Työyhteisön pahin vihollinen

Sähän tiedät meidän organisaation. Hirveetä kyräilyä ja johtamisongelma, joka näköjään ei ratkea. Kuinka kauan tätä on jatkunut? Siis jo vuosia! No, kesäkuussa ennen lomaa meillä oli sellaiset kahden päivän työyhteisöjutut – jonkinlainen seminaarin ja tiimihengennostatustilaisuuden yhdistelmä. Sä tiedät. Siellä oli just sellanen työyhteisötantta – vaik se olikin oikeesti setä – joka valitti sitä kuinka tuloskeskeinen meidän organisaatio on. Että meidän pitäis oppia nauttimaan prosessista ja rakentaa työyhteisöä kannustamalla toisiamme.

Siis voi juma mä sanon. Meillä on vuosien varrella kerääntyny sitä prosessia niin paljon, että kukaan ei edes tiedä mitä kaikkea siihen kuuluu – paitsi, et siihen kuuluu jatkuvia palavereita, kun yritetään selvittää missä mennään. Tuloksesta meillä ei oo puhuttu vuosikausiin muuta kuin strategiapäivillä ja vuosiseminaareissa. Eiks oikeesti voitais mennä A:sta B:hen mahdollisimman suoraan ja käyttää se meidän energia tuloksen tekoon?

Sä et arvaa miltä tuntuu, kun asiakkaatkin tietää tän meidän tilanteen. Ole siinä sitten uskottava. Ellei meillä olis tätä julkista rahaa niin tuskin olis viitsitty katsella… oikeesti, mua potuttaa mennä duuniin huomenna kun loma loppuu. Ryömimään siihen helvetin ihanaan prosessiin.

Tämän sain kuulla sunnuntai-aamuna kun vastasin myöntävästi tekstariin, jossa oli lyhyt kysymys ”saanko soittaa?”.

Kuinka pitkälle työyhteisöjen tuhoamisessa edetään, ennen kuin omaksutaan hyvän fiiliksen ja voittamisen kulttuuri? Siis sellainen, jossa ihminen yksilönä huomioidaan ja hänen saavutuksensa huomataan ja niitä arvostetaan. Jossa ymmäretään, että työyhteisöt ja tiimit koostuvat yksilöistä, jotka pystyvät mihin vain, kun heillä on innostava ja merkityksellinen tehtävä – päämäärä, jossa on aito tarkoitus.

Sellainen, jossa prosessi on toki tärkeä, mutta vain tienä, joka johtaa päämäärään. Yritystä ei tarvittaisi, ellei päämäärää olisi. Sellainen, jossa energia sovitetaan yhteen käsillä olevan tehtävän kanssa. Ymmärtäen, että huippusuoritusta tarvitaan äärimmäisen harvoin. Voittava suoritus riittää.

Miksi ihmisiltä pitäisi kieltää se, minkä takia heidän organisaationsa on olemassa? Voittavat suoritukset ja hyvät tulokset.

Matkalla on välillä päästävä kohteeseen. Muuten iskee uupumus.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s