Urheilun perusviisauksia on: harjoittele oppiaksesi, pelaa voittaaksesi. (Mark Guadagnolin samannimisen kirjan voi ladata ilmaiseksi http://practicetowin.com/ ) Guadagnoli ja monet muut voittavaa prosessia ymmärtävät asiantuntijat sanovat, että kun toiminnassa, pelissä, epäonnistutaan niin ongelma ei ole pelissä eikä toiminnassa, vaan harjoittelussa.
Kun tulokset eivät ole tyydyttäviä, siirretään katse toimintaan. Kysytään mitä tehtiin, kuka teki, miksi tehtiin? Useimmiten tällainen tarkastelu tuottaa vain pari keissiä, joilla sitten selitetään epäonnistuminen, saadaan ”synninpäästö” ja voidaan hymyhuulin puhua tärkeästä läksystä, joka varmasti auttaa onnistumaan tulevaisuudessa. Näin ei ehkä käy, sillä ”keisseillä” ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä oli lopputuloksen todellinen syy .
Tulos on seurausta toiminnasta, totta – mutta toiminnan taso ja laatu on seurausta harjoittelusta (tai sen puutteesta). Urheilussa ja esittävässä taiteessa on itsestään selvää, että harjoitellaan – se on näiden alojen ydinprosessi. Yritysmaailmassa asia ei olekaan niin selkeää.
Yritysmaailmassa harjoittelu on ulkoistettu koulutukseen, nokkelimmat puhuvat toiminnasta oppimisesta. Mutta kun tämä ei riitä. Valitettavasti.
Harjoittelu on valmistautumista toimintaan. Liian usein yrityksissä ajatellaan niin, että rekrytoidaan ihmisiä, jotka osaavat hoitaa homman, jotka tietävät. Nykymaailma on kuitenkin sellainen, jossa osaaminen ja tieto eivät enää ole ne suurimmat valttikortit. Suurin valttikortti ja pakan jokeri on oppiminen. Ja oppiminen muuttuu tulokselliseksi toiminnaksi ainoastaan harjoittelun kautta.
Miten yrityksissä voitaisiin lisätä harjoittelua? Muutama idea:
1. Oppien koeaika
Koulutuksessa tai muualla hankitut opit pistetään ”koe-ajalle”. Sovitaan yhteisesti, että opin saaneet henkilöt saavat harjoitella esim. uusia viestintä- tai johtamistaitoja ja ne alkavat toimia kun harjoitusta on saatu riittävästi. Samalla pidetään huoli, että uusien taitojen näkyminen toiminnassa huomioidaan ja palautetta annetaan ja vastaanotetaan rohkeasti.
2. Co-patterning
Opetellaan yhteinen hahmottelu, co-patterning. Keskustelu, jossa ei tarvitse tietää, vaan aletaan yhdessä hahmottelemaan asiaa, joka on vielä hämärän peitossa. Yhteinen hahmottelu tuottaa kuvioita ja hahmoja, joista voi alkaa työstää käytännön toimintatapoja tai suunnitelmia.
3. Harjoittelumahdollisuuksien luominen
Tärkeiden interventioiden tai tapahtumien edellä järjestetään riittävästi harjoitussessioita, joissa tilanteet voidaan käydä läpi kehittävässä hengessä. Tavoitteena on istuttaa tilanteessa tarvittavat taidot, kyvyt ja valmiudet niin, että itse tapahtuman aikana voi siirtää aivot automaattiohjaukseen ja keskittyä tilanteen vaatimaan tunnemaailmaan.
Lopuksi asia, jonka olen usein sanonut ja toistan nytkin: Tilanteessa, jossa sinun on suorituksellasi saavutettava jokin itsellesi ja muille tärkeä tulos toimii vain se, minkä olet systeemiisi valmistanut. Mikään muu ei todellakaan toimi.
Voittaminen on valmistautumisen taitoa – kuten Abraham Lincoln sanoi: Opettelen ja valmistaudun, jonain päivänä tilaisuuteni koittaa. Tilaisuus koittaa myös sinulle ennen pitkää – harjoittele ja ole valmis!
ps. Näin aikoinaan balettitanssija Minna Tervamäen hienon esityksen. Tanssin taustanauhana oli ääniä Minnan harjoittelusta – sana ”eiku” toistui jatkuvasti. Harjoittelu on yrittämistä ja epäonnistumista – hikoilemista ja ilon kyyneliä. Elämää!
Boheeminaisen maailmankirja 
Kukaan ei ole seppä syntyessään, jne…. näitä viisauksia on vanha kansa pullollaan, mutta silti usein jotenkin oletamme asiakkaana tai väitämme myyjänä, että tarjolla on kauneita ja parasta omalla alallaan.
Entä jos hyväksyisimme paremmin tämän kaikkien tietämän oppimisprosessin asioita tehtäessä. Samalla se tarjoaisi mahdollisuuden ”kasvoja menettämättä” puolin ja toisin tekemisen aikana korjata ja muuttaa sekä tavotteita että tarjontaa. Asiakkaana loppujen lopuksi itse ainakin arvostaa enemmän sujuvasti tehtyä toteutusta joka johtaa hyvään lopputulokseen kuin viimeisen päälle hienosti kiveen hakattua prosessia.
Kiitos kommentista Timo,
Aivan! Ja yrityksen sisälläkin voisi olla enemmän ymmärrystä harjoittelua kohtaan. Jos joku kurssilta tultuaan ei heti osaa opetettua asiaa vaan mokailee, niin eikö voitaisi yhdessä nyökytellä… ”koeaika” ja kannustaa jatkamaan treenaamista. Paljon voimia voitaisiin säästää ja innostusta kasvattaa, kun oppimisprosessi hyväksyttäisiin paremmin, kuten niin hyvin sanoit.
Niinpä niin, eikö sitä rakastamassasi jääkiekossakin puhuta aina, että harjoitusta ja lisää harjoitusta ja vielä kerran harjoittelemalla tulee hyvää lopputulos:)
Sitten on tämä vanha fraasi, että lahjattomat harjoittelee, mutta ei se noin yksinkertaista ole kuitenkaan käytännössä, lahjojaan voi myös jalostaa ja miten sen muuten voi tehdä kuin harjoittelemalla,mutta on muistettava, että jos ei syvenny kunnolla siihen mitä tekee, niin ei siitä harjoituksestakaan ole mitään hyötyä.
Ei sitten muuta kuin harjoittelemisiin ja kuulemisiin tällä erää Christina ystäväni,
jolla jälleen kerran on hyvin tärkeä ja painava aihe mutusteltavaksi meille:)
Hei Masa,
Toit esille todella tärkeän pointin: täytyy harjoitella oikeita asioita oikein! Jos harjoittelee vääriä asioita kahdeksan tuntia päivässä niin sitten oppii tekemään niitä oikein hyvin. Harjoitteluun kuuluvat tietysti virheet, epäonnistumiset ja varsinkin korjausliikkeet!
”Mestarin asenne on vasta-alkajan asenne (zen-sanonta)”, eli jokainen hetki työntekoa on oppimista. Ja ”taistelussa ei ole tekosyitä (karate-sanonta)”. Ehkä on niin, että ”vain lahjattomat eivät harjoittele”, ja harjoittelun on oltava keskittynyttä, että siitä on hyötyä.
Oppimisessa koeajan tulisi olla jatkuva, samoin kuin yhteisöllinen hahmottelu ja harjoittelumahdollisuuksien luominen. Oppimisprosessi ja henkilökohtainen kasvaminen on luonteeltaan jatkuva, ei juoksijan (tai esim. yrityksen työntekijän) sisäänajovaiheeseen liittyvä toimenpide. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.
Ystävällisin terveisin
Paidaton juoksija oulu
(mestarin asenne on vasta-alkajan asenne)
Tervehdys Paidaton juoksija Oulusta!
Kiitos kun olet lukenut blogiani ja vaivautunut vastaamaan oikein urakalla. Arvostan todella paljon kaikkea mitä olet kirjoittanut!
Goethe sanoi aikanaan, että elämän tarkoitus on kasvaa ihmisenä. Ei huonosti sanottu, vai mitä?
Sille, joka uskoo kuolema on voitto – lopulta häviötä ei ole olemassakaan, on vain rakkaus.