat joka keskiviikko. Ei vain kisan vuoksi, vaan yhteisen mukavan hetken vuoksi. Vanha mies ei osallistu, mutta hän on joka kerta paikalla. Joka kerta hän ilmoittaa, että hän ei aio olla mukana. Jokaisen kysymyksen kohdalla hän tuhahtaa: ”Helppo. Kyllä minä tuon tiedän.”

Moottoripyöräkärpäsen puraisema mies kertoo innoissaan Euroopan reissusta. Hän muistelee Napolia ja välimeren aaltoja. Hän muistelee alppeja ja herkkuhetkeä wieniläisessä Sacher kahvilassa. Yksi kuulijoista tokaisee: ”Minä en sitten voi sietää moottoripyöriä, niiden pärinä vie hermot.”

Nainen kertoo ystävälleen kuinka joutui hankaluuksiin erään projektin kanssa. ”Niin, itsehän sinä sen käynnistit”, kommentoi ystävä.

Joiltakin ihmisiltä puuttuu seitsemäs aisti – kyky aistia, luoda ja ylläpitää hyvää fiilistä.

Jotkut ihmiset taas oivaltavat lähes aina mistä köydestä vetää, jotta hyvä fiilis syntyy ja osaavat valita sanansa, jotta hyvä fiilis säilyisi.

Nykyään ymmärretään, että hyvä fiilis on kaiken lähtökohta ja asioiden etenemisen perusta. Siksi ihmiset, joiden seitsemäs aisti – hyvän fiiliksen aisti – kaipaa kehittämistä pitäisi ryhtyä siihen välittömästi.

Hyvä fiilis ei ole ylioptimismia eikä naminamijeesjees positiivisuutta. Se on aitoa halua rakentaa mentaalista ympäristöä, jossa ihmisillä on hyvä olla ja kukaan ei tuntisi itseään syrjäytetyksi. Sellaisessa ympäristössä voi tehdä työtä, kehittyä, menestyä ja voittaa.

Seitsemäs aisti avautuu ulospäin. Jos seitsemäs aisti on tukossa, se kykenee aistimaan vain omia, usein ankeita tunnelmia. Tukkoinen seitsemäs aisti ei yksinkertaisesti aisti mitä ympärillä on meneillään.

Seitsemäs aisti voisi olla empatiaa ja myötäelämistä, mutta se on oikeastaan enemmän. Se on sitä, että ei riko vaikka ei ymmärrä. Se on sitä, että ei syytä eikä paheksu vaikka ei hyväksy. Jotkut (muka)empaattiset ovat yhtälailla hyvän fiiliksen rikkojia kun he lehmän silmillään tollottavat ja sanovat: ”mä ymmärrän”, äänellä joka paljastaa, että ei ymmärrä eikä ainakaan hyväksy. Empaattisuus ilman seitsemättä aistia on sitä, että ymmärtää toisen mielialan omien mielialojensa kautta.

Johtajalla pitää olla seitsemäs aisti ja hänen on vaalittava sitä kuin suurinta aarretta. Valta nimittäin korruptoi. Valta aiheuttaa aivoissa samanlaisen vaikutuksen kuin jos etulohkossa olisi kasvain tai jokin vieras esine – kyky empaattisuuteen vähenee ja seitsemäs aisti lakkaa toimimasta. Jos olet johtaja niin harjoita herkkyyttäsi aistia tunnelmia ja luoda hyvää fiilistä – yrityksesi tulos on siitä kiinni.

Kehittyneen seitsemännen aistin omaavat ovat ambivertteja, he osaavat muunnella oman läsnäolonsa laatua ja määrää sen mukaan mitä hyvä fiilis edellyttää, antamatta kuitenkaan periksi omista tärkeistä arvoistaan ja asioistaan. He ovat erinomaisia energioiden yhteensovittajia. He eivät tunge itseään esille, mutta eivät myöskään jää seinäkukkaseksi.

Vahvan ja herkän seitsemännen aistin omaavat ovat aidosti omia itsejään ja avoimesti mukana porukassa.