Miten voittaa kun taakka on liian raskas?

Ihmisen elämässä on monia vaiheita. On suuren onnen aikoja ja suuren surun aikoja. On aikoja, jolloin elämä musertuu ja taakka käy liian suureksi kantaa. Miten silloin voi olla voittaja? Miten ylipäätään jatkaa elämistä?

Avioero, konkurssi, läheisen menettäminen, henkiset paineet eri syistä, sairaus, työn loppuminen, taloudelliset vaikeudet, köyhyys. Jokainen tulee paikkaan, jossa elämästä tulee raskas lasti, jota ei jaksaisi raahata perässään.

Osallistuin aikoinaan Ben Furmanin kurssille. Hän sanoi kaksi asiaa, jotka jäivät erityisesti mieleeni. Elämäni oli silloin mukavaa ja kevyttä, mutta ilmeisesti nuo viisaudet syöpyivät aivoihini evääksi pahojen päivien varalle, joita osalleni on tullut.

Mieltäni polttava kysymys oli tuolloin erään yrityksen tilanne. Yritys oli monissa ongelmissa; laatu oli heikkoa, työyhteisö voi pahoin ja tuottavuus laskusuunnassa. Kysyin Beniltä, mistä pitäisi aloittaa, kun ongelmia on noin paljon. Ben vastasi: ”Ei ole niin väliä mistä aloitetaan, kunhan päästään hyvään prosessiin.” Niin juuri, vastaus auttoi työssäni asiakkaan toiminnan kehittämisessä.

Seuraavana päivänä Ben kertoi alkoholistista, joka oli tullut terapiaan. Ben oli kysynyt häneltä: ”Miten aloittaisit aamusi, jos olisit päässyt eroon alkoholista.” Potilas, joka oli kokenut selviä kausia, mietti hetken ja vastasi: ”Keittäisin kait kahvit.” Ben kannusti luokseen tullutta ihmistä, muun avun ohella, keittämään kahvit joka tapauksessa – seuraavana aamuna. Jotta hän pääsisi hyvään prosessiin.

Niin, elämän raskaan taakan alla painiva ihminen kokee aika ajoin suurta halua luovuttaa. Silti hän jatkaa, päivästä toiseen. Miten hän voisi myös voittaa? Juuri noilla neuvoilla:

Aloita siitä, mistä pääset hyvään prosessiin. Voita itsesi, keitä kahvit.

Itsensä voittaminen voi olla todella kovan henkisen ja fyysisenkin työn takana. Usein keho ja mieli huutavat: ”Anna olla jo! Et kuitenkaan onnistu. Mitä millään on väliä!?” Itsensä voittaminen on sitä, että keittää kahvit huudosta huolimatta.

Woody Allen sanoi, että 90% menestyksestä on paikalle tulemista – to show up! Ole itsellesi läsnä, keitä kahvit, pue päälle ja ole läsnä maailmalle. Aika hoitaa oman osuutensa. Sinulle jää itsesi voittaminen, etsiä hyvän fiiliksen kohta, josta pääset hyvään prosessiin.

Ps. Tähän on pakko lisätä Veeti Kallion hyvä kommentti Twitteristä: ”Jos et muuhun kehitä rohkeutta, niin edes vähän avun pyytämiseen!” Juuri niin ja joskus vaatii itsensä voittamista, jotta voi pyytää apua.

Joskus taakka on liian raskas jopa supermiehelle.

Joskus taakka on liian raskas jopa supermiehelle.

Mainokset

10 thoughts on “Miten voittaa kun taakka on liian raskas?

  1. Tämä on ihan älyttömän hyvä, Cristina! Älä jää paikoilleen, tee jotain jo pelkästään siksi, että aina voi tehdä jotain. Teon koko eikä edes lopputulos ratkaise vaan se, että oikeasti jokin liikahtaa. Kukaan meistä ei tiedä, mitä kaikkea seuraa, kun Jotain tapahtuu. Vaatimattoman ajatuksen istuttaminen illalla näyttäytyy aamulla outona kasvuna 🙂

  2. Kiitos Mikko. Yksi oppi-isistäni on David Burns, jolta olen oppinut juuri tämän hyvän fiiliksen merkityksen. On elämän suurimpia oppeja hakea hyvä fiilis vaikka mikään ei tukisi sellaista tuntemusta.

  3. Entä kun voimat eivät fyysisesti riitä siihen? Ai niin, sitähän ableisti ei ajattele. Kaikki inspiraationaaliset viestit ovat aina ableistisia, kuinkas muuten.

    • Maija, en hväksy ollenkaan ajatustasi. Inspirationaaliset viestit eivät ole ableistisia vaan niillä on hyvä tarkoitus olla avuksi. Monet inspiraattorit ovat kokeneet itse asioita, joista kirjoittavat ja joissa haluavat olla toisille avuksi.

      Katkeroituminen on vaarana kaikille kovia kokeneille ihmisille ja se on pahinta, sillä se syö sielua sisältä päin.

      Toivotan kaikkea hyvää sinulle. Joskus emme voi tehdä mitään konkreettista toistemme puolesta, mutta hyvän ajattaleminen ei vedä meitä itseämme kurjuuden suohon.

  4. Itsellä on ainakin kokemusta ”syrjäytetyksi” joutumisesta, mutta loppupeleissä olen huomannut ongelman piilevän liiallisessa yleisen hyväksynnän hakemisessa. Meitä koulitaan päivittäin olemaan osana tasaista massaa, jossa hiemankin eriävät mielipiteet ja näkökannat saavat vahvaa vastustusta ja omista periaatteistaan kiinnipitäminen vaatii paljon rohkeutta.

    Olen huomannut, että ongelma ei olekaan minussa itsessäni, vaan vallitsevissa arvomaailmoissa ja valtarakenteissa. Sen vuoksi itsensä sättiminen on aivan turhaa, sillä ehkä kuitenkin meidän yhteiskuntajärjestelmä on rakennettu musiikkileikkituoli-logiikalla, jossa aikansa musiikin tahdissa pyörittyä aina joku jää ilman istumapaikkaa. Rahanluontiprosessi jo pelkästään luo tällaisen vaikutteen ”talouteen”.

    Kuitenkin jostain kumman syystä ei uskalleta olla ”voittajia”, koska ehkä se maali itsessään on harkitsematta valittu: varallisuus, elektroniikkahärpäkkeet, maine ja kunnia, tällaiset pinnalliset arvot. Itse pyrin tavoittelemaan henkistä harmoniaa ja totta tosiaan ei ole arvomaailman keikautuksen jälkeen edes muistikuvaa edellisestä kerrasta, kun ”otti pattiin”.

    Kaikki rajoitteet on keinotekoisia, ehkä osin rakenteellisia, joten niistä kyllä pääsee yli kun uskaltaa kohdata pelkonsa ja sitä kautta päästä niistä yli. Itseänikin on haukuttu kautta aikain luuseriksi ja aikaisemmin jopa tyhmänä uskoin siihen itsekin. Vapaaehtoishommien kautta on rakentunut aivan mahtavia verkostoja, omalla tekemisellä ja käyttämällä tuoretta informaatiota pääsee pitkälle. Life is what you make of it.

  5. Todella hyvä kirjoitus. Olen joutunut vuoden päivät miettimään tulevaisuutta uudelta pohjalta. Huomannut ettei asiat miettimällä todellakaan paremmiksi muutu, vaan ihminen voi tehdä hallaa koko hyvinvoinnilleen omaa tilaansa likaa pohtiessaan. Olen ajatellut, että miksei minulla koskaan ennen ole ollut uupumusta? No suoraan sanottuna ei ehtinyt tulemaan, eli minulla oli jatkuvasti monta prosessia samaan aikaan meneillään. Oli haastavat mielenkiintoiset työt, kotona lapsia ja nuoria yllin kyllin, asuntojen ja talonrakentamista ja aina uusia mielenkiintoisia projekteja kaiken muun lisäksi, milloin purjehdusta, toisinaan tutorointia, mielettömästi luentoja jne. Viime syksynä vain elin, olin pysähtynyt. Kun luin Cristinan kirjoituksen niin tajusin, että totta, en saanut prosessia käyntiin vaan tehtaassani prosessin kaikki osat oli lukkiutunut alasajon jälkeen. Nyt alan keskittymään prosessien käynnistämiseen, onneksi kevään aikana jo näyttää siltä, että tämä voittoja tekevä tehdas on taas pian toiminnassa.

    • Hei Eppie ja kiitos kun jaoit tarinaasi. Omien tarinoiden jakaminen auttaa toisia voimaantumaan.

      Pahinta on se kun pysähtyy. Radiosta kuuntelin erään masentuneen tarinaa. Hän sanoi, että päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä. Hyvä olisi jos jotain, edes pientä, tekisi itsensä hyväksi. Vaikka se olisi sitten kuppi kahvia.

  6. Päivitysilmoitus: Toimitusjohtaja on uusi aikakauslehti johtajille » Miten voittaa kun taakka on liian raskas?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s