Työtön, työtön, työtön

En ole elämässäni ollut päivääkään työttömänä. Olen yrittänyt elättää itseni ja perheeni yrittäjänä. Välillä on tullut menestystä välillä ei. Mutta eteenpäin on menty.

Minulla ei siis ole tietoa, miten työttömyyttä Suomessa hoidetaan, mutta olen saanut ymmärtää, että homma menee kutakuinkin seuraavasti:

  • Työtön kirjaa joka päivä lomakkeeseen, että on työtön
  • Työtön tapaa säännöllisesti työvoimatoimiston ihmisiä, jotka toteavat, että hän on työtön ja että töitä pitäisi löytyä
  • Työtön on työmarkkinoiden käytettävissä. Eli kököttää puhelimen päässä odottamassa soittoa

Jos tämä on totta, niin voi samantien lakata odottamasta suurta menestystä työttömyyden hoidossa. Koko systeemi nimittäin sotii rankasti kaikkea sitä vastaan, mitä ihmisen menestymisestä tiedetään.

Filosofi ja kirjailija Ralph Waldo Emerson sanoi: ”sinusta tulee se mitä kaiken päivää ajattelet”. Tunnetut menestysvalmentajat, terapeutit ja psykologit neuvovat kirjaamaan tavoitteet paperille – näin ne toteutuvat tehokkaammin. Jos työttömän pitää joka päivä pohtia työttömyyttään ja vielä kirjata se paperille, niin hän saa sitä lisää – työttömyyttä.

Menestysvalmentajat puhuvat paljon myös siitä, että ihmisen tulee ympäröidä itsensä kannustavilla ja innostavilla ihmisillä. Ihmisillä, joista voi löytyä esikuvallisuutta omaa elämää ajatellen. Jos ihminen seurustelee paljon työvoimaviranomaisten kanssa hän alkaa samaistua heihin ja samalla tulee tilanneeksi lisää työttömyyttä elämäänsä.

Työtä etsivän ihmisen ei missään tapauksessa pidä jumiutua odottamaan. Kotoa ei haeta töihin, eikä kotoa löydy uusia hienoja mahdollisuuksia. Toki internet auttaa asiassa, mutta ihmisten tapaaminen ja uusien tuulien haistelu on ratkaisevan tärkeää uusien mahdollisuuksien löytämisessä.

Ehdotankin voittavaa tapaa hoitaa työttömyyttä:

  1. Työtön ei ole enää työtön vaan työllistyvä.
  2. Työllistyvä pitää päiväkirjaa, johon hän kirjaa päivittäin esille tulevat mahdollisuudet, ideat ja opitut asiat.
  3. Työllistyvä tapaa ihmisiä, käy yrittäjätilaisuuksissa, eri alojen toimijoiden aamukahveilla, verkostoitumistilaisuuksissa, kirjastoissa. Kaikkialla, missä ideat liikkuvat ja on mahdollisuus keskustella asioista.
  4. Työllistyvä tapaa tarpeen mukaan työllistämisvalmentajaa työvoimatoimistossa ja saa tarvitsemaansa apua ja tukea.
  5. Työllistyvälle maksetaan työllistymisajan korvauksen lisäksi verkostoitumis- ja itsensämarkkinointilisää

Lisäksi on tärkeää, että Suomessa aletaan arvostaa itse itsensä työllistäviä ihmisiä. Keksijät, mikroyrittäjät, freelancerit pyörittävät osaltaan tätä maata ja antavat tärkeän panoksen ruohonjuuritason bisneksen ekosysteemiin. Heidän työntekoaan ei pidä millään tavoin vaikeuttaa. Suurissa virastoissa toimivien kannattaa muistaa, että harvalla on kamreeriosastoa ja -osaamista hoitaa asioita viraston edellyttämällä tavalla.

A successful economic development strategy must focus on improving the skills of the area’s workforce, reducing the cost of doing business and making available the resources business needs to compete and thrive in today’s global economy.
Rod Blagojevich

ps. jos olen ymmärtänyt työttömyyden hoidon väärin, niin jättäkää tämä kirjoitus ystävällisesti huomiotta.

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Työtön, työtön, työtön

  1. Pääosin mainio kirjoitus. Erityisesti huomio työttömän identiteetin pönkittämisestä, jota työvoimatoimistokin byrokratiallaan edistää. Olen sitä itsekin jonkin aikaa kokenut. Kunnes ryhdyin ensin freelanceriksi, sittemmin yrittäjäksi.

    Kirjoituksen lopussa peräänkuulutat freelancerien ja muiden vastaavien itse itsensä työllistämisten auttamista ja sitä, ettei heidän toimintaansa millään tavoin vaikeuteta. Tämä on mielestäni hiukan ristiriidassa aikaisemman kohdan kanssa: ”Työtä etsivän ihmisen ei missään tapauksessa pidä jumiutua odottamaan. Kotoa ei haeta töihin, eikä kotoa löydy uusia hienoja mahdollisuuksia.”

    Tuossa on vain hiven totuutta, nimittäin se, ettei kotoa tosiaan haeta töihin. Mutta harhaan mennään siinä, että oletetaan ettei mitään työntekoa edistävää toimintaa voisi kotona tehdä. Itsekin olen kaikkein eniten saanut aikaiseksi juurikin kotona, enkä missään ”verkostoitumistapahtumissa” yms. Jos siis järjestelmää vietäisiin rajusti ehdottamaasi suuntaan, niitä jotka tekevät kotona paljon, rangaistaisiin siitä että tekevät sen juuri kotona. Sen sijaan lisäetua saisivat sosiaaliset henkilöt jotka tykkäävät ”verkostoitua”, joka voi olla myös eufemismi kahvikupin ääressä käydylle paskanjauhannalle.

    Taidan ymmärtää mitä kuitenkin ajat takaa ja sen, että ohjeet ehkä toimivat monen ihmisen kohdalla. On kuitenkin niin, ettei kaikki ihmiset hyödy samalla tavalla sosiaalisuudesta ja itsetarkoituksellisesta ihmisten kohtaamisesta. Pidän yrittäjyyteni yhtenä hyvistä puolista juuri sitä, ettei minun ole pakko osallistua mihinkään kokouksiin vaan voin keskittyä olennaiseen kaikessa rauhassa, kotonani.

  2. WOV Cristina,
    onpa tunnustettava, että olet kyllä lähettänyt erittäin mielenkiintoisen postin, jota on pakko miettiä syvemmin, koska jo heti alkutuntumalla näen siinä paljon hyviä asioita, joita voisi hyvin toteutttaa käytännössä.
    Itse olen ollut jotain 3 kk työttömänä yhtäjaksoisesti, joten on Työkkäri tullut tutuksi siltä osin, mutta itse olen kyllä aktiivisesti myös hakenut töitä ja tämä nykyinen virkani on pitkälti onnen ja sattuman kauppaa:)
    Aikanaan, kun asuimme Ogelissa, niin silloinen hyvä naapurin mies ja meidän ystävä oli työllistettynä määräaikaisessa työsuhteessa Länsi-Satamassa(Jätkä)
    Eteläisen Tullipiirin palveluksessa. Kun hänen pestinsä loppui, hän tiesi että olin sillä hetkellä työttömänä, sain vihjeen, että miksi en hakisi minäkin töitä Tullista, koska tarvetta oli siellä uusista hakijoista kuulemma. No aikani mietittyäni ja mielipidettä kyseltyäni läheisiltäni, koska ikinä ei ollut omaan mielenni tullut, että voisin työskennellä valtiolla ja Tullissa!
    Joka tapauksessa punnittuani asiaa tarkkaan, päätin kuitenkin sitten tehdä niin kuin naapurini neuvoi ja menin viemään hakemukseni Eteläisen Tullipiirin henklöstö asioista hoitavalle ja loppu onkin sitten historiaa, olen ollut valtiolla ja Tullilaitoksen palveluksessa vuodesta 1996 marraskuusta lähtien:)

    Eli tarinan opetus on siinä, että jos ei ota härkää sarvista, niin ei härkäkään tule sinun luoksesi lol:) Tämä oli aivan itseni keksimä vaertaus-:)

    Masa

  3. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksestasi.

    Työllistämistoimenpiteet ovat todellakin osittain ristiriitaisia. Onneksi kännyköiden avulla työttämätkin ovat helposti tavoitettavissa missä vain. Pitäisiköhän työttömiä yleisestikin alkaa kutsua työllistyviksi ja yrittäjiä vaikkapa tuloksentekijöiksi? Itsekin yrittäjänä haluan työllistää muita ihmisiä, mutta työntekijän palkkaaminen on Suomessa kohtuuttoman kallista. Ensi vuonna se kuitenkin tulee yritykseni kasvun myötä onnistumaan!

    Johanna Verho
    Treasure Coaching

  4. Ennenkaikkea tuo nimityksen muutos on kyllä tarpeellinen. Englanninkielinen unemployed kertoo paremmin henkilön tilanteesta – työllistymätön. Sävy on heti paljon anteeksiantavampi työtöntä kohtaan. Asennemuutos yksistään vaikuttaa työttömän haluun päästä töihin. Työtön on yhtä luja nimitys kuin on vaikkapa lääkäri. Sitä olet, sellaisena pysyt.

    Ihan hyviä ehdotuksia tilanteen parantamiseksi, harmillisesti kovinkaan monia ei niin laaja verkostoituminen kiinnosta, kuin pitäisi. Toisinaan se on myös äärimmäisen hankalaakin, jos ei jo etukäteen tunne jotakin veljen kaiman tuttua, jonka avulla voisi päästä piireihin mukaan.

    Ideoiden kirjaaminen on oikein hyvä juttu. Niitä voisi siellä työvoimatoimistossa osaavan henkilön kanssa sitten pohtia, miten niitä voitaisiin toteuttaa. Mitkä on reitit, tulisiko henkilön kehittää tietotaitoaan sen saavuttamiseksi? Näitä kun nyt vaan saataisiin työvoimatoimistoon asti tietoon, tai lähinnähän joku työministeriö näistä vastaa. Toistaiseksi käytössä on aika vahva ”rankaise ja hallitse” toiminta, jossa työtön laitetaan ilmaisena työvoimana yrityksille tekemään ne kurjimmat duunit. Ja niin pitkään, kun ilmaista työvoimaa yritys saa, niin pitkään aikaan he eivät tunne tarvetta palkata työntekijää.

    Olen itse ollut useaan kertaan työharjoittelussa paikoissa, jossa selvästi huudetaan lisää työvoimaa – mutta se pula täytetään harjoittelijoilla. Niinpä rahaa säästyy, ja työttömyyslukemat pysyvät tiukasti samoissa lukemissa, korkeintaan lähteävät varovaiseen kasvuun. Ennenkaikkea pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa kasvamistaan, vaikka työharjoitteluita olisi takana kuinka paljon. Tietenkin työtöntä huijataan kertomalla, että noiden paikkojen merkkaaminen CV:hen auttaa myöhemmässä työelämässä, mutta kyllä ne työnantajat osaavat nähdä, ettei pakolla työharjoittelussa käytetty aika ole merkki motivaatiosta saatika osaamisesta. Ennemmin se huomataan niin, että ”Jahas, et jaksanut edes kaikkia pykäliä noudattaa ja olet karenssipakolla työharjoitteluun mennyt, en minä kaltaistasi kaipaa”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s