Erään kansainvälisen järjestön johtaja haastatteli minua eilen arvioidakseen soveltuvuuttani kyseisen organisaation johtoryhmään.
Johtaja oli tutustunut nettisivuihini, kirjaani, blogeihini ja muihin taustamateriaaleihin ja kysyi sitten: ”What is your expertise?”
Vaikka minulla on niin laaja repertuaari niin ei mennyt kahta sekuntia vastata: ”It is the learning process”. Sitten selitin ajatteluani mielestäni niin hyvin, että ajattelin kirjoittaa siitä tännekin.
Pidän oppimisprosessia kaiken ytimenä. Siitä kumpuaa kaikki mikä kehittyy: taidot, asenteet, teot, vuorovaikutus, kyvykkyys kohdata uutta ja mennä eteenpäin elämässä ja työssä.
Pääsin oppimisen hurjaan ja fantastiseen maailmaan 90-luvun alussa, jolloin tutustuin professori Mike Pedleriin ja sain hänen kirjansa ”The Learning Company”. Pidin silloin ja pidän vieläkin Miken ajatuksia nerokkaina ja hänen näkemyksensä oppimisesta energianvirtauksena on edelleen pätevä, ajankohtainen ja tuore.
Professori Pedler pitää oppi-isänään Reg Revansia, joka kehitti action-learning, toiminnan ja oppimisen yhdistävän, kehämallin 80-luvulla. Itsekin perehdyin Revansin ajatteluun ja oppeihin, joihin kuului myös ajatus ”poisoppimisesta” osana action-learning kehää.
Revansin kehämallin ytimessä on kaava, jossa L=P+Q eli oppiminen (L) on yhtä kuin ohjelmointi (P) yhdistettynä kyselemiseen (Q) sekä toiminnan ja oppimisen yhdistävä kehä Plan – Act – Observe – Reflect. Eli suunnittele, toimi, havainnoi ja reflektoi.
Vaikka Revans selittikin kuinka kehän täytyttyä aina seuraa uusi kehä ja sitä kautta syntyy prosessinomainen liike niin juuri kehämäisyys alkoi omasta mielestäni tuntua riittämättömältä. Lisäksi 90-luvulla koettiin oikea oppimisteorioiden vyöry – oppimishimoiselle riitti ihmeteltävää ja opittavaa!
Oma action-learning prosessini (the doublehelix) kehittyi työni ohella pikkuhiljaa oivallusten lisääntyessä. Vihdoin omaa laulun oppimistani ja jääkiekkojoukkue Jokereiden harjoittelua seuratessani sain muotoiltua jatkumon, jossa kehittymisen vaihetta seuraa muutosvaihe, jota puolestaan seuraa nousu seuraavalle osaamisen tasolle. Metaforana on DNA-kaksoiskierre ja täytyy sanoa, että se toimii todella erinomaisesti toiminnan ja oppimisen polveilun kuvaajana.
Mitä enemmän perehdyn oman oppimiseni ja muiden opettamisen kautta kaksoiskierteeseen sitä enemmän tajuan, että se toimii. Niin ovat tajunneet oppilaanikin. Eräs huudahti ”mutta hän puhuu minun elämästäni”! Niinpä toiminnan ja oppimisen yhdistäminen, jatkuva kehittyminen, muutoksen tuska ja kasvun ilo ovat elämää, luonnollista ja lopulta kauniin yksinkertaista. Mutta, jotta yksinkertaiseen pääsee täytyy opetella se, mikä tuntuu monimutkaiselta ja vaikealta.
Kirjassani olen selittänyt kaksoiskierteen ja siihen liittyvän dynaamisen oppimisen pyörän, jossa eri kenttien vuorovaikutus aiheuttaa energian virtaamisen.
Kirjani nimi on Voittava kierre, The Winning Helix. Mistä se voittaminen siihen tulee?
Toiminta-oppimisprosessi muuttuu voittavaksi kierteeksi, kun intentiot ja volitiot ovat todella selkeitä ja kaikki turha on kuorittu pois siten, että energia voidaan suunnata oleelliseen, hyödylliseen ja käyttökelpoiseen. s. 188
Toisin sanoen juuri energian käsittely ja mobilisointi tekevät toiminnan ja oppimisen yhdistävästä kaksoiskierteestä voittavan. Nykyajan johtaminen on pitkälti energioiden johtamista. Huippusuorituksen sijaan organisaatioiden on opittava sovittamaan energiansa yhteen tehtävien ja tavoitteiden kanssa ja antaa itselleen lupa riemuita voittamisesta ja hyvistä tuloksista.
Voittamista on myös Revansin ”P” eli programming. Tietojen, taitojen ja asenteiden kokonaisuus pitää koodata kognitiiviseen systeemiin siten, että varsinaisen suorituksen, olipa se urheilu, taide, neuvottelu tai muu suoritus, aikana ihminen voi heittäytyä tuon ohjelmoidun automaation varaan luottaen sataprosenttisesti omaan kykyynsä voittaa.
Boheeminaisen maailmankirja 
Minusta ”voittava kierre” VOI olla myös vaarallista itsensä ”ylittämistä”, tuntematta henkisiä/fyysisiä rajojaan, jonka aika/työ/vaatimukset näyttävät aikanaan, kykyjään pärjätä yhä kovenevassa työ-elämässä? Mutta yhtä kaikki. Eihän sitä mitään saa, jos ei yritä, riskeistä huolimatta!
Sarasvuo totesi hyvin eräässä kommentissan. Älä tee sitä, jos jo ennen työn aloittamista alkavat ”kellot” soimaan? Lycka till!
Pentti,
Luehan tarkemmin. Voittava kierre ei nimenomaan ole vaarallista itsensä ylittämistä. Toki itsensä ylittäminen ja kova työ ovat edellytyksiä voittamiselle, mutta kierteen ytimessä on kuitenkin ajatus siitä, että energia sovitetaan yhteen käsillä olevan tehtävän kanssa.
Juuri tuota mitä sanot kritisoin huippusuoritus -ajattelussa: jatkuva huippusuorittaminen on uuvuttavaa – voittavaan suoritukseen pääsee usein vähemmälläkin.
Mielenkiintoista! Musiikki-ihmiselle (kuten sinä) oppiminen on yksinkertaisemmin ilmaistuna toistoa, tunnista päivistä toiseen. Mutta oppiminen ja kehittyminen vaativat lisäkseen juuri sen oivaltamisen. Paras tapa oppia nopeasti, pysytään nyt vaikka musiikissa, on mikrofonin käyttö: vähintään yhtä paljon kuin itse tuottaa musiikkia, on syytä kuunella omaa tuotostaan. Mikään ei ole parempi ja julmempi opettaja kuin mikrofonin avulla muodostettu oma mielipide. Jos on tyytyväinen siihen miltä kuulostaa, niin se on silloin myös se rima ja taso mitä tavoittelee. Eli ollaan kiinni voittamisen kierteessä ja visiossa lopputuloksesta…
Oppimiseen sisältyy oman kokemukseni mukaan myös nöyryyttä ja ripaus nöyryytystä (positiivisessa mielessä), sitä taidetaan kutsua myös kantapään kautta opetteluksi.
Rami,
Erinomainen esimerkki tuo mikrofonin käyttö. Action-learning prosessin keskeisiä ideoita on, että toimintaprosessi ja oppimisprosessi eivät välttämättä kohtaa vaan ne on yhdistettävä. Suuremmalla tasolla puhun intentiosta ja volitiosta yhdistävänä tekijänä. Toisella tasolla juuri havainnointi ja reflektointi toimivat yhdistäjinä.
Tehokas ja voittava oppiminen syntyy toisaalta siitä, että oivaltaa oppimisen kasvavan prosessiluonteen ja toisaalta siitä, että osaa yhdistää oppimisen ja toiminnan kaksoiskierteeksi – niin ja pistää vielä energiaa peliin! Silloin syntyy Winning Helix!
Päivitysilmoitus: Vastaus kahdessa sekunnissa – Tulosta yrittäjille!
Täytyy myöntää, että en ihan tältä istumalta sisäistä mitä tässä haetaan.
Tämä huolimatta siitä, että oppimisen prosessiluonne on ikuisena musiikinopiskelijana tuttu jo vuosikymmenten ajan. Samoin oppimisen määritelmät vanhana pedagogina ovat konkretiaa.
Jäljellä jää mielenkiintoinen kysymys, joka realisoituu vaikkapa katsottaessa suomalaisia pk-yrityksiä. Valtaosa ko. yrityksistä ei halua kasvaa ja kasvua hakevat yritykset ovat harvinaisia poikkeuksia.
Kasvu ei kuitenkaan ole sama asia kuin kehitys. Yritykset kehittyvät ja oppivat ilman kasvua ja kasvutavoitteita. Kehittyminen voi tarkoittaa yritykselle myös entistä tietoisempaa vanhassa pysymistä.
Jäinkin epäilemään jonkinlaista kehäajattelun vaaraa, jos ja kun (tuloksellinen) oppiminen sidotaan energian suuntaamiseen ja moraalisiin argumentteihin oleellisesta, hyödyllisestä ja käyttökelpoisesta. Vanhana taloustieteiden harrastajana olen hyvin tietoinen, siitä että tässä ollaan utilitarismin peruskäsitteiden äärellä.
Pitäisi ilmeisesti analysoida asiaa vähän pidemmälle, mutta jokin tässä yhtälössä ei täsmää – siis minun päässäni ja minun oppimisprosessissani. Tämä siis toki kaikella kunnioituksella esitettyjä ajatuksia kohtaan.
Käsittääkseni lienee niitäkin, joille oppimisen tavoite on vapautua tuosta energiasta joka ”pitää” suunnata ”oleelliseen ja hyödylliseen”.
Hei Jussi,
Kiitos rakentavasta palautteesta. Kirjastani löytyy myös ”kehämalli” tai oppimisen pyörä, jota sovelletaan silloin kun liikutaan yhdellä kehityksen tasolla. Pidän oppimisen korkeimpana tasona ja päämääränä ihmisenä kasvua, siksi en mielelläni puhu oppimisesta ilman kasvua. Samaa mieltä kanssani oli valmentaja Raimo Summanen, joka osaltaan auttoi kirjani synnyssä.
Päämäärätietoisesta energiasta vapautuminen liittyy toiseen asiaan – suoritukseen ja siihen liittyvään automaatiotilaan.
Korostan vielä, että en pidä kehäajattelua osana oppimisprosessia vaarallisena, mutta omaa tutkimustani ja työtäni ajatellen koin sen aikoinaan riittämättömäksi – siten koen edelleen. Utilitarismi on mukana kuviossa riippuen siitä mitä tarkoitetaan käyttökelpoisella.
Kiitoksia vastauksesta, Christina.
Taidamme vain puhua vähän toistemme ohi.
Jussi,
Niinhän siinä usein käy kun ei pääse nokakkain asioita setvimään. Monet oppimiseen liittyvät asiat ovat Aristoteleen ajan viisauksia ja pääosin kaikki ovat niistä samaa mieltä. Innovaatiot syntyvät monesti esittämistavasta.
”Nykyajan johtaminen on pitkälti energioiden johtamista.” Olen tästä asiasta täysin samaa mieltä! Toivottavasti monet johtajat ymmärtävät tämän. Ajatusmalli mahdollistaa tulosten kehittymisen, sekä ymmärryksen myötä käyttökelpoisen työkalun monissa muissa yhteyksissä.