Minä ja me – yksilö vai joukkue?

Yksilö vai joukkue? Kysymys, joka on kaikista useimmin tullut esille keskusteluissa niin urheilujengien kuin yritysporukoiden kanssa. Kysymykseen on helppo vastata: voittamiseen tarvitaan aina joukkue, vaikka kyseessä olisi yksilölaji. Kukaan ei voita yksin, eikä voittaminen vaikuta koskaan vain yhteen ihmiseen.

Mutta ilman yksilöitä, yksilöiden yksilöllisiä suorituksia, ei voittoja tule ja tämä on vaikea asia. Kun voitto tulee, saatetaan joku nostaa korkeammalle kuin toiset, yksi saa ehkä enemmän kunniaa kuin toiset – ja se yksi ehkä on ansainnutkin saada suurimman huomion osakseen.

Ja silloin nousee esiin kateuden kammottava peikko. Tai pettymys. Tai muuten vain mielenpahoitus. Ja tätä yritetään kaikin tavoin välttää – ettei voittamisesta vain tulisi paha mieli. Ja silloin valmistautuminen suoritukseen olekaan enää valmistautumista voittamaan, vaan valmistautumista välttämään paha mieli. Ja se on ihan eri asia.

Moninkertaisesti palkittu jalkapallomestari Joe Montana sanoo, että vain silloin, kun yksilöt ovat valmiit pelaamaan niin joukkue voi voittaa. Montana jatkaa:

”I’ve heard people say, “There’s no ‘I’ in ‘team.’” To be successful they argue, it must be a team effort. There is, however, an “I” smack in the middle of “win.” And to win as a team, you need individuals.”

Toisin sanoen; voit saada joukkueeseen huikean menon ja mahtavan fiiliksen, mutta jos et saa yksilöitä pistämään voittamisvoimaansa peliin, joukkue ei voita. Parhaassa tapauksessa pelkästään tiimiorientoitunut joukkue voi ehkäistä tappion, mutta se ei ole sama asia kuin voittaminen (vaikka se toki tuottaa niitä kaivattuja pisteitä).

En malta olla muistelematta Petri Varista ja hänen mahtavaa uraansa Jokereissa. 13.12.2013 Peten paita #23 nostettiin vihdoin Hartwall-Areenan kattoon. Päivää ennen Jokerit julkaisi videon, jossa pelikaverit ja valmentajat muistelivat Variksen uraa. Ketjukaveri Juha Lind kertoi Peten olleen kaukalossa itsekäs maalintekijä. Kun paikka tuli, Pete otti röyhkeästi maalintekotilan itselleen ja usein maali myös syntyi. Playoff pistepörssin johtajuus ei ollut sattumaa vaan tietoista ja johdonmukaista voittamisen rakentamista.

Joe Montana tiesi, minkä Petri Varis tiesi. Näistä ihmisistä tulee voittajia, koska he rakentavat itsensä voittajiksi ja heidän avullaan joukkuekin voittaa.

Voittamisvoimassa on aimo annos itsekkyyttä. Itsekkyyttä, joka näkyy vastuunottona silloin kun tilanne on päällä. Petri Varis totesi kerran, että maalinteko on haastava juttu, mieli kääntyy helposti muiden ratkaisujen suuntaan. Voittaja osaa rakentaa sillan epäilysten ja harhapolkujen yli. Se on vastuunottoa tilanteesta. Lainaan aikaisempaa kirjoitustani Jatkoajassa:

Mitä ajattelee Petri Varis? Miltä tuntuu kantaa sankarin viittaa ja elää se hetki kun katsomo räjähtää oman suorituksen seurauksena?

”Katsojien ja fanien riemun tietysti tuntee samoin kuin joukkuekavereiden ilon. Hyvältähän se tuntuu. Ehkä sitä kuitenkin eniten nauttii siitä omasta suorituksesta. Että on onnistunut työssään. Sankariuteen liittyy vastuunotto. Varsinkin ratkaisuhetkillä tulee helposti tunne, että vastuuta pitäisi siirtää. Ratkaisijan vastuu täytyy uskaltaa ottaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että epäonnistumisia tulee enemmän kuin onnistumisia – sankariltakaan on turha odottaa onnistumista joka tilanteessa ja asiassa.”

Näinä tasapäisyyden aikoina pääsevätkö yksilöt kehittämään itsessään sitä luontaista ominaisuutta, joka auttaa tiimejä, joukkueita, organisaatioita, joukkoja – voittamaan? Vai onko niin, että on sekoitettu voittava itsekkyys ja brassaileva itsekkyys keskenään. Luullaan, että voittaja on se, jolla on hienoimmat pelivehkeet?

Voittaja ajattelee, että jos minä en tätä tee, niin kuka sitten tekee – hän ottaa vastuun.

Joe Montanan kanssa kirjan kirjoittanut Tom Mitchell pukee asian sanoiksi näin:

”Personal accountability is the foundation of the winning spirit. Remembering the „I‟ in „Team‟ is not a selfish act. It is bigger than any of us alone; it’s about us as individual members of a team. It’s not me being selfcentered and worried about my statistics; it is „I‟ as an individual centered in a place of personal responsibility, prepared to make that next level of commitment to the team.”

Voittava joukkue on enemmän kuin yksittäisten pelaajien summa. Voittava joukkue syntyy kun kaikki ovat valmiita antamaan voittamisvoimansa joukkueen ja pelin palvelukseen. Voittaminen syntyy voitettujen tilanteiden ja kohtaamisten kautta – tiimivoittaja tietää, milloin antaa tilaa tiimikaverin voittamisvoimalle ja milloin mennä itse mukaan rakentamaan tilannetta. Tiimivoittaja tietää milloin tehdä voittava aloite ja milloin seurata ja yhtyä toisten tekemiin aloitteisiin.  Tästä dynaamisesta vuorovaikutuksesta syntyy voittava kierre ja onnistumisen juhla.

Vielä on muistutettava, että voittamista voi ja pitää harjoitella. Sillä kuten lihasvoima niin myös voittamisvoima kehittyy treenin kautta.

Joe Montana ja Tom Mitchell: The Winning Spirit: Sixteen Timeless Principles That Drive Performance Excellence

Haastattelin Petri Varista vuonna 2005.

Haastattelin Petri Varista vuonna 2005.

Mainokset

2 thoughts on “Minä ja me – yksilö vai joukkue?

  1. Päivitysilmoitus: Toimitusjohtaja on uusi aikakauslehti johtajille » Minä ja me – yksilö vai joukkue?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s