Moraalin voitto

”Kunnioittaessani muiden ihmisten oikeuksia tunnustan, että he ovat päämääriä itsessään, että en saa kohdella heitä ainoastaan esineinä oman tyydytykseni saavuttamiseksi, siten kuin kohtelen elottomia esineitä.”

Ajattele itseäsi kulkemassa tiheässä viidakossa. Viidakossa, jossa oksat, pensaat, liaanit ja tuuhea aluskasvillisuus tekevät etenemisen vaikeaksi. Tunkeudut kaiken läpi veitsien ja keppien avulla hiki otsassa. Tuskaista tarpomistasi ei helpota se tosiseikka, että viidakossa vaanii useita petoeläimiä. Sinun on varauduttava hyökkäykseen.

Kuvittele nyt, että viidakko onkin loppunut ja olet siirtynyt lehtometsään. Kasvillisuus on edelleen runsasta, mutta ei sankkaa ja takerruttavaa. Pidät silti puukkoa ja keppiä valmiina ja välillä katkaiset jonkin kasvojesi korkeudella roikkuvan oksan. Toivot, että joskus tulisi muutos. Että joskus viidakko päättyisi.

Et ole valmis omaksumaan uutta ympäristöä vaikka olet sen keskellä. Vaadit lehtometsässä viidakon muuttumista.

Olemme tottuneet elämään yhden totuuden varassa. Uskomaan yhteen suureen totuuteen. Ei välttämättä siksi, että se olisi ainoa totuus, vaan siksi, että se helpottaa elämistä.

Maailma on muuttunut rajallisesta rajattomaksi. Totuudet pääsevät kulkemaan vapaasti ja väkivallattomasti tavoittaen ihmisiä siellä, missä yhden totuuden nepotismi on rakentanut itsekkäitä ja eristyneitä yhteisöjä ja yhteiskuntia.

Keskustelu kapitalismin moraalista on yksi osoitus muutoksesta. Suuri joukko ihmisiä on siirtynyt kapitalismin viidakosta uuden ajan talouden lehtometsään. Silti monet huutavat ”it’s a jungle out there”, siellä on viidakko, vaarallinen ja vaikeakulkuinen.

”Kapitalismi on kulttuuristen, henkisten ja eettisten arvojen järjestelmä” sanoo professori Tom G. Palmer kirjassa ”Kapitalismin moraali”. Kyllä. Ja ihmisten tehtävä on tuoda järjestelmään sisältö, joka palvelee ihmiskunnan korkeimpia päämääriä. Silloin kapitalismi voi olla sitä, jossa oikeus omistaa ja vapaus tehdä molemminpuolisia sopimuksia inhimillisessä ja vapaassa hengessä voi toteutua.

Marc Luyckx Ghisi, belgialainen tulevaisuustutkija sanoo, että totuus on kuin pöydän keskellä oleva tyhjä tila, josta loistaa valo. Pöydän ympärille on kokoontunut tasa-arvoisia ihmisiä – erilaisia arvoja, kulttuureita, näkemyksiä, elämän valintoja sekä tietoisuus luonnosta ja eläimistä, joihin ihmisten valinnat vaikuttavat. Keskellä olevaa tyhjää tilaa ei voi määritellä eikä määrätä, se vain on, sen voi kokea ja se on yhteinen. Se on yhteinen tunnekokemus siitä, että yksilöiden pöytään tuoma arvo luo jotain suurempaa ja merkityksellisempää hyvää kun se yhdistyy toisten pöydässä olijoiden arvovirtoihin.

Tämä uusi maailma, jota elämme, oli se transmoderni tai post-post-moderni tai määrittelemätön ihmisten maailma on juuri sellainen, jossa ” …arvo lisääntyy mobilisoimalla ihmisten energia ja kekseliäisyys ennennäkemättömässä mittakaavassa, niin että tavalliselle ihmiselle luodaan vaurautta…” Tom Palmerin kirjassa lause alkaa sanalla kapitalismi.

Miksi meidän on käytettävä sanoja? Siksi, että me ihmiset tarvitsemme ideologisia ilmaisuvälineitä, jotta näkisimme missä metsässä kuljemme. Kapitalismi on vaikeasti hyväksyttävä, raskailla syytöksillä latautunut, sana, mutta ehkä se on sittenkin oikea, kun haemme ilmaisuvälinettä tämän uuden ajan, jossa jo elämme, taloudelle?

Mutta jos kapitalismi on korjaamattomasti vaurioittanut ihmisten sieluja niin on löydettävä uusi ilmaisuväline kuvaamaan vapautta, henkisiä arvoja, yksilön ainutlaatuisuutta ja lahjakkuutta, yhteisöjen, heimojen ja movementtien luovia hankkeita, holismia ilman talouden nimissä tapahtuvaa reduktionismia, vaurauden rakentamista ilman ryöstöä ja riistoa. ”Voiman korvaamista vakuuttamisella ja kateuden korvaamista saavutuksilla” luen Palmerin kirjasta ja nyökkään. Tätä se on. Palmer korostaa, että ahne riistäminen ja ryöstäminen ei ole oikeaa kapitalismia, sillä silloin puuttuu molemminpuoleisen vapaaehtoisen sopimisen elementti.

Oma credoni on ”meidät on luotu voittamaan”. Ihminen on ainutlaatuisilla potentiaaleilla varustettu yksilö ja hänen elämänsä on taideteos, jota meidän muiden on kunnioitettava. Maailma on yhtä aikaa kokoelma yksilöiden lahjakkuuksia sekä yhteinen performanssi, ”globalisoituneen planeetan suuri konsertti” *, jonne jokainen lisää omalla lahjakkuudellaan ja ainutlaatuisuudellaan arvoa. Yhteisessä prosessissa kutoutuu merkityksellinen, uskomaton ja huikean tiheä arvokudelma, jossa henkinen ja materiaalinen hyvä voivat yhdistyä. Talous on osa tuota performanssia ja se, talous, on saatava palvelemaan ihmiskuntaa ymmärtäen, että jokainen on tärkeä ja jokainen ihminen on yhtä arvokas.

Nalle Wahlroos puhui Liberan järjestämässä seminaarissa Intiasta. Hän muistutti, että ei ole pitkä aika siitä, kun uutiset Intian nälänhädästä olivat arkipäivää. Nyt emme enää kuule nälänhätä uutisia vaan uutisia Intian talouskasvusta, yliopistojen yhä paremmista sijoituksista, innovaatioista. Kun talous toimii, niin syntyy tilaa käsitellä muitakin asioita, vaikkapa ihmisoikeuksia. Kumpa ne vain eivät unohtuisi kasvun hurmassa.

Olisi väärin tyrkätä kapitalismi ahneena järjestelmänä sivuun. Me tarvitsemme taloudellisen arvon luomista, jotta hyvinvointi voi jatkua ja kehittyä. Mutta kapitalismin on muututtava, sen on tultava ulos viidakosta ihmisten luokse. Lainaan tähän loppuun Tom Palmerin haastattelemaa John Mackeyta:

”Kapitalismi on arvon lähde. Se on hämmästyttävin koskaan olemassa ollut yhteistyön väline. Juuri tämä tarina meidän tulee kertoa. Meidän on muutettava lähestymistapaa. Eettisestä näkökulmasta meidän täytyy vaihtaa kapitalismin kuvaus uuteen voidaksemme osoittaa, että kapitalismissa on kysymys jaetun arvon luomisesta, ei muutamille vaan kaikille. Jos ihmiset näkisivät asian kuin minä, he rakastaisivat kapitalismia yhtä paljon kuin minä.”

*) Globalisoituneen planeetan suuri konsertti, Mario Vargas Llosa, Palmerin toimittamassa kirjassa.

Lainaukset kirjasta:

Tom G. Palmer, toim, Kapitalismin moraali, Libera 2012