Mauriitsio Mähösen ihmeelliset seikkailut innovaation ihmemaassa.

Mielikuvituksellinen pakinasarja

Vuodelta 2009 (julkaistu Kauppalehden blogissa)

1. Kuiskauksia siltarummulla

Paperia työntyi ulos tulostimesta. Kuukausia kestänyt tuskaisa tietoisuus, todisteiden kerääminen, tarkkailu välinpitämättömyyttä teeskennellen ja lopulta päätös kirjoittaa kirje oli nyt kiteytynyt yhteen aaneloseen. Kirje oli ammattitaidolla tehty, sanamuodot hyvin valittuja ja asettelu sihteeritasoa. Mies oli tyytyväinen. Kerrankin hän oli noussut uhmaamaan vääryyttä.

Mauriitsio Mähönen oli työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta infrastruktuurialan yrityksessä Infarktiassa. Infarktia on entinen valtion laitos, Valtion siltarumpulaitos VSL. Jo ensimmäisenä päivänä aloittaessaan VSL:llä Mauriitsio oli tuntenut suurta ylpeyttä saadessaan liittyä valtion työntekijöiden pitkän, mutta kapean leivän nauttijoiden joukkoon.

Aikanaan VSL yksityistettiin. Mauriitsio oli ollut kauhuissaan. Hän oli vastustanut yksityistämistä loppuun saakka, mutta minkä sitä vahvemmalleen mahtaa. Sitä paitsi Mauriitsio uskoi, että valtion laitoksen kunniakkaat perinteet jatkuisivat myös uuden yhtiön aikana. Rehellisyys, vahva johtaminen ja korkea ammattitaito – niihin kolmeen arvoon Mauriitsio uskoi kuin pässi pettupuuroon.

Sitten oli uusi johtaja tullut. Ulkoapäin hän näytti juuri siltä, mitä Mauriitsio oli odottanutkin, johtajalta, joka tietää mitä tekee ja jolle ministeriöiden pukupellet eivät tule aukomaan päätään siitä, miten infrastruktuuriasioita hoidetaan.

Ei kuitenkaan kestänyt kauaa kun huhut alkoivat levitä. Johtajalla oli paljon velkaa. Outoja, ennen tuntemattomia, konsultteja alkoi ilmaantua Infarktian kokoushuoneisiin – usein vielä virka-ajan ulkopuolella. Mauriitsio oli usein ylitöissä, vaatimatta palkkaa, vain tehdääkseen työnsä hyvin ja saadakseen projektit pidettyä aikataulussa.

Lopulta Mauriitsio alkoi ottaa asioista selvää. Aluksi hän ei ollut uskoa silmiään. Näytti siltä, että uusi toimitusjohtaja hoiteli Infarktian sopimuksia yhtiöille, jotka hän joko omisti itse tai yhdessä yhtiökumppaninsa kanssa. Mauriitsio tunsi ihmisiä toimitusjohtajan edellisestä paikasta ja sai heiltä kuulla, että samanlaista touhuilua oli ollut sielläkin nähtävillä, mutta kukaan ei viitsinyt tehdä mitään.

Silloin Mauriitsio teki päätöksen. Infarktiassa hän olisi se mänty, johon rötösherrojen päät jysähtäisivät.

Mauriitsio laati nimettömänä lähetettävän kirjeen Infarktian hallituksen puheenjohtajalle, joka oli kuuluisan suomalaisen papatteja, koiranpommeja ja kissanpieruja valmistavan yrityksen johtaja. Mauriitsio selitti olevansa Infarktian ja sen työntekijöiden ja asiakkaiden asialla ja toivovansa tutkimusten käynnistämistä asiassa, jota hän epäili korruptioksi ja oman aseman väärinkäytökseksi. Hän ilmoitti, että mikäli hän ei kuule asiasta mitään eivätkä tutkimukset käynnisty, hän lähettää kirjeen koko hallitukselle.

Mitään ei kuulunut. Oli aika kirjoittaa kirje koko hallitukselle, Mauriitsio Mähönen ei antaisi periksi vaikka mentäisiin ”maailman tappiin”, kuten hänellä usein oli tapana sanoa. Kumihanskoin verhotuin käsin Mauriitsio otti paperit ja sujautti ne valmiiksi printattuihin kuoriin, huomenna hallituksen jäsenet saisivat kirjeen.

Aamulla Mauriitsio tuli jälleen töihin täsmällisesti. Hän aisti oudon ilmapiirin, mutta kukaan ei sanonut mitään, kyse oli varmaankin hänen omista tuntemuksistaan. Tunsihan hän itsensä lähes James Bondiksi tai ainakin Mata Hariksi. Eräs hallituksen jäsenistä, jolle hän oli kirjeen toimittanut, ilmestyi aurinkoinen tekohymy kasvoillaan henkilökunnan ravintolaan ja kertoi henkilökunnan lähtevän iloiselle, tiimihenkeä kohottavalle kesäretkelle hallituksen puheenjohtajan yritykseen Perähörkkölän maalaiskuntaan. Kerrottuaan, että tarkemmat tiedot tulevat sähköpostissa, hän lisäsi äänellä, josta Mauriitsio saattoi aavistaa uhkauksen: ”Niin – siellä kannattaa sitten olla varuillaan, ettei saa kissanpierua sieraimiin, voisi meinaan käydä köpelösti”. Mauriitsio yritti nauraa muiden mukana, mutta nauru jäi nykimään kurkkuun kuin siltarumpu joukkojenkuljetusautojen vyöryessä ylitse.’

7.7.2009

2. Innovaation sydänmailla

Mauriitsio Mähönen oli saanut pikalähdön Infarktiasta ja saman tien aloittanut uuden työn infrastruktuurijaoston ylempänä virkamiehena Innovaatiotoiminnan kehittämisosastossa ITKO:ssa. Mauriitsiolla oli alaisenaan 69 innokasta innovaatiovirkamiestä, jotka innolla tuottivat yhä nerokkaampia innovaatioraportteja yhteiskunnan hyödyksi ja iloksi.

Mauriitsion esimies on Vilkku Vähänen, rautaisista teknologia- ja johtamiskyvyistään tunnettu pitkänlinjan osaaja. Heti uuden työn alkajaisiksi Mauriitsio osallistui ”Infrastruktuuri-innovaation tulevaisuus” seminaariin. Vilkku piti siellä puheen, jossa hän kovin sanoin vaati hajanaisen infrastruktuuri-innovaatiokentän yhtenäistämistä. ”Valtion rahat menevät hukkaan kun joka kunnassa rävelletään omien pikkuhankkeiden parissa kaikenmaailman paikallisten pikkuyrittäjien kanssa”, Vähänen jyrisi ja jatkoi ”viimeisin karmea esimerkki tulee Tampalahden kunnasta. Mehän kaikki tiedämme miten erinomaisia ja turvallisuutta edistäviä ovat kiertoliittymät. Tampalahden kunta kuitenkin kieltäytyy kiertoliittymän rakentamisesta ja aikoo autoilijoiden ja koululaisten valistamisella ratkaista ongelman. Tosin he itse väittävät, että pienellä paikkakunnalla ongelmaa ei edes ole olemassa!” Vilkku huudahti kauhuissaan. ”Tosin siellä ei vielä ole ollut onnettomuuksia, mutta ilman kiertoliittymää sellainen voi tulla kohdalle minä päivänä tahansa.” Pääjohtaja Vähänen kertoi että ITKO on ryhtynyt toimiin tilanteen parantamiseksi lähettämällä kaikkiin kuntiin kirjeen, jossa kutsutaan osallistumaan yhteiseen, Itkon organisoimaan, kiertoliittymähankkeeseen. ”Kun saamme kunnolliset kiertoliittymät jokaiseen kuntaan, on Suomi ottanut merkittävän askeleen kohti liikenneturvallista yhteiskuntaa” Vilkku summasi.

Mauriitsio oli kovasti vaikuttunut puheesta. Hän oli usein jo Infarktiassa pohtinut, että kiertoliittymät olisivat todella hyödyllisiä ja toisivat sitäpaitsi paljon kaivattua työtä maakuntiin.

Lounaalla Vähänen esitteli Mauriitsiolle Antti Ylä-Lantin, kiertoliittymien kehittämiseen keskittyneen konsulttitoimiston johtajan. ”Antin kanssa ollaan tämä kiertoliittymähanke mietitty. Hyvä mies ja huippuammattilainen, tuttu jo armeijan ajoilta. Teet sitten Antin kanssa yhteistyötä näissä asioissa.”

(Kirjoitettu hesarin korruptioartikkelin innoittamana 18.7.2009)

3. Miten käy Bemarin?

Konsultti Antti Ylä-Lantti tuskaili kotitoimistossaan. Valtakunnalliseen kiertoliittymien rakennusprojektin konsultointisopimukseen Itkon kanssa oli tullut synkkiä mutkia matkaan.

Ystävänsä, Itkon johtajan, Vilkku Vähäsen kanssa Antti oli jo aikoja sitten tehnyt herrasmiessopimuksen, että Vilkun voimakkaasti ajama keskitetty kiertoliittymien rakennushankekonsultoinnit lankeavat automaattisesti Antin yritykselle. Tähän luottaen Antti oli jo pari viikkoa sitten hankkinut itselleen ja vaimolleen Hanna Lämmin-Ylä-Lantille uudet autot. BMW citymaasturin kaikilla herkuilla itselleen ja söpön sporttiaudin Hannalle.

Mutta kuinka kävi? Kiertoliittymäinnovaatioiden osastopäälliköksi oli yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, nimitetty joku Mauriitsio Mähönen. Antti oli soittamalla kavereilleen Infarktiassa saanut selville, että Mauriitsio oli ikävä pilkunviilaaja, joka oli pistänyt alulle paljastussotkun, jonka päätteeksi Infarktian pomo oli saanut lähteä poliisisaattueessa pois työpaikaltaan.

Nyt se pelle, siis Mauriitsio, oli ilmoittanut, että hän kannattaa paikallisten konsulttitoimistojen käyttöä kiertoliittymähankkeissa ja, että hän tunsikin nämä toimijat jo Infarktian ajoilta. Ennen kaikkea Mauriitsio vaati asetusten mukaista kilpailuttamista – johon tietysti Ylä-Lantin toimisto saisi kaikin mokomin osallistua.

Ensin Antti oli ollut aivan raivoissaan. Hän oli soittanut Vilkku Vähäselle erittäin kiukkuisen puhelun, jossa muistutti tätä taannoin Antin yrityksen tarjoamasta Intian matkasta, jossa myös molempien rouvat olivat olleet mukana. Silloin oli nautittu Piña Colada poikineen mitä upeammilla paratiisirannoilla kuuden tähden hotelleissa. Puhumattakaan Himalajan seikkailusta, jonne henkisyyttä harrastava rva Vähänen oli viety elefanttikaravaanissa.

Vilkku Vähänen oli luvannut katsoa mitä voisi tehdä, mutta hänestä ei ollut kuulunut moneen päivään. Antista tuntui kuin silmukka olisi kiristynyt kaulan ympärillä. ”Miten siitä Mauriitsio pellestä pääsisi eroon” hän pohti kuumeisesti. ”Ilman sitä idioottia, joka ei tajua pelin sääntöjä tässä oltaisiin kuin ennenkin, luomassa hyvinvointia perheelle” Antti pohti ja vakuutti itselleen, että kukaan ei voisi syyttää miestä siitä, että pitää perheestään parasta mahdollista huolta. Sen sijaan varmasti monet tajuaisivat, että Mauriitsion kaltaiset pikkusielut tekevät hallaa paitsi hyvin etabloituneille liikesuhteille kuin yrittäjillekin, jotka tekevät kaikkensa yhteiskunnan perusyksikön, eli perheen vuoksi.

[Mitä tekee Antti Ylä-Lantti? Entä Vilkku Vähänen? Saako Mauriitsio Mähönen jälleen potkut? Jos sinulla on tietoa, kerro se heti! Muuten odota, että tiedustelupalvelu hoitaa hommansa ja tiedottaa asiasta tällä samalla kanavalla sovittuja aikoja noudattamatta jättäen.]

7.8.2009

Ajatukset muuttuvat tavaroiksi! Pyydä niin saat! Elviira Vähänen, Hanna Lämmin-Ylä-Lantti ja Ylva Rankoor olivat juuri katsoneet elokuvan ”Salaisuus” ja viimeistelleet näkymätaulunsa. Naiset uskovat satavarmasti elokuvan sanomaan ja vetovoiman lakiin. Jos uskoo, visualisoi ja pyytää niin universumin on pakko totella. ”Universumi on sun kataloogi” siteerasi Elviira Salaisuus -elokuvaa.

Elviira, Hanna ja Ylva olivat tosin naisia, joilla oli jo kaikkea. Elviiran ja Hannan miehet olivat hyvätuloisissa tehtävissä, Elviiran mies Vilkku jopa yhteiskunnallisesti erittäin arvostetussa asemassa. Ylva taas oli yksityisyrittäjä, naimisissa erään menestyvän kansainvälisen mediatoimiston toimitusjohtajan kanssa. Jokaisella oli kaikkea mitä ikinä tarvitaan – ja enemmänkin.

Tosin viimeaikoina jokainen oli huomannut saman asian: miehet olivat käyneet oudoiksi. Ihan kuin asiat eivät etenisikään niinkuin oli toivottu. Heistä oli tullut välinpitämättömiä ja omiin ajatuksiinsa vaipuvia. Vaimot olivat yrittäneet kysellä asioiden laitaa, mutta vastausta ei ollut tullut. Vain epämääräisiä ynähdyksiä ja ”kaikki hyvin” taputuksia olkapäälle. Onneksi he sentään toivat rahaa kotiin. Hannallekin upea uusi Audi juuri viime viikolla.

Ei, ei. Se ei ole naisen elämää. Jokainen naisista olikin laittanut näkymätaulunsa keskelle kuvan Madonnan poikaystävästä Jesuksesta. Nuori, komea ja innokas rakastaja olisi paikallaan kun omat könsikkäät huitelivat ties missä.

Nyt naiset laittoivat näkymätaulunsa nojaamaan seinää vasten ja tuijottivat niitä kynttilän valossa. Ei epäilystäkään, etteikö universumi olisi jo toimittamassa komeaa rakastajaa. Nyt olisi vain odotettava sopivaa tilaisuutta. Jos rakastaja olisi köyhemmän puoleinen, miehet saisivat maksaa luksuslomat Lapissa tai Ranskan Rivieralla.

Myöhemmin Ylva Rankoor pohdiskeli illan tapahtumia. Hän ei ainakaan usko moiseen soopaan! Mutta hän tarvitsee Elviiran ja Hannan ystävyyttä. Ylvan sosiaalisen median allokaatio yritys oli taantuman vuoksi menettänyt asiakkaitaan ja tarvitsi nyt kipeästi uusia tilauksia. Elviiran ja Hannan avulla hän uskoi pääsevänsä mukaan Itkon konsulttilistoille. Sen takia voisi vaikka mennä mukaan universumi ja näkymätauluhömpötyksiin. Jos nyt rakastajia ilmaantuisi niin sitä parempi, olisipahan millä kiristää noita typeriä eukkoja.

Ylva hymyili itsekseen kun hänen miehensä Keimo Rankoor tuli sisälle. ”Mitä hymyilet rouvaseni” kysyi Keimo. ”Enpä mitään erikoista, sitä vaan, että kiva kun tulit kotiin”.

16.8.2009

Hulppeassa toimistossaan, merenläheisen tornitalon ylimmässä kerroksessa, istuu Vilkku Vähänen, Innovaatiotoiminnan kehittämisosaston, Itkon, pääjohtaja, hymyillen itsekseen. Asiat menevät yleisesti ottaen huonosti, mutta ei Vähäsen pojalla. Ei tosiaankaan.

Mauriitsio Mähösen tavoin Vilkku Vähänen on Infarktian poikia. Vilkku toimi aikoinaan Infarktiassa kehityksenkehittämisjohtajana. Siellä hänen tärkeimpiä hankkeitaan oli sisäisen putkipostijärjestelmän kehittämisresurssin allokointi sekä strategisen iteraatioresurssin exponentiaalinen kasvattaminen. Näissä hankkeissa hän onnistui keräämään niin paljon epäsuosiota sekä huonontamaan koko yhtiön ilmapiiriä siinä määrin, että Infarktian hallitus joutui miettimään Vilkun kohdalle muita ratkaisuja. Infarktia oli tehnyt pitkään läheistä ja molemminpuolin erittäin tyydyttävää yhteistyötä Itkon kanssa. Oli luonnollista sopia järjestelystä, jossa Vilkku siirtyy Itkoon herrahissiin ja Infarktiaan siirtyy osaamista, joka vahvistaa Infarktian merkitystä vaikutusvaltaisten tahojen mielissä.

Jo Infarktiassa toimiessaan Vilkku Vähänen oli solminut sopimuksia erinomaisiksi tuntemiensa konsulttien kanssa. Nämä reilun bisnesmoraalin omaavat huippuammattilaiset olivat tietysti halunneet palkita Vilkun ja tarjonneet hänelle osuuksia konsulttisopimuksistaan Itkon kanssa. Tottakai, sehän on vain oikein, oli Vilkku ajatellut. Hän kuitenkin oivalsi, että niitä rahoja ei kannattaisi makuuttaa suomalaisilla tileillä vaan siirtää sinne, missä ne ovat hyvässä hoidossa ja turvassa. Niinpä hän perusti pienen yhtiön veroparatiisisaarelle. Sitä kautta rahatkin ohjautuivat hyvätuottoisille tileille. Siellä ne nytkin odottelivat, valmiina sulostuttamaan Vähästen eläkepäiviä. Vilkku pystyi melkein tuntemaan paratiisisaaren lempeän tuulahduksen kasvoillaan.

Vilkku hykerteli mielessään. Vaikka Mauriitsio Mähönen heitteli pilkunviilausinnossaan kapuloita rattaisiin, Vilkun oma selusta oli turvattu. Itse asiassa hän voisi käyttää Mauriitsion intoa hyväkseen. Hän voisi näyttävästi asettua Mauriitsion taakse, näyttääkseen kuinka korkeaa moraalia hän itse edusti. Todella! Hän sanoisi, että hän on ylpeä ja iloinen siitä, että Itkoon on vihdoin saatu päällikkötason virkamies, joka pitää tiukasti ja oikeaoppisesti kiinni säännöistä ja eettisistä periaatteista. Viis Antti Ylä-Lantista ja muista konsulteista. Heitä, jotka hinkuvat partneroimaan Itkon kanssa, on kuin yleisöä Madonnan konsertissa.

29.8.2009

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s