Ei myö mittää ropotteja.

Joskus aikojen alussa vedin markkinointikurssia metsäalan yrittäjille Kurussa. Kurssin alussa kerroin markkinoinnin tärkeydestä yritystoiminnassa.

Eräs metsäkoneyrittäjä kuunteli ja loihe sitten lausumaan:

”Se on kuulepa sillä laella, että kun vappaa hetki tulloo metässä nii pittee ölöjyt vaehtaa konneesee. Ei siinä mittää markkinointijja ennätä.”

BohoBusiness kirjan ja Euroopan robottiviikon kautta olen päässyt näkemään, kuinka suuri ilmiö robotisaatio kaikkine liepeineen on ja ennen kaikkea kuinka suuri muutos ja mahdollisuus se on. Se on tilaisuus, josta ei voi kieltäytyä. Robotisaatio ulottuu jokaiseen, myös suomalaiseen, halusimmepa tai emme.

Siksipä olen kokenut hurjaa deja-vu:ta kertoessani robotisaatiosta. Saamani kommentit voisi koota ja tiivistää metsämiesten tapaan:

”Se on kuulepa sillä laella, että ku vappaa hetki tulloo riihessä nii pittee tikitoija kalevallaa. Ei siinä mittää ropotisaatiota ennätä.”

Robotisaatio on järkyttävää vauhtia kasvava bisnes. Puhutaan sadoista miljardeista dollareista ja vaikutuksista, jotka muuttavat yhteiskuntia – lakeja ja verotusta. Muutoksista, jotka koskettavat henkilökohtaisesti jokaista ihmistä, jokaista elämää. Miten Suomi voi sulkea silmänsä asialta?

Tulkaa nyt hyvät ihmiset pois sieltä metästä, siellä näette vain puut. Nyt on nähtävä metsä puilta. Ihan oikeasti.

Toinen tapa suhtautua robotisaatioon on: ”tuo keksittiin jo 50 vuotta sitten”. Esimerkkinä keskustelu uudesta Hexapod tankista. Kommentti oli, että Ponsse on keksinyt kävelevän metsäkoneen jo aikoja sitten. Monet ovat ajatelleet asioita, jotka nyt tulevat esille ja joiden toteuttamiseen alkaa olla mahdollisuuksia vasta tässä ajassa.

Kaikella on juurensa jossakin ja innovatiivisinkin teknologia sisältää osaamista, joka on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Silti on voitava katsoa eteenpäin. Katkerat ja kaiken pysäyttävät kommentit omien ideoiden huomiotta jättämisestä kymmenen vuotta sitten, eivät edistä tulevaisuuden rakentamista. Nyt tarvitaan kaikkien älykästä ja innostunutta osallisuutta uudistamaan maatamme ja sen elinkeinoelämää – ja ihmisten hyvinvointia ennen kaikkea.

Itse en aio luovuttaa, kyse on minunkin lasteni tulevaisuudesta. Sinunkin.

ps. mieleeni tuli vertaus ihmisestä, joka juosten talutti pyöräänsä – oli liian kiire, että olisi ennätttänyt hypätä satulaan.

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Ei myö mittää ropotteja.

  1. Hyvä Cristina, jatka vain taisteluasi meitä suomalaisia puupäitä vastaan. Me ollaan huonoja hyväksymään uudistuksia, mutta kyllä me sitten ne hanakasti otamme käyttöön, kunhan joku muu on tehnyt sen ennen meitä ja siksi me ollaan useimmiten jälkijunassa. Olisiko jo aika olla etunenässä? Osaavia ihmisiä on maa täynnä, kunhan vain uskalletaan katsoa tulevaisuuteen ja etenkin uskalletaan toimia.

  2. Robotisaation uhkat ja mahdollisuudet on syytä ottaa tosissaan mutta nimenomaan robotisaation globaaleihin uhkiin pitää herätä ajoissa. Onhan toki teollisuustyö jo suurelta osin karannut halpamaihin ja näissä tulee olemaan todella suuria ongelmia kun jonkinasteiseen elintasoon tottuneilta tehdastyöläisiltä lähtee palkka kädestä. Robotisaatio tulee nostamaan tuottavuutta aivan uudelle tasolle, mutta vaikuttaa suoraan kuluttajien ostovoimaan ellei ratkaisevia globaaleja linjoja saada luotua ajoissa. Suomi ei ole yksin ongelman kanssa mutta ellei palkoita saada ajoissa ratkaistua, voimme jäädä yksin. AY-liikkeen tulee myös tiedostaa tilanne, eikä pelkästään paikallisesti vaan globaalisti. Pahoin pelkään että kansalaispalkka on tulossa, mutta mistä rahat kansalaispalkkaan. ALV tulee nousemaan merkittävästi joka tulee rokottamaan harvoja hengissä pyristeleviä yrittäjiä ellei jotain muuta keinoa keksitä.

  3. Robotisaatiosta ja talouden automatisaatiosta seuraa työn loppuminen, olen tästä samaa mieltä. Yksi strateginen valinta Suomen valtiolta olisi panostaa koulutuksessa ja tutkimuksessa tekoälyyn ja robotiikkaan. Lisäksi, kun ihmistyö vähenee robotisaation ja automatisaation kustannuksella, jää jäljelle vain pääomatulojen saanti. Tällöin Suomen kansalaisten tulisi kannattaa tekoälyä ja robotisaatiota hyödyntävien valtionyhtiöiden perustamista, jotka synnyttäisivät valtiolle tuloja, joita sitten voisi jakaa kansalaisille.

    Me suomalaiset omistamme valtion. Valtiota voi ajatella yhtiönä tai osuuskuntana, jolla omistetaan maata. Nyt pitäisi alkaa kansalaistasolla ajattelemaan kuin pääomasijoittaja, joka pyrkii turvaamaan elantonsa omistustensa avulla.

    Olen muuten jo tovin seurannut sanomaasi, Cristina. Olen itse tässä kohta palauttamassa pro gradu -työni, jonka teemoja ovat tietotyö, tietotyön automatisointi ja IBM:n Watson. Erityisen kiinnostavaa oli tutkia, kuinka Watsonin kyvyillä voidaan komplementoida tai korvata tietotyötyyppejä. Piakkoin graduni on varmaan myös luettavissa, jahka se hyväksytään. Olisi muuten joskus kiva tavata ja ehkä viritellä yhteistyötä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s