Tappava prosessihelvetti.

Suomi on prosessien ja hankkeiden luvattu maa. Tuloksenteko on toissijaista kun prosesseja viilataan best practice, benchmarking ja 360 analyysin hengessä. Työkaluja ja lisää työkaluja! Prosessiin kuuluvat erilaiset hankkeet. Hankkeiden tarkoitus ei ole tehdä tulosta vaan vahvistaa itse prosessia ja siinä toimivien henkilöiden statusta.

Olen itsekin ollut prosessihurmioitunut. 90-luvulla toimiessani liikkeenjohdon konsulttina johtotähtenä oli Jouko Hannulan Prosessijohtaminen -kirja. Laatujohtaminen ja prosessien kehittäminen oli silloin aika uusi asia ja opittavaa riitti.

90-luvun lopulla konsultin työ kävi sietämättömäksi. Vaikka koulutustilaisuudet olivat kivoja ja oppiminen tuntui kaikista hyödylliseltä, niin aukko sen välillä mitä opittiin, mitä tehtiin ja lopulta minkälaisia tuloksia syntyi, oli aivan liian suuri. Minulta meni usko koulutuksen ja ”oppimisprosessien” vaikuttavaan voimaan.

Pidin välivuoden ja aloin miettiä asioita uusiksi. Silloin voittamisen idea tuli mieleeni ja kirjoitin aiheesta kirjan – josta lopulta tulikin kirja juuri oppimisesta, aiheesta, jota kaikkein eniten rakastan.

Mutta.

Näen päivittäin yrityksiä ja ihmisiä, jotka ovat jääneet prosessinsa vangiksi. Tulokset eivät ole kehuttavia, mutta satunnaiset edistysaskeleet prosessissa ja hankkeiden loppuyhteenvedot luovat illuusion, että asioita oikeasti tapahtuu. Ja niin ihminen jaksaa jatkaa prosessia ja siirtyä jälleen seuraavaan hankkeeseen. Takaraivossa tykyttää tietoisuus, että tuloksiakin pitäisi syntyä. Tykytys helpottaa hetkeksi kun uusi hanke jälleen päättyy ja sen heikot tulokset voidaan harmonisoida yläkanttiin tai muuten vääränsuuntaisten tavoitteiden kanssa.

Voittamisen asenne ei ole prosessin kieltämistä eikä matkan merkityksen kumoamista. Voittamisen asenne on voittavan tuloksen pitämistä sekä lähtökohtana että päämääränä. Se on voittamisen elämistä ja voittavien tekojen tekemistä. Se on winning practice ei best practice.

Työyhteisöt ovat uupuneempia kuin koskaan. Heitä piinataan joko sosiaaliopemaisella ”voi, voi kun teillä on noita rankkoja tulostavoitteita” paapomisella tai tiukkisvalmentaja ”sun pitää pyrkii huippusuoritukseen” tyylillä.

Ei. Ei kumpaakaan. Hyvän fiiliksen ja sitä myötä jaksamisen ydin on energia yhteensovittaminen käsillä olevan tehtävän kanssa ja yhteinen ilo tuloksista sekä voiton riemun runsas jakaminen.

Voittaminen on kohottavia ja ainutlaatuisia hetkiä, jotka kohottavat prosessin uudelle, ilon, tasolle. Voittaminen on tie muutokseen, sillä voittajan ei tarvitse pönkittää vanhaa prosessia tai käynnistää uutta hanketta säilyttääkseen oman asemansa. Voittajalla on aina uusia maisemia ja uusia voittoja näköpiirissä!

Innoitus kirjoitukseen tuli tri Markku Jokisipilän kolumnista. Kiitos tärkeästä puheenvuorosta!

Tervetuloa Täysii! seminaariin. Kerron työelämän uudesta pelikirjasta – miten päästä uupumuksesta voittoon!

”Vaikka strategia olisi kuinka kaunis tahansa, on hyvä aina välillä vilkaista myös tuloksia” – Winston Churchill

Kun keloonnuttava prosessi on tehnyt sisältä tyhjäksi on vihdoin aika uskoa itseensä ja tehdä voitonmerkki!

Kun keloonnuttava prosessi on tehnyt sisältä tyhjäksi on vihdoin aika uskoa itseensä ja tehdä voitonmerkki!

Mainokset

6 thoughts on “Tappava prosessihelvetti.

  1. Pitää oppia että vain tekeminen joka tuottaa jotain hyödyllistä ratkaisee. Voi olla että Suomessa ollaan liiankin koulutettuja ja toteutetaan innokkaasti milloin mitäkin oppisuuntaa ja ollaan siitä innoissaan. Samalla unohdetaan mikä on pääasia; prosessi vai sen tulos. Olisi todellakin voimaannuttavaa nähdä yritysten YT-neuvottelujen sijaan käyvän keskustelua henkilökunnan kanssa turhanpäiväisten prosessien, päällekkäisyyksien ja turhanpäiväisten toimintojen purkamisesta ja säästyvän ajan käyttämisestä tehokkaaseen asioiden eteenpäin ajamiseen

  2. Upeita ajatuksia.Kiitos Cristina, kun rohkaiset meitä ajattelemaan asioita uudelleen ja löytämään uusia voittoja.Uusi ja innostava maisema on edessämmme kunhan vain uskallamme avata oman ikkunamme kokonaan auki.

  3. Näin tehtiin ja teos on edelleen kirjahyllyssäni tallessa.Tosin pölyisenä!

  4. Suomessa ei varmaankaan olla liian koulutettuja. Mutta koulutus ”common sense” mielessä eli koulutuksen SOVELTAMINEN saattaa olla vajavaista. ”Järkeviä asioita järkevillä argumenteilla” jää taka-alalle kun ei yrityksissä ei monesti saa kyseenalaistaa typeriä prosesseja ja järjestelmiä. Kun firmalta puuttuu todellinen käsitys syy-seuraus-suhteista, voidaan argumentointia pitää jopa ”mielipiteenä” muiden joukossa. Komppaan kovasti ”piirimyyja” nimimerkin tapaan keskustelukulttuurin puolesta. Vain oikeasti ymmärtämällä toisten(kin) osuus prosessissa ja firman tekemisessä, on mahdollista sitä parantaa ja muuttaa.

  5. Päivitysilmoitus: Toimitusjohtaja on uusi aikakauslehti johtajille » Tappava prosessihelvetti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s