Hiljaisen tiedon jakaminen

Sitä nyt ei vaan voi selittää. Se on niinku… semmonen… että… kun tekee … tai no siis…no se nyt vaan tapahtuu näin…

Oletko joskus yrittänyt selittää jotain, minkä tiedät ihan tarkkaan miten se on tai miten se tapahtuu, mutta huomaat, että sitä ei voikaan sanoin selittää?

Sinulla on hiljaista tietoa. Se on kertynyt ajan kanssa, kokemuksen, tekemisen ja erilaisten havaintojen kautta. Et tiedä miten, mutta tiedät, että tiedät.

Jonathan Lehrerin kirjassa How We Decide on tarina luutnantti Michael Rileysta. Riley näkee tutkassa ohjuksen – se voisi olla mikä tahansa ohjus, myös oma. Mutta Riley tietää, että se on vihollisen ohjus ja tekee päätöksen sen tuhoamisesta vaikka hän ei voi selittää, miksi hän tietää. Luutnantilla on hiljaista tietoa.

Jääkiekossa olen usein nähnyt kuinka yksi pelaaja rakentaa voittavan tilanteen, joka johtaa maaliin. Hän on nähnyt jotain, mitä muut eivät ole nähneet ja käyttänyt sen hyväkseen. Hänkään ei osaa selittää mitä se oli – hiljaista tietoa.

Hyvä myyntimies tietää milloin asiakas on valmis tekemään päätöksen – kuitenkaan hän ei voi opettaa sitä muille. Kun sitä ei voi selittää. Hiljaista tietoa.

Hiljaista tietoa on kaikkialla ja kukapa ei olisi halukas löytämään keinoa jakaa sitä toisten kanssa.

Hiljaisessa tiedossa on kyse hahmoista. Luutnantti Riley ei nähnyt yhtä konkreettista asiaa, joka olisi osoittanut, että tutkassa näkyvä ohjus olisi vihollisen eikä oma – monen eri asian yhdistelmä, hahmo (pattern), vakuutti hänet, että ohjus pitää tuhota. Ja hän oli oikeassa. Kyse oli vihollisen ohjuksesta, luutnantti teki oikean päätöksen.

Ajassa, jossa muutokset ovat yhä nopeampia tarvitsemme keinoja ottaa hiljainen tieto käyttöön. Sellainen keino on hahmotteleva dialogi (co-patterning), josta puhutaan BohoBusiness kirjassa tai aikaisemmassa blogissani innovaatiosta.

Hahmottelevassa dialogissa puhutaan siitä, mille ei ole sanoja – vain hahmoja. Puhutaan sellaisesta mikä tuntuu.

Erään asiakkaani luona oli tilanne, että useampi vanha asiakas oli vaihtanut toimittajaa. Tilanne oli sikäli hyvä, että uusia asiakkaita tuli tilalle, joten varsinaista huolta ei tuntunut olevan. Silti eräs henkilö sanoi, että jotain on pielessä – jokin mättää. Tuntuu siltä, että ollaan menemässä metsään. Vaikka muut toppuuttelivat niin tämä yksi piti päänsä. Jotain täytyy tehdä. Hän alkoi soitella vanhoille asiakkaille ja kyselemään miksi he olivat vaihtaneet toimittajaa. Mitään selkeää yhtä syytä ei ollut, mutta pikku juttuja sieltä täältä. Äänensävyjä,  ehkä vähän välttelemistä?

Tietämättä tarkkaa syytä asiakkaani käynnisti laadunparantamisohjelman ja tiedotti sen etenemisestä myös vanhoille asiakkaille. Puolen vuoden kuluttua vanhat asiakkaat olivat palanneet.

Hiljaisen tiedon ja hahmottelevan dialogin ytimessä on hyvä fiilis. Hyvä fiilis on mittari aletaanko lähestyä ymmärrystä. Hyvän fiiliksen lähestymistä kuvaavat esimerkiksi lausahdukset ”joo ja sitten”, ”aivan ja sit vielä…” Aletaan huomata, että yhteinen hahmo alkaa muodostua.

Esimerkki hahmottelevasta dialogista on myös kahden, toisilleen ennestään tuntemattoman, ihmisen kohtaaminen. Kun he aloittavat keskustelun he alkavat ikään kuin muodostaa kolmatta henkilöä – yhteistä hahmoa, jonka he molemmat tuntevat. Mistä olet kotoisin? Vai niinkö? Minä olen aivan naapuripitäjästä? (yhteinen alue, check). Mitä teet työksesi? Onko sinulla lapsia? Mitä harrastat?…. Vähitellen tuo hahmo on saanut selkeän muodon ja syntyy näkemys mihin näiden kahden ihmisen välinen kohtaaminen johtaa.

Jotta voisimme hyödyntää hiljaista tietoa, muodostaa yhteisiä hahmoja, on välttämätöntä oppia aloittamaan keskustelu sanoilla ”Musta tuntuu, että…” tai ”on hämärä aavistus siitä….”, ”joku mussa sanoo, että…”. On myös opittava pysähtymään tilanteiden ääreen tarkastelemaan minkälainen hahmo tilanteesta nousee. Aivan liian usein tehdään johtopäätöksiä pelkästään faktojen pohjalta muistamatta, että faktat voivat kertoa vain menneisyydestä. Tulevaisuudesta näemme vain todennäköisyyksiä ja hahmoja.

BohoBusiness kirjassa puhumme älyllisestä siirtymätilasta (Intellectual Transit Zone), jossa agendat pistetään syrjään ja annetaan yhteisten hahmojen muodostua vapaasti. Tällaisten tilojen perustaminen yrityksiin maksaa itsensä takaisin nopeasti hiljaisen tiedon hyödyntämisen, parantuneen ongelmanratkaisun ja uusien mahdollisuuksien näkemisen kautta.

Rekrytoinnissa hahmotteleva dialogi auttaa ymmärtämään mikä on työnhakijan todellinen potentiaali. Nykyaikana ei enää riitä, että katsotaan ansioluetteloa tai kysytään tavoitteita. On tiedettävä enemmän ja syvällisemmin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s