Jääkiekon MM-kisat päättyivät. Nähtiin paljon hyvää hokia ja vähän pettymystä siitä, että Suomi ei päässyt mitalisijoille. Jukka Jalonen leijonalaumansa kanssa oli antanut meidän katajaisen kansamme maistaa kultaa – sitä olisimme toki halunneet lisää. Onneksi jääkiekko on peli, jossa aina on seuraava peli, seuraava kausi, seuraava turnaus.
Katsellessani Suomen peliä ajattelin tällaisia ajatuksia:
Kun joukkue pelaa parhaimmillaan:
- Kokonaisvaltainen yhteisponnistelu: kovaa työtä, intensiteettiä, jokainen on fokusoinut ja täydellisesti sitoutunut.
- Joukkueena pelaaminen: tehdään työtä yhdessä, tuetaan toinen toistaan, ei aiheuta järkytyksiä pelikavereille, yhteinen ponnistelu.
- Pelisuunnitelman toteuttaminen: voimakas karvaus, kiekko nopeasti pois omasta päästä, pelaaminen omalla systeemillä.
- Luottamus: itsevarmuus pelaamisessa, pelisuunnitelman itsevarma toteuttaminen, keskinäinen luottamus.
Mitä voi tehdä paremmin:
- Olla mentaalisesti paremmin valmistautunut: olla valmiina pelaamaan kovaa pelin alusta loppuun saakka. Ajatella mitä haluamme tehdä ennen kuin astutaan jäälle. Olla valmis kilpailemaan.
- Pelata paremmalla intensiteetillä: tehdä kovemmin töitä, olla fyysisempi ja aggressiivisempi, voittaa yksi vastaan yksi kamppailut. Saada asioita tapahtumaan.
- Olla fokusoituneempi alusta alkaen: keskittyminen pieniin asioihin, pysyä fokusoituneena ja intensiivisenä. Karvata ja saada kiekot pois omasta päästä, luoda enemmän maalintekomahdollisuuksia luistelemalla, saada kiekko liikkeelle joukkueena.
- Olla positiivinen läpi pelin sekä oman itsen kanssa että pelikavereiden kanssa: pysyä positiivisena, loistava tunne omasta itsestä. Tietää, että voimme luoda jotain merkittävää ja tärkeää.
Ajatukset eivät ole omiani, vaikka olisivat voineet olla. Pelit palauttivat mieleen Terry Orlickin kirjan ”Embracing Your Potential”, jossa hän oli haastatellut NHL pelaajia ja saanut ylläolevat vastaukset.
Mentaalinen valmentautuminen voittamaan, eli voittamisvalmennus, auttaa voittamaan. Mentaalinen valmentautuminen voittamaan auttaa tekemään enemmän maaleja. Suomalaiset pelaajat ovat varmasti teknisessä mielessä aivan yhtä hyviä maalintekijöitä kuin muutkin. Mutta tekninen taito ei yksin riitä. Maalinteossa on näet ratkaisevaa, kuka ja mitä on se ihminen, joka tekee maalin. Kuka on luonut hetken, jossa maali voi syntyä.
Jääkiekko on ennen kaikkea päätöksenteko peli. Petri Varikselta, maalikuninkaalta, sain oppia, että ratkaisuhetkellä, mieleen nousee halu siirtää ratkaisu jollekin toiselle. Kysymys siitä, kuka on ihminen, joka ei siirrä ratkaisun tekemistä kun hetki on käsillä? Se ihminen, se urheilija, se tekijä, on voittaja. Voittaja.
Voittamisvalmennuksen voi aloittaa jo juniorivuosina, silloin teknisten taitojen ohelle kehittyy valmius rakentaa voittavia hetkiä, tehdä voittavia ratkaisuja ja ottaa itse vastuu päätöksenteostaan.
Sain oppia, että Jalosen valmennuksen johtava ajatus on, että suuret voitot syntyvät pienten voittojen kautta. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Toivon, että ymmärretään myös, että voittamista voi ja pitää opetella. Se on samalla tavalla toistojen kautta opittavissa oleva valmius, kuin kyky käyttää teknisiä taitoja.
Terry Orlickin kirjassa NHL –pelaajat korostavat, että pelit tapahtuvat automaation tilassa. Siksi on niin tärkeää, että voittamista opetellaan, jotta se ominaisuus on asennettuna silloin, kuin automaatio käynnistyy. Kirjani motto on ”sitä saa mitä tilaa” ja siinä on kyse juuri tuosta: voittamisen koodaamisesta kognitiiviseen systeemiin.
Tähän loppuun vielä sitaatti. Kate Pacen parhaat vuodet olivat 80-90 luvulla, mutta hän sanoi, jotain minkä neuroekonomiikka todistaa tänä päivänä todeksi: voiton odotus parantaa voiton mahdollisuuksia. Hyvä voiton fiilis on parasta lääkettä voiton puutteeseen.
”Jos vain rentoudut ja sanot: ”On olemassa syy miksi olen täällä”, silloin kaikki alkaa. Nautin suunnattomasti siitä, että pääsen tilaan, jossa odotan jotain hienoa tapahtuvan. Kun teet sen, niin jotain hienoa tapahtuu.”
– Kate Pace, moninkertainen alppihiihdon maailmanmestari.
Boheeminaisen maailmankirja 
Suomi Finland saavutti mielestäni KORKEIMMAN mahdollisen sijan, mitä tällä joukkueella ja ”innolla” voi yleensä saavuttaa. Olkaamme ylpeitä 4 sijasta, sillä mitalipelit ovat JOKAISEN maan tavoite, kävi niissä sitten, miten tahansa. Ja tämä 4 sija on hyvä.
Ensinnäkin taas jälleen kerran hienoja ajatuksia lempiaiheestasi Cristina ystäväni, kiitos siitä:) Samaa mieltä Harisen Pentin kanssa, että Leijonat ylsivät siihen hienoon 4:een sijaan ja myöskin kirottuun paikkaan, jossa aina jää mitalien ulkopuolelle. Joka tapauksessa näin kovatasoisessa seurassa, jossa mm. Kanada, USA ja Ruotsi jäi mitalipelien ulkopuolelle, niin Suomen pojat pärjäsivät loistavasti sillä materiallilla mikä heill oli käytettävänä.
Monia asioita voidaan spekuloida, että miksei pelattu sitä maata vastaan niin ja niin, mutta se mitä minä ainakin ”vihaan”, niin jälkipeliä.
On hyvin helppo kommentoida ja haukkua kotisohvalla urheilijoidemme edesottamuksia, mutta menepä itse kokemaan se sama tilanne ja tunnetaso.
Toivotaan, että nämä kisat olivat hyvä kenraaliharjoitus ensi vuoden kisoja varten Leijonillemme ja te uskolliset fanit, muistakaa tsempata poikiamme myös silloin, kun ei asiat suju niin hyvin kuin pitäisi.
Eipä tuota MATTI voi paremmin kertoa. Ensi vuonna uudet kisat ja nämä oli todella hyvät kenraaliharjoitukset ensi vuotta ajatellen ja hyvä sijoitus vielä ja kuka ei virheistä ota oppia, ei voi voittaakaan eli ensivuoteen uudella sykkeellä.
”Yhteisöllisyys luo hetken, jossa jääkiekon maali toteutuu”. Tästäkin huolimatta, jatketaan haroituksia, tytöt ja pojat (koska ihmisen täytyy rakastaa harjoituksia, jotta hänen tiensä paljastuisi hänelle).
”Mielen voima on tärkeintä (Suomen marsalkka Mannerheim, Suomen talvi- ja jatkosodan ylipäällikkö).”
Ainoan ystäväsi terveisin:
Paidaton juoksija oulu