Kirje nuorelle ihmiselle.

Hei sinä nuori ihminen. Mitä sinulle oikein kuuluu? Toivon tietysti, että hyvää, mutta päivittäin saan lukea, että ehkä asiat eivät olekaan niin hyvin? Oletko sinä syrjäytynyt?

Kirjoitan sinulle, vaikka tiedän, että en voi tulla sinun maailmaasi. Mutta välitän sinusta silti ja haluaisin ymmärtää mitä sinulle on tapahtumassa.

Meidän keski-ikäisten maailma ihannoi nuoria start-up yrittäjiä. Meistä on oikein hienoa päästä paistattelemaan energisten ja menestyvien nuorten säteilevään valoon. Me keski-ikäiset myös säälimme syrjäytyneitä. Perustamme keräyksiä ja mietimme miten voisimme valmentaa syrjäytyneitä rassukkanuoria oikeaan elämään; meidän elämäämme.

Yrittäminen on hieno juttu, kunhan teet sen omana itsenäsi. Meidän keski-ikäisten tuki- ja systeemiviidakossa pääsee helpommalla, kun tekee niin kuin mekin teemme. Mutta sinä rakennat omaa tulevaisuuttasi, rakenna siitä hyvä ja kaunis, omanlaisesi.

Entä jos oletkin se syrjäytynyt nuori, josta niin paljon kerrotaan. Hän, joka elää toimeentulotuella ja pelaa päivät pääksytysten tietokonepelejä, jos jaksaa nousta sängystä. Juu kyllä minä tiedän miltä se tuntuu, kun ei jaksaisi nousta, eikä tunnu olevan väliä – noustako vai ei. Mutta tiedätkö mitä. Jos jäät sinne eristyksiin niin annat periksi meidän maailmallemme.

Jos yhden asian elämästä tässä vaiheessa on oppinut, niin se on, että se, elämä, jatkuu. Elämä jatkuu ja itse on paras vaikuttaja siihen, millaisena se jatkuu – minkälainen on seuraava minuutti, tunti, päivä.

Monet tekevät parhaansa, että saisivat sinut mukaan rakentamaan tätä hienoa maailmaa. Tämä on oikeasti hieno maailma, mutta joskus joutuu muuttamaan omaa näköään – ehkä siristämään hiukan – jotta näkisi miten hieno maailma on. Sieltä voi löytyä juuri se pieni tai suuri asia, jonka vuoksi kannattaa taistella itselleen hyvä elämä.

Hyvä elämä alkaa hyvästä fiiliksestä? Voisiko sinulla olla juuri nyt vähän parempi fiilis? Ehkä ajattelet ”voi v**ttu mikä roskaa. Parempi fiilis muka”. Ymmärrän, mutta yritä silti. Maailma tarvitsee sinua enemmän kuin minua – ja elämä jatkuu.

Minun oli ihan pakko kirjoittaa tämä kirje luettuani opettajaystäväni Annikan blogi nuorista, joita ei huvita mennä kouluun. Ymmärrän kyllä sen, että ei huvita. Mutta sitä minun on vaikea ymmärtää, että jätät maailman niiden rakennettavaksi, jotka tekivät siitä sietämättömän. Tee sinä parempi. Pystyt kyllä ja osaat kyllä. Ja sinulla on merkitystä – tulet huomaamaan sen kun aloitat.

Olen itse taistellut omien juttujeni puolesta. Tiedän mitä on turhautuminen ja pitkäjänteisyys. Mutta periksi ei saa antaa, sillä oman kamppailun kautta tullut oppiminen on suurta.

Eikä sinussa nytkään ole mitään vikaa. Eikä mitään hävettävää, ainakaan enempää kuin meillä muillakaan. Joten elä omaa elämääsi, mutta älä luovuta äläkä jätä tätä maailmaa meidän keski-ikäisten pönöttäville harteille, vaan valjasta meidät suunnitelmaasi paremman maailman rakentamiseksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s