Rajapyykki.

Aloitin Boheeminaisen Maailmankirja blogin kirjoittamisen neljä vuotta sitten, Aleksis Kiven päivänä vuonna 2008. Silloinkin olivat kuntavaalit käynnissä ja ensimmäisessä postauksessani halusin haastaa ihmisiä miettimään kansakuntaa ja sen tulevaisuutta.

Neljä vuotta ja 200 postausta (tämä on tosiaan 200.  artikkeli tässä blogissa) myöhemmin kuntavaalit ovat jälleen käynnissä ja edelleen pohdin kansakunnan tulevaisuutta hallituksen tulevaisuusselonteon puitteissa.

En ole hakenut blogilleni suuria lukijajoukkoja vaan halunnut tuottaa syvällistä sisältöä, joka antaisi mahdollisuuden oppia jotain sellaista, joka auttaisi kokemaan oppimisen iloa ja voittamisen riemua. Lukijoitteni joukossa on ihmisiä, jotka kamppailevat voittaakseen masennuksen. On nuorten urheilijan alkujen valmentajia, jotka haluavat kehittää inhimillisen ja iloisen tavan rakentaa voittamista kasvavan sukupolven mieliin. Saan palautetta huippuvalmentajilta, jotka etsivät keinoja saavuttaa suuria voittoja ja johtajilta, jotka ohjastavat yrityslaivaansa kohti voittoisaa tulevaisuutta. Ja ihmisiltä, jotka ovat löytäneet intoa oppimiseen ja kehittymiseen.

Blogiartikkeleitani on kopioitu oppimonisteiksi, ajatusaanelosiksi, markkinointimateriaaleihin.

Kyllä, olen kiitollinen kaikista kehuista ja palautteista sekä ennen kaikkea siitä, että juuri sinä luet tätäkin tekstiä. Siksi blogaan nimittäin – että voisin auttaa ihmisiä voittamaan: kohtaamaan oman ainutlaatuisuutensa, luoda voittavia tilanteita ja kokea riemuvoittoja, jotka kohottavat elämän, työn ja rakkaan harrastuksen sinne, missä kaikki on loistavan upeaa – valkoisia hetkiä, kuten olympiasankari Juri Vlasov sanoi. Valkoisia hetkiä, jotka ovat niin hienoja, että niiden puolesta on valmis tekemään vuosikausia työtä.

Ehkäpä 200 artikkelia tässä blogissa ja neljä vuotta säännöllistä postausta on sellainen saavutus ja rajapyykki, että sitä kannattaa vähän juhlia? Onhan siinä reilusti kirjan verran materiaalia voittamisesta, oppimisesta, valmennuksesta ja johtamisesta. Helpoin tapa löytää kirjoituksia on siirtyä sivulle blogikirjoituksia aiheen mukaan jaoteltuina. Aivan kaikki artikkelit eivät ole siellä, mutta tärkeimmät kuitenkin.

Kiitokseksi ja juhlan kunniaksi Emily Dickinsonin runo omana käännöksenäni. Tämä runo on minulle äärimmäisen rakas – se on myös Voittavan kierteen avausruno:

Me ei tajuta kuink’ korkeella me ollaan
ennen ku meit’ käsketään nousemaan
mut jos me suunnitelmaa totellaan
me päästään taivaisiin tarttumaan.

Silloin olis arkipäivää
sankaruus
kun kutistais ei leiviskää
vaikk’ pelkona on kuninkuus.

Rajapyykki tämäkin!

2 ajatusta artikkelista “Rajapyykki.

  1. Kiitos Cristina ystäväni tästä yhteisestä matkasta minkä olemme kulkeneet varmaan noin, 3:n vuoden ajan:) Olemme saaneet nauttia sinun rohkaisevista ja sisältörikkaista ajankohtaisista blogeistasi jo 200 KERTAA ja se, jos mikä on juhlimisen arvoinen asia.
    Olemme myöskin oppineet mitä tarkoittaa -win -win ja -win -hoc termit:)

    Eipä sitten muuta kuin nauti saavutuksestasi ja toivottavasti jaksat jatkaa blogiesi jakamista vielä jatkossakin.

    Oikein blogirikasta syksyn jatkoa!

    T. Ystäväsi Matti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s