Nykyisin on kovin trendikästä puhua epätäydellisyydestä ja luvasta tehdä virheitä. On tietysti vinha perä siinä, että ihminen joutuu oppimaan elämään epätäydellisyytensä ja virheidensä kanssa, samoin kuin siinä, että jos ei uskalla tehdä virheitä niin ei voi oppia mitään.
Uskon kuitenkin, että minun lisäkseni on muitakin, joille epätäydellisyyden ja virheiden hyväksyminen ei ole riittävä tapa ajatella ja asennoitua. Heille haluan tarjota uuden ajatuksen:
”Olen täydellinen juuri nyt ja kasvan kohti parempaa”
On nimittäin niin, että jokaisella on elämässään alueita, joissa haluaa onnistua, ehkä jopa voittaa. Jos katson asiaa voittamisen kannalta, niin on välttämätöntä, että prosessissa tulee vaihe, jolloin kokee itsensä täydelliseksi – ja se on silloin kun H-hetki on käsillä.
Toisin sanoen: Harjoittelun aikana voi olla niin epätäydellinen kuin vain oppimisprosessin etenemisen kannalta on mahdollista ja tehdä kaikki ne virheet, joista on välttämätöntä oppia, jotta sekä prosessi, että suoritus kehittyisivät. Valmistautuessa suoritukseen ja suorituksen aikana on ehdottoman tärkeää kokea itsensä täydelliseksi ja antaa oman suuruutensa viedä loistavaan voittoon.
Suuruudella ja täydellisyydellä en tietenkään tarkoita omnipotenttia egopullistusta vaan luonnollista ihmistä, joka on valmistautunut ja luottaa omaan osaamiseensa, että se kantaa suorituksen yli – riemuvoittoon!
Itse esiinnyn varsin paljon sekä laulajana että puhujana. Tärkeimpiä oppejani on ollut nimenomaan tuon täydellisyyden tunteen saavuttaminen. Vain silloin pääsee tilaan, jossa on valmis antamaan kaikkensa yleisön mielten ja sydänten koskettamiseksi. Tässä ammatissa lopulta tunne, joka ihmisille jää, on tärkein – tieto kuroutuu sen ympärille.
Oletko ollut kuuntelemassa puhujaa, joka aluksi ilmoittaa, ettei oikein ennättänyt valmistautua koska lento oli myöhässä tai jotain muuta oli tapahtunut? Ajatteletko silloin, ”voi miten mukavaa, hänkin on epätäydellinen ja tekee virheitä”. Entä jos valmistautumattomuus näkyy läpi esityksen? Silloin varmaan ajattelet, että ”miten mukavaa, kaikkihan me teemme virheitä, hän teki virheen tullessaan puhumaan meille”.
Epätäydellisyys ja virheiden tekeminen ovat sitä elämämme suolaa, joka kirpaisee joka päivä, mutta toisaalta tekevät elämästä elämän makuista. Täydellisyys voi kuitenkin olla se sydämen kultareuna, jossa lukee ”tällainen mina olen nyt ja se on hyvä – minä kasvan ja tulen paremmaksi ja se on hyvä”:
Suorituksen aikana sydämen kultareuna täyttää sydämen ja muuttaa sen kullaksi ja ihminen on täydellinen sen yhden huumaavan hetken, jolloin harjoittelu ja valmistautuminen ovat ohi ja ihminen voi antaa voittamisen tapahtua.
Wayne Dyer sanoo: ”Kaikki universumissa on täydellistä, jopa sinun halusi parantaa sitä”. Lopulta täydellisyys on omaksi itseksi ja osaksi universumia tulemista – sillä välillä nauttikaamme täydellisyyden hetkistä!
Boheeminaisen maailmankirja 
Rakas rouva. C., tradenomi opinnosta muistan opiskelijakollegan, joka sanoi: ”Minulla ei ole muuta vikaa, että minusta puuttuvat virheet”, ja ohjelmistoprojektien läpivientikirjasta lainauksen ”täydellinen on riittävän hyvän vihollinen”.
Täydellinen sisältää ripauksen epätäydellisyyttä, kuten jing ja jang. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.
Ystävällisint terveisin
Paidaton juoksija oulu
(koska sinä olet itsesisi hiljaisuudelle, luonnolle ja ystävillisi tärkeä)
Kiitos kommenteista Paidaton!
Itsekin tunsin erään toimitusjohtajan, joka sanoi samoin kuin kollegasi.
Juoksijana tiedät varmasti tunteen, kun juoksu sujuu kuin siivillä ja kuin maailmassa ei olisi mitään pahaa – täydellisessä flow:ssa. Se on se valkoinen hetki, josta Yuri Vlasov puhui ja sanoi, että on valmis tekemään vuosia töitä sen eteen. Täydellisyys on palkinto, joka ravitsee ja se ihana olento, joka heiluttaa kättään aurinkoisella kukkulalla – kutsuvasti.