Rakenteiden uusimisesta puhutaan paljon. Varsinkin vaalien tietämillä. Sitten aikaa hurahtaa ja tulee uudet vaalit ja jälleen puhutaan rakenteellisista muutoksista. Todellisuudessa rakenteita ei uusita, koska ihmiset ovat kiinnittyneet rakenteisiin, eivät tavoitteisiin, jotka rakenteen pitäisi mahdollistaa. Sitten kun haastavat ajat tulevat, rakenteisiin kiinnittyneitä ihmisiä irtisanotaan ja johtoa syytetään osaamattomuudesta. Vai mitä?
Johdon tehtävä on pitää laiva liikkeellä, purjehtimassa kohti päämäärää – seuraavaa satamaa. Jos hiivari käy vaaralliseksi on luovuttava kaikesta siitä, joka uhkaa miehistön turvallisuutta ja laivan kykyä jatkaa matkaa. On heitettävä arvokastakin lastia yli laidan.
Keskustelin erään ystävän kanssa uraputkista. Jos uraputki tarkoittaisi uraa ja sen kehittymistä samassa yrityksessä, niin missä vaiheessa tuo uraputki muodostuu putkea kannattavaksi rakenteeksi, arvoa lisäävän ja tavoitteisiin tähtäävän energian sijasta? Onko monenkymmenen vuoden kokemus muuttunut monta kertaa yhden vuoden kokemukseksi, jota sitten jääräpäisesti toistetaan, vaikka maailma menee menojaan? Kuuluuko vielä miehistöön vai lastiruumaan?
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja hänellä on uniikkia osaamista, kokemusta ja energiaa annettavaksi siellä, missä hän voi palvella arvojensa kanssa sopusoinnussa olevaa tarkoitusta ja saa osakseen oppimista ja itsetuntoa ravitsevaa huomiota. Rakenteita tukevana lastilaatikkona kukaan ei ole tyytyväinen. Päinvastoin – eiköhän aika monen työpahoinvointi johdu juuri siitä, että ahdistuu turhien telineiden kannattelijana?
Suomi on pieni maa. Siellä missä rakenteet ovat raskaat ja eniten uudistusta kaivataan, tahojen piirit ovat pienet. Jokaisella on ystävä jossakin. Rohkea rakenteiden uudistaja saisi pian huomata, että ystävät ovatkin vihamiehiä ja ne, jotka ennen vakuuttivat visionäärisyyttään ja innovatiivisuuttaan ovatkin muuttuneet raivoisasti ahteripiikin kaapelikattiin tarrautuviksi oman ruumatilansa puolustajiksi.
Siitä huolimatta tarvitaan rohkeita rakenteiden uudistajia. Niitä, jotka osaavat repiä ja purkaa rakenteet siten, että ihmisten arvokkuus säilyy ja intohimo päämäärää kohtaan ei lakkaa kytemästä.
”En milloinkaan ole pitänyt joustamattomista rakenteista. Jäykistä rakenteista tulee tunne, että jotain tärkeää jää huomiotta. Olen oivaltanut, että ”ihan kuin jotain puuttuisi” on kaiken olemassaolon perusta.” – Zeb Reynolds
Boheeminaisen maailmankirja 
Mihinkä sitä päästäisiin vanhasta hyvästä;
” näinhän on aina tehty”?
Jep,kyllä huomaa mitä Suomen vaalit ovat vaikuttaneet yleiseen mielipiteeseen niin täällä meillä kuin myös ulkomailla!Ihmetellä täytyy miten on mahdollista, että meidän äiti maamme on niin kiinnostava paikka tällä hetkellä pelkästään siitä syystä, että persukset ottivat ilmiömäisen selkäotteen vaaleissa vaikkakin kokoomus ja demarit olivat vielä piirun verran suositumpia. Olen kuitenkin sitä mieltä ettei suomen nykyistä poliittista linjaa niin vain vaihdeta johonkin toiseen vaikka kuinka persukset sitä niin vaativat,se on nimittäin helpommin sanottu kuin tehty ja kuten sinä Christina hyvin korostit rakenteista, niin tosiaan ihmiset ovat ne jotka muuttuu, ei niinkään rakenteet. Nyt on myös muistettava, että mehän olemme EU:n jäsenmaa ja olemme aikanaan liittyessämme siihen,sitoutuneet yhteisiin pelisääntöihin eli siltäkään pohjalta poliittista linjaa ei niin vain muuteta.