Syyskuun alussa ihastelin Teemua. Kehuin ystävilleni hänen upeasti kehittyneitä taitojaan ja näin, että hänessä oli jotain sellaista uutta, joka lupaa hyvää – ehkä jopa tietä tähtiin.
No, ystäväni naureskelivat innolleni. ”Joo, joo. Katotaan sitten, älä nyt liikaa innostu.” He halusivat nähdä Teemulta jotain enemmän ja vakuuttavampaa, kuin ne kaksi osumaa, jotka Teemu tuona iltana sai aikaan. He huomasivat toki osumat, mutta eivät sitä, mikä Teemussa oli edellistä kautta hienompaa ja parempaa.
Puhun Teemu Erosesta, Jokereiden puolustajasta. Ja tuo tapahtuma oli Jokereiden ottelu Hartwall-Areenalla ruotsalaista Frölundan joukkuetta vastaan. Minun ei tarvinnut kauaa katsella Teemua, kun jo huomasin, että hänen liikkumisensa ja luistelunsa oli kokenut aikamoisen harppauksen kohti parempaa – kohti erinomaisuutta.
Ystävieni reaktiot taas kertovat siitä surullisesta tosiasiasta, että meillä Suomessa ei osata havaita ja huomioida positiivisia poikkeamia. Täällä ollaan jonkinlaisen kieroutuneen prosessiuskon vallassa: kaikki on prosessia, koko ajan ollaan matkalla – silti odotetaan että voittoja tulee. Prosessiuskovaiset eivät huomaa matkansa varrella olevia hienouksia, eivätkä polkuja, jotka saattavat johtaa yllättäviin menestyksiin.
Pääministeri Jyrki Katainen huomautti Tulevaisuus2030 tilaisuudessa, että Suomessa painotetaan niin kovin prosessin merkitystä, joskus olisi myös syytä saada jotain aikaiseksi.
Jotta voimme saada asioita aikaiseksi meidän on päästettävä irti liiallisesta prosessiuskovaisuudesta ja annettava tilaa saavutuksille ja voitoille. Meidän on opittava huomaamaan myös positiiviset poikkeamat – toisin sanoen täytyy luopua näköaloja kaventavista prosessilaseista. Meidän on oltava avarakatseisempia kuin ystäväni, jotka olivat sijoittaneet Teemun prosessinäkymänsä ulkopuolelle.
Meidän on opittava huomioimaan ja kiittämään – antamaan positiivista palautetta. Opittava sanomaan ”Wau, olipa tuo upeaa – miten olet oppinut sen”. Silloin pääsemme itsekin tuon upeuden piiriin.
Eilen iltana Teemu pääsi maailman parhaan puolustajan Erik Karlssonin pariksi. Teemu sai loistaa ja se huomattiin. Sanottiin, että Teemu kasvoi Karlssonin rinnalla. Niin, mutta tuo loisto oli Teemussa jo valmiina. Hän ei kasvanut vaan loisto pääsi esille, kun hän pääsi sen mahdollistavaan seuraan. Ja nyt hän kasvaa täyttääkseen tuon uuden potentiaalitilan, joka hänelle syntyi. Ja totta vieköön, haluan nähdä päivän, jolloin Teemu on yksi maailman parhaista. Siihen hänellä on mahdollisuudet. Valitettavasti hän ei silloin ole Suomessa. Hän lähtee muualle, kuten muutkin suomalaiset joilla on mahdollisuus olla maailman parhaita. Meidän kulttuurissamme ei sellaisille ole tilaa.
Teemu ja Erik joukkueensa kera kiittävät vastustajia ottelusta.
Boheeminaisen maailmankirja 