Matkalla vai kohteessa?

Bernsteinilainen ”liike on tärkeämpi kuin päämäärä” tai jatkuva matkalla olo on tömähtänyt eteeni monelta taholta viime aikoina. On tietysti olemassa ihan tietty syy, miksi tämä asia putkahtelee esille juuri nyt, mutta koska sillä on laajempaa merkitystä ja haluan selventää lukijoille ajatteluani, niin päätin kirjoittaa asiasta.

Oman ajatukseni voi kiteyttää näin: ”jos olet aina matkalla, et ole milloinkaan kohteessa”. ”Aina matkalla” -ajattelu on erittäin paha voittamisen este, sillä voittajan on välillä katkaistava matka ja kohdistettava energiansa kohteen valloittamiseen.

Meillä Suomessa on perinteisesti korostettu matkan, prosessin, tärkeyttä. Eikä siinä olisi mitään vikaa, jos siihen olisi sisältynyt oppi siitä, miten kohteessa pärjätään. Mutta ei.

Ajatellaan vaikkapa urheilijaa, joka valmistautuu suuriin kisoihin. Hänen lajianalyysiin perehtynyt valmentajansa tekee loistavaa työtä, valmennustiimillä on paras mahdollinen tietämys työnsä tukena ja vieläpä käytetään tietokoneohjelmaa apuna parhaiden asentojen ja liikkeiden tavoittelemiseksi. Henkinen valmentaja puhuu rohkeudesta ja itsetunnosta ja auttaa urheilijaa ratkaisemaan monta mentaalista ongelmaa, jotka voivat olla kisassa menestymisen esteenä.

Mutta kukaan ei valmista urheilijaa voittamaan. Ja ratkaisevalla hetkellä tulee virhe, pummi, epäonnistuminen, epäusko, tolppa, väsymys. Häivähdys aivoissa, joka estää voittamisen. Joku joka on vaikea selittää, mutta jota olisi voinut auttaa valmentautumalla voittamaan.

Kun ratkaisuhetket koittavat. Tärkeä neuvottelu. Play-offit. Tulos tai ulos -tilanteet. Niin voittamisen täytyy antaa vain tapahtua – enää ei voi opetella, aivot käyvät automaatiotasolla. Mutta kun voittamista ei ole valmistettu aivoihin, kognitiiviseen systeemiin, niin sitä ei ole siellä.

Kirjani julkistustilanteessa Hjallis sanoi: ”jotkut ovat syntyneet voittajiksi, meidän muiden on opeteltava”. Näissä sanoissa piilee koko voittamisen viisaus: voittamista voi oppia, silloin muutkin kuin synnynnäiset voittajat voivat tulla voittajiksi. Ja kun voittamista opetellaan, niin silloin se on koodattuna siellä kognitiivisessa systeemissä kun ratkaisun hetket koittavat – kun matka on saavuttanut kohteen.

Minulla on kysymys: miten ihmeessä voidaan odottaa voittoja, jos voittamiseen ei ole valmistauduttu eikä sitä ole opeteltu? Miten ihminen voi voittaa, jos hänellä ei ole siihen tarvittavia työkaluja? Jos voittamista ei ole opeteltu ennen kohdetta, niin millä se voitto otetaan? Kyynärpäillä? Olen niin hämmästynyt, että kirjoitin aiheesta itse Hesariin!

Bernsteinilainen ajatus evoluutio voittaa revoluution ei pidä paikkaansa. Suuret ajatukset ja teot, joissa ihmiset ovat tulleet yhteen ovat muuttaneet maailmaa ja evoluution suuntaa.

Elämä voi olla yksi suuri matka, mutta elämässä on monia polkuja, jotka johtavat seikkailuihin kohteissa. Joitakin kohteita varten kannattaa valmentautua voittamaan.

Olen kirjoittanut aiheesta kirjan lisäksi huikean määrän tekstejä. Tästä blogista löytyy kaikki mitä tarvitset aloittaaksesi voittavan kohteiden valloituksen.

Tässä esimerkiksi linkit artikkeleihin voittamisvalmennuksesta:

https://cristinaandersson.wordpress.com/2012/01/28/voittamisella-tehot-kayttoon/

https://cristinaandersson.wordpress.com/2011/02/27/mita-on-voittamisvalmennus-osa-1/

https://cristinaandersson.wordpress.com/2011/11/18/mita-on-voittamisvalmennus-osa-2/

https://cristinaandersson.wordpress.com/2012/03/26/mita-on-voittamisvalmennus-osa-3/

https://cristinaandersson.wordpress.com/2012/04/02/mita-on-voittamisvalmennus-osa-4-mentaalivalmennus/

https://cristinaandersson.wordpress.com/2012/08/19/mita-on-voittamisvalmennus-osa-5-oppimisvalmennus/

Silloin tällöin matkalla täytyy poiketa kohteeseen. Antaa sen tapahtua, jonka on valmistanut. Uskaltaa valloittaa ja voittaa. Sen jälkeen matka taas jatkuu.

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Matkalla vai kohteessa?

  1. Asiahan ei minulle mitenkään kuulu, mutta jos olet kohteessa, jämähdät helposti paikalleen. Siksi TPS:stä saattoi tulla mestari, kun liike jatkui. Ja sen jälkeen mentiinkin alamäkeä 🙂

    Mitä tulee Bernsteiniin, niin oikein hän arvioi, että sosialismi itse päämääränä ei ole niin tärkeä, vaan liike siihen suuntaan. Hänhän oli Marxin kriitikko eikä uskonut sosialismiin kapitalismin tuhon kautta.

    Bernsteinilaisuus on paljon suurempaa kuin nuo kaukalossa viilettävät ylipalkatut nuorukaiset.

  2. Hei Vesa. En ala tässä kiistelemään bernsteinilaisuudesta. Tiedän, että olemme paljossa eri linjoilla. Otetaan asia mieluummin esille Torpanrannassa.

    Kohteeseen ei jämähdä, jos matkalippu on tilattu. Itse esiinnyn paljon, eilen viimeksi. Ei ole mahdollista mennä tilaisuuksiin, jossa satoja ihmisiä on tullut minun takiani paikalle, ajatuksella, että minä tässä olen vain matkalla. Ei minä olen paikalla heitä varten,läsnäollen siinä hetkessä, heidän kanssaan, muun maailman poissulkien, vain tätä hetkeä, tässä kohteessa, eläen.

    Valitettavasti liian moni on matkalla pysähtymättä välittämään. Liian monen kohtalona on elämän ohikulkutie.

  3. Matkalla suuntaat (toimintakeskittyneisyys) sen hetkiseen kohteeseen, kunnes olet perillä, ja valitset uuden matkan kohteen. Liikkeen on aina suuntauduttava ihmisen kannalta tärkeään kohteeseen, läsnäoloon hetkessä, muuten liike on vain turhaa puuhastelua, valhetta, sanahelinää ja hukattuja elämiä.

    Elämä on matkoista koostuva suuri matka, hetkessä elämistä ja menneisyyden tappioiden käyttämistä tulevaisuuden menestyksien lähteenä. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia, tytöt ja pojat.

    Ainoan ystäväsi terveisin
    Paidaton juoksija oulu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s