Ajattele tilaisuutta, jossa kerrot ihmisille jostain sinua kohdanneesta vaikeasta asiasta. Olet koonnut voimasi, jotta pysyt kasassa kertoaksesi asiasta – ehkä taistelet välillä silmiisi pyrkiviä kyyneleitä vastaan.
Kuulijat seuraavat sinua ja puhettasi. Pian joku kysyy ja alkaa udella yksityiskohtia ja joku toinenkin. Kysyjät ovat kiinnostuneen oloisia, mutta sinusta tuntuu epämukavalta. Ihan kuin he kysyisivät vain parantaakseen omaa oloaan – ’onneksi minun ei noin kurjasti käynyt’. Tai kuin he haluaisivat osoittaa oman osuutesi siihen miksi kävi niinkuin kävi.
Sitten on niitä kuulijoita, jotka eivät malta odottaa, että saavat suunvuoron. He haluavat ehdottomasti kertoa omia tarinoitaan, jotka ovat – tosiaankin – aika paljon koskettavampia kuin sinun tarinasi. Sinusta alkaa tuntua, että oliko sittenkään oikein kertoa omista asioistaan, kun maailmassa on niin paljon pahempia ongelmia.
Sitten ovat he, jotka silmät mustuen ja hiljaisina kuuntelevat tarinasi. Voit nähdä miten heidän sydämensä paisuu ja sielunsa liikehtivät tarinasi edetessä. He nyökkäävät kasvot täynnä ymmärrystä ja hyväksyntää. He saavat olosi tuntumaan hyvältä ja vapautuneelta – voimaannut.
Myötätunto.
Dalai Lama sanoi: ”jos haluat toisten tulevan onnellisiksi, harjoita myötätuntoa”. Myötätunto on se yksi asia, joka erottaa sinut tavallisista itsekkäistä ihmisistä. Myötätunto tekee sinusta ikimuistoisen. Kukaan ei koskaan unohda kättä olkapäällä kun elämän mustat pilvet masentavat mielen.
Myötätunto pelastaa maailman, sillä kun välitämme, annamme rakkaudelle mahdollisuuden voittaa.
Omistan tämän kirjoituksen rakkaille ystävilleni Guntalle ja Ilpolle.
Inspiraatiota löytyi myös voittamiskollegaltani Lisa Brownilta
Agape-teot!
Kiitos Cristina!
Niin kovin tuttua tuo kertomasi…
Muistan kuin eilisen päivän kun eräs tuttavani menetti pienokaisensa kätkyt-kuolemalle…kaikki vyöryi mieleeni yli kolmen vuosikymmenen takaa ja silloin tiesin mitä minun tulee tehdä…
Menin hänen luokseen, otin syliini, puhumatta, puhuttamatta…jäin hänen lähelleen ensimmäisiksi päiviksi ja puhuin vain silloin kun hän halusi keskustella…on pyhää ja koskematonta se suru, joka meitä itse kutakin elämässä kohtaa…
Ymmärryksen ja myötätunnon toisen ihmisen kokemaan voi välittää niin monin tavoin, kuten tuossa kertomassasi tarinassa Cristina: silmillään ja olemuksellaan.
-Ine
Ine,
Ihana tarina, kiitos kun jaoit. Usein kun ihminen kohtaa toisen ihmisen surun, tuskan tai vaikean tilanteen hän ei pääsekään oman itsensä yli vaan kokee oman heikkoutensa kohtaamisen niin ahdistavana, että pyrkii ratkaisemaan tuon toisen ihmisen tilanteen. Tilanne saattaa jopa paheta, kun tuo toinen joutuu punnitsemaan neuvoja ja miettimään miten sanoisi, ettei loukkaisi hyvää tarkoittavaa ystävää.
Hei,
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta. Oletko lukenut Marhall B. Rosenbergin kirjan ”Myötäelämisen taito”? Siinä on täyttä asiaa vuorovaikutuksesta. Voisi kiinnostaa sinuakin, jos et ole vielä lukenut.
Kiitos vinkistä Johanna. Kirja kuulostaa tutulta – täytyypä tarkistaa olenko lukenut sen!