Sinussa on potentiaalia. Olet vahva ja yritteliäs. Tavoittelet parempaa ja tiedät, että sinusta on siihen. Eikö niin? Eikö niin!
Tämä on minun ja monen kaltaiseni innostajan perusviesti ja se on hyvä. Me kaikki potentiaalia omaavat, elämäämme eri tavoin rakentavat, eteenpäin pyrkivät ihmiset tarvitsemme aina välillä kannustusta ja innostusta.
Oman potentiaalin toteuttaja joutuu aina välillä unohtamaan arvokkuutensa. Huikea maalintekijä kupperehtii hassun näköisesti kaukalossa ja vielä sohaisee oudosta kiemurasta maalin. Salskea kasvuyrittäjä mokaa oikein kunnolla matkalla maineeseen. Kuuluisa kirjailija ei haluaisi kenenkään näkevän niitä yritelmiä, jotka yön tunteina päätyivät roskakoriin.
Potentiaalin toteuttamiseen kuuluu kyky olla ajattelematta arvokkuuttaan.
Mutta ei milloinkaan unohtaa arvojaan.
Ihmisen arvoista tärkeimpiä on välittäminen ja toisen ihmisen arvostaminen. Itse asiassa vahvan potentaalinsa toteuttajan arvokkuus syntyy juuri toisen ihmisen arvostamisesta. Mutta ajattelemmeko niin?
Minun on päivä päivältä vaikeampi ymmärtää sitä arvokkuusvajetta, mikä maassamme vallitsee. Ihmiset, jotka ovat heikoimpia ja kyvyttömämpiä huolehtimaan itsestään, saavat virua epäinhimillisissä oloissa ilman, että kukaan oikeastaan välittää.
En voi ymmärtää sellaista kustannussäästöä, jossa mietitään, kuinka monta kertaa viikossa vanhukselle voidaan vaihtaa vaippa. Mietin minkälainen tilanne on läheisillä, jotka eivät pidä minkäänlaista yhteyttä elämänsä heikkoa vaihetta elävään läheiseen ihmiseen?
Meidän täytyy auttaa ihmiselle arvokkuutta silloin kun hän itse on menettänyt kaiken potentiaalinsa, kaiken voimansa. Kaiken, paitsi olemisen ja elämän.
Kaiken kasvuyrittäjyyden ja matkalla maineeseen keskellä meidän on välitettävä olemisen ja elämän arvokkuudesta niin paljon, että ihminen, jolla ei ole enää mitään muuta jäljellä, voi tuntea itsensä arvokkaaksi juuri siksi. Että hän on.
Boheeminaisen maailmankirja 