Mitä te ihmiset teette toisillenne? Mitä me teemme toisillemme? Mitä tämä on?
Nämä voimattomat kysymykset nousevat mieleen, kun avaan aamun lehdet. Kiusaamisuutisia. Kiusaamiskokemuksia. Kiusaajia. Kiusattuja. Heitä, jotka taistelivat ja selvisivät. Heitä, jotka eivät jaksaneet. Heitä, jotka eivät selvinneet. Kuolivat saappaat jalassa. Menehtyivät kiusaamisen sotatantereelle.
Kansalaissotako tässä on käynnissä? Veljet ja sisaret ovat kääntyneet toisiaan vastaan? Maailman parhaassa maassa? Suomihan menestyy. Sanelee ehtoja Kreikalle. On innovaation ja avoimuuden ykkönen. Ja tasa-arvon. Siksikö kiusataan?
Hallitus. Väyrynen. Ahonen. Turunen. Tarvitaan talvisodan henkeä. He sanovat. Tätäkö se on? Talvista, kylmää sotaa ihmiskuntaa vastaan?
Me emme tarvitse sotaa kiusaajia vastaan. Me tarvitsemme lähimmäisen rakkautta ja välittämistä. Me tarvitsemme silmien avautumista toisen ihmisen elämälle. Sille elämälle, jossa jokainen käy kovaa taistelua. Siihen taakkaan ei pidä muiden lisätä painoa iskemällä kiusaamiskapuloita selkään.
Ole ystävällinen kohtaamillesi ihmisille, sillä he käyvät elämässään kovaa kamppailua. ~Goethe
Oletko tullut ajatelleeksi, että se asia, joka saa toisen ihmisen vaikuttamaan silmissäsi vastenmieliseltä tai ärsyttävältä, onkin ominaisuus, joka on sinussa itsessäsi? Että jos kiusaat toista, niin kiusaat itseäsi. Toivot vain, että suuntaamalla ilkeydet siihen toiseen, sinun ei tarvitsisi kohdata itseäsi.
Michael Enden Päättymättömässä tarinassa sankari Atreyu seikkailee pelastaakseen maailman ”ei miltään”, joka syö maailmaa, muuttaen värikkään harmaaksi. Atreyu käy läpi erilaisia koetuksia. Viimeinen on vaarallisin. Hänen on kohdattava oma itsensä. Yksin.
Atreyun on ratsastettava läpi portista, jota vartioi kaksi miekkoja sylkevää leijonaa. Jos Atreyu vähääkään epäilee itseään, niin leijonat syöksevät miekkansa häneen ja Atreyu olisi kuoleman oma. Atreyu valmistautuu ystävällisen pariskunnan luona. Eräänä hetkenä hän lähtee matkaan. Atreyu pääsee hädin tuskin portin läpi. Heti hänen perässään sinkoutuvat miekat. Pieni epäusko eli Atreyussakin. Mutta rohkeus ja usko voittivat ja maailma pelastui.
Elämä saa meistä jokaisen kiinni ennen pitkää. Pahat sanat sinkoavat takaisin. Kiusaajasta tulee kiusattu. Siksi on tärkeää lopettaa tämä tuhoava sota nyt. Jokaisen on otettava vastuu pahan sanan ja pahan teon pysäyttämisestä. Otettava vastuu kiusaamisen kierteen lopettamisesta. Voi aloittaa vaikka itsestä – uskoa omaan vahvuuteen ja hyvyyteen. Ymmärtää, että oma heikkous voi olla suurin vahvuus silloin kun ei anna sen nousta satulaan. Sinä voit pelastaa maailman valitsemalla hyvyyden. Kauniin sanan pahan sijaan.
Vielä haluan kysyä. Onko suomalainen rehellisyysmentaliteetti tehnyt meistä kiusaajia? Meidän on puhuttava totta. Meidän on sanottava toiselle mikä on totta. Että se toinen on tyhmä. Ja läski. Ja laiska. Ja huono tiimipelaaja. Ja pukeutuu huonosti. Ja ruma. Meidän on sanottava totuus.
Ihan vain sinun omaksi parhaaksesi.
Älä anna varjoillesi valtaa. Tanssi niiden kanssa, mutta älä anna varjojen viedä.
Boheeminaisen maailmankirja 
Viisas Cristina, hienosti kuvaat eroa, joka meidän pitää oppia näkemään.
Suora puhe ja kiusaaminen ovat kaukana toisistaan, ja silti niin lähekkäin arjessa ja meidän käyttäytymisessä. Henkilökohtaisuuksista puhdas, suora puhe ja toiminta ovat, tai niiden pitäisi olla helppoja asioita aikuisille ihmisille työyhteisöissä, joissa kuitenkin, loppujen lopuksi, tehdään vain töitä. Avoimuus ja reagointi suuntaan ja toiseen ovat terveen yhteisön merkki ja voimavara ja tarvittaessa aito anteeksipyyntö on paikallaan, mutta ilkeyksiä ei pidä sallia suoran puheen nimissä.
Usein paras apu olisi juuri saada ihminen kohtaamaan oma itsensä, yksin, kuten Atreyu, Ja tämä koskee meitä kaikkia, hyviä, pahoja ja rumia. Jos ei uskalla kohdata itseään, ripustautuu toiseen ihmiseen ja kohtaa omat kipunsa ja kasvunpaikkansa siinä toisessa, heijasteina. Siinä sitä on kasvunpaikkaa, jos onnistuu tekemään sen yhdessä, ja yksin.
Blogiasi lukiessa tuli mieleen suuri kaari, melkein sulkeutunut ympyrä, jonka toisessa päässä viha, toisessa rakkaus, tai kiusaaja ja kiusattu, auttaja ja avun tarvitsija. Niin kaukana toisistaan, ja silti niin lähellä.
Rehellisyys on eri asia kuin se, että sanoo kaiken ääneen mitä ajattelee. Rehellisyys on sitä, että kantaa vastuun siitä, mitä sanoo ääneen. Kaiken ääneen sanominen on moukkamaisuutta, oman pahan olon siirtämistä toiselle ihmiselle. Siitä on rehellisyys kaukana.
Suomessa ihannoidaan negatiivisuutta. Se mielletään kriittisyydeksi, kriittiseksi ajatteluksi ja rehellisyydeksi. Olen itse kerran saanut psykologilta palautetta, että minun kannattaisi olla varovainen myönteisyyteni ja sosiaalisuuteni suhteen, sillä se mielletään helposti pinnallisuudeksi. Siis haloo, näin sanoi ammatti-ihminen! No, en ottanut neuvosta vaarin ;-).