Liian luova

Voiko ihminen olla liian luova? Kyllä voi, ainakin jos uskon testituloksia. Muistot luovuustesteistä palasivat mieleeni luettuani Pasi Sillanpään blogin Todellinen luovuus on pelottavaa ja harvinaista.

Vuosituhannen vaihteeseen saakka toimin liikkeenjohdon konsulttina teollisissa yrityksissä. Yhdeksänkymmentäluku oli ihanaa aikaa oppimisesta innostuneelle konsultille sekä asiakkaille, jotka olivat ”hurahtaneet” uusien oppimisajatusten hurmaavaan maailmaan. 90-luvulla vallallaolevia teorioita haastettiin oikein olan takaa ja oppimisen uusi tuleminen alkoi. Olen niin onnellinen, että sain olla siinä mukana niin kehittämässä uusia monimuoto-oppimisen tapoja kuin viemässä asioita käytäntöön asiakkaitteni kanssa.

Eräs pitkäaikainen asiakkaani otti minut mielellään mukaan erilaisiin tapahtumiin eripuolille maailmaa. Puhuimme silloin paljon luovuudesta ja sisällytimme jokaiseen ohjelmaan asioita, jotka auttaisivat ihmisiä löytämään luovat voimansa.

Luovuus oli myös keskeinen teema eräässä johdon tapahtumassa, jossa yhdysvaltalainen konsulttitoimisto testasi kaikki osallistujat itsekehittämällään luovuustestillä. Minäkin sain osallistua. Tulos oli: ”Too creative to be employed”. Olin saanut korkeammat pisteet kuin kukaan, joka oli testin tehnyt siihen saakka.

Asiakkaani henkilöstöjohtaja oli todella hämmästynyt tuloksestani – hän epäili, että on täytynyt tapahtua virhe. Hän olisi itse halunnut olla se luovin.

Mutta kuten Pasi kirjoittaa: luovuus on raastavaa. Tiedän sen omasta kokemuksestani. En mielelläni edes kirjoita luovuudestani, sillä silloin joutuisin avaamaan luovuuden raastavia, pelottavia ja pimeitä puolia, joiden kokeminen täytyy jokaisen itse löytää ja itse löytää myös tapa käsitellä niitä.

Bisnesmaailmassa luovuuden hankaluus on todellakin se, että todellinen luovuus ei ole sallittua – joihinkin raameihin on pystyttävä sopeutumaan. Konsulttiaikoina rakensin raamit, joita kutsuin ”konsulttitädin” -raameiksi. Tiukat jakkupuvut, aina asiallinen ja hiukan etäinen ja niin edelleen. Paljosta olen luopunut, enää en halua olla konsulttitäti, mutta joskus sekin tuppaa päälle.

Raaimmin luovuus tulee esiin laulaessa. Vaikka säveltäjä on säveltänyt tunteet runoon, jossa sanoma on kirjoitettu syvälliseksi ja luovaksi kiteytymäksi jostakin ilmiöstä, niin itse on ne tunteet itsestään löydettäva ja aidosti koettava – muuten ei laulu kosketa ketään. Esityksessä tunteet on koettava, mutta niiden valtaan ei saa joutua, silloin laulu loppuu.

Raakaa on myös luovan ihmisen edelläkävijyys. Omalta osaltani edelläkävijyys liittyy robotisaatioon. Konsulttitädistä tuli kylähullu, kun hän ryhtyi vuonna 2011 yhdessä dosentti Jari Kaivo-ojan kanssa ensimmäisenä puhumaan robottien vallankumouksesta. Naurua, vähättelyä ja jopa halveksuntaa on tullut koettua.

Todella luovalle ihmiselle vapaatoimijuus on ainoa vaihtoehto, mutta kuinka moni hallitsee yrittämisen hallinnollisen puolen? Voi olla todella haastavaa ja totuuden nimessä, haastavaa se on minullekin.

Uskon vakaasti, että jokainen ihminen on luova, mutta siltikään en kannusta ketään luovuuteen. Luovuus on asia, joka pitää jokaisen itse ottaa käyttöön tavalla, joka itselle tuntuu läheisimmältä.

Pasi Sillanpäälle lähetän kiitokset hyvästä ja ajatuksia herättävästä tekstistä.

Tiedän mistä puhun. Isoja onnistumisia on ollut paljon ja paljon tyhjyyttä niiden jälkeen. Oppii käsittelemään vaikka ei välttämättä totu.