Kärsitkö tunne-inkontinenssista?

Kuulet tai huomaat asian, joka pahoittaa mielesi. Sinulle tulee kiire soittaa ystävälle, jotta saat heti purettua pahan mielesi ja palautettua tunnetasapainosi.

Onko tuttua? Ainakin itse tunnen monia ihmisiä, jotka toimivat juuri noin. Ikävä asia tulee kohdalle ja siitä aiheutuneesta pahasta mielestä on heti päästävä eroon – mieluiten soittamalla kavereille ja vuodattamalla ikävä tunne heille.

Ehkä oletkin saanut iloisen uutisen? Tartut heti puhelimeen ja soitat riittävän monelle, jotta tunnetasapaino palautuu.

Tunteiden jakaminen on okei, mutta usein saattaa olla parempi prosessoida tapahtumat ensin selkeiksi itselleen ja oppia saavuttamaan tunnetasapaino oman ajattelun kautta.

Tunne-inkontinenssissa saattaa olla kyse samasta asiasta, kun lapsella, joka ei malta odottaa karkkipäivää, vaan namia on saatava heti. Kyvyttömyydestä pitkittää mielihyvän saavuttamista.

Psykologit osaavat puhua aiheesta enemmän ja paremmin, mutta minä haluan ottaa asian esille omien aiheideni eli oppimisen ja voittamisen kannalta.

Tunne-inkontinentti ihminen ei voi tulla voittajaksi, sillä voittamiseen tähtäävän oppimisprosessin ytimessä on kyky voittaa itsensä – eli voittaa ne tuntemukset, jotka estävät pääsemästä prosessissa eteenpäin. Eikä siinä vielä kaikki – voittaakseen on opittava kääntämään nuo tunteet oppimisen voimavaroiksi. Silloin niitä ei voi oksentaa kenenkään päälle, vaan ihan itse muokattava niistä ravintoa valmentautumiseen.

En tarkoita, että tunteistaan ei saisi puhua. Kyllä saa ja pitääkin puhua. Pahan olonkin saa purkaa läheisen ihmisen kanssa. Tunne-inkontinentille ihmiselle kuitenkin kelpaa kuka tahansa, joka vain suostuu kuuntelemaan – tunne-inkonttinentti ei välitä siitä, mitä ajatuksia tuolle toiselle aiheutuu purkauksen seurauksena.

Liisa Keltinkangas-Järvinen puhui eräässä radio-ohjelmassa kuinka 70-luvun psykologiassa korostettiin raivon ja pahan mielen purkamisen tärkeyttä, mutta nykypsykologia näkee asian toisin. Nyt nähdään, että hyvää elämää edistää hyvien ajatusten muodostaminen, ei raivokkaiden sanojen suoltaminen ulos itsestä.

Oman elämäsi laadun vuoksi suosittelen, että opettelet käsittelemään itse omat tunteesi siten, että pystyt keskustelemaan niistä toisen kanssa eri näkökulmia tarkastellen. Vähitellen huomaat, että sinun on helpompi päästää irti ikävistä tilanteista ja samalla vähenevät syyllisyyden tunteet siitä, että tuli sanottua asioita, joita ei tarkoittanut. Lyhyesti sanottuna, on helpompi mennä elämässä eteenpäin… niin ja tietysti voittaa tilanteissa, jotka näyttävät kääntyvän sinua vastaan!

Tunne-inkontinenssi: Tunteiden karkailu, kyvyttömyys pidättää tunteita

Mainokset

6 ajatusta artikkelista “Kärsitkö tunne-inkontinenssista?

  1. Päivitysilmoitus: Ei tule valmista « eMMä

  2. Sanoisin, että pahemmin meitä suomalaisia vaivaa tunneummetus. 😉

    Tunteiden tunnistaminen on vaikeaa. Sain käsiini listan, jossa on noin 300 tunnetta. Sen avulla olen opetellut tunnistamaan tunteita, jotka ilmenivät vain epämääräisenä mössönä ja kiukutteluna läheisiä kohtaan. Kun tunteilla on nimet, niistä on helpompi puhua ja viestiä läheisilleen minä-muodossa. Olen myös lapsia opettanut samaisen listan kanssa nimeämään niitä ja kertomaan, millaisia tunteita jokin tilanne herätti. Olen huomannut, että silmittömät raivokohtaukset ovat vähentyneet ja keskustelu helpottuu, kun puhutaan samaa kieltä nuoren kanssa.

    Että mieluummin inkontinessia kuin ummetusta, jos saa valita. Ja tenat on keksitty, mutta niitä tarvitaan lähinnä, jos tunne on niin suuri riemu, hilpeys ja ilo, jonka ilmaiseminen tapahtuu nauramalla vedet silmissä tai jopa vatsaansa pidellen, kaksinkerroin. 😀

  3. Löysin aiheeseen sopivan sitaatin:

    “Endurance is not just the ability to bear a hard thing, but to turn it into glory.” ~William Barclay

    Tämä kertoo myös sen, että olemme Marian kanssa 100% samalla polulla ajatuksissamme tunteiden käsittelystä!

  4. Hiukan kärjistävä kirjoitus, ihminen on sosiaalinen otus ja tunteet tekee mieli jakaa, sehän on luonnollinen tarve. Mutta väittämäsi muistuttaa Alexander-tekniikkaan tutustuessa läpikäydystä inhibition taidosta. Kaikkiin ärsykkeisiin ei tule heti reagoida – taitoa on prosessoida ärsyke mielessään ja tehdä valinta, miten reagoi.

    Siinä muuten näkökulma FB-tilapäivityksiinkin. Jos jokin kokemus tai tunnetila on heti pakko jakaa seinällä, kyseeseen tullee siis some-pidätyskyvyn puute.

    • Moikka Tuija,

      Totta, Aleksander tekniikassa tästä samasta asiasta puhutaan. En tosiaankaan tarkoita että pitäisi tuppisuuna jumittaa tunteita sielunsa pahkaan, vaan että niitä voisi hiukan prosessoida ja kääntää voimavarakseen ennenkuin suoltaa kaiken ulos.

      Olen opetellut somepidätyskykyä. Olen oppinut, että jos suuttumus iskee päälle niin täytyy pistää kone kiinni ja antaa tilanteen rauhoittua, ennenkuin alkaa kommentoimaan takaisin.

      Mielestäni on tärkeää miettiä: haluanko olla onnellinen ja hyvällä mielellä vai pöyhiä pahaa mieltäni ja pahoittaa siinä sivussa monta muutakin mieltä. Tietysti joskus on tärkeää osata pitä puolensa kipakastikin, mutta suurimmassa osassa asioita tuo hyvän fiiliksen kautta lähestyminen pelittää erinomaisesti!

  5. Jep, äkkipikaistuksissa tehdyistä päivityksistä ei ikinä hyvä seuraa. Ja luulenpa, että ystäväpiirikin kiittää, jos heidän ei tarvitse kuunnella jäsentymätöntä tulenpalavaa vuodatusta tuntikaupalla tuoreeltaan. No, kuten Maria yllä sanoi, on niitäkin joiden ensin pitäisi opetella tunteitaan jakamaan.

    Jokainen varmaan itse tunnistaa missä kohtaa se opeteltava asia itsellä on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s