Usein kuulee sanottavan, että pitää olla intohimoinen sen kanssa mitä tekee; vain niin voi syntyä erinomaisia ja voittavia tuloksia sekä menestystä pitkällä tähtäimellä.
On helppo suhtautua intohimoisesti itselleen tärkeään työhön tai lajiin. Mutta jos haluaa tulla voittajaksi, on opittava rakastamaan myös harjoittelemista. Sitä, että rutiininomaisesti tekee niitä toistoja, joista tietää peruskunnon ja osaamisen rakentuvan. Että oppii rakastamaan sitä kipua, joka tulee omien rajojensa kohtaamisesta ja niiden ylittämisestä. Että rakastaa uusia kehitysmaisemia enemmän kuin mukavuusaluetta.
Tunnen monia intohimoisia musiikinystäviä. Monilla heistä on taustaa jonkin instrumentin harrastajina, joillakin jopa ammattiopinnoissa. Silti he istuvat konserttisaleissa ja matkustavat ympäri maailmaa uusia elämyksiä metsästämässä. Kuulijoina. Joidenkin kanssa olen keskustellut ja he ovat sanoneet: ”en saanut itsestäni irti riittävästi harjoittelua”.
Elämme aikaa, jolloin erilaiset menestyssaarnaajat messuavat helposta tiestä menestykseen. Pyydä ja visualisoi, he sanovat. Ole intohimoinen, he sanovat. Todellinen menestysosaaja sanoo: ”no pain, no gain”. On harjoiteltava kipupisteeseen saakka ja sitten ylitettävä se.
Kirjaani varten haastattelin silloista Detroit Red Wingsien apulaisvalmentajaa Barry Smithia. Kysyin häneltä, miksi niin moni lupaava juniori ei kuitenkaan pääse pitkälle jääkiekkoilijana. Hän vastasi: ”Suurin osa ei ole valmis maksamaan voittamisen hintaa. He tulevat ja luulevat, että he ovat valmiita. Voittava urheilija ei ole koskaan valmis. Hän harjoittelee jatkuvasti tullaakseen paremmaksi.”
Te siellä yrityksissä. Älkää huokaisko helpotuksesta ”ei koske meitä”. Johtamisen ja vuorovaikutuksen suurimmat ongelmat johtuvat siitä, että vaikka ongelma tiedostetaan ja ratkaisukin tiedetään, niin ei olla valmiita maksamaan muutoksen hintaa: harjoittelua, epäonnistumista ja joskus kivuliastakin murtaumista uusille kehitysalueille.
Intohimo syntyy suurista unelmista ja kiihottavista tavoitteista, mutta ennen kaikkea hyvän harjoittelun ja konkreettisen kehittymisen tuottamasta ilosta.
Tärkein asia mikä sinun tulee tietää voittamisesta on: Voittaminen on valmistautumisen taitoa.
Boheeminaisen maailmankirja 
Tie menestymiseen on juurikin rajojen koetteleminen ja niiden ylittäminen, aivan kuten kirjoitit. Vaikea muuttuu helpoksi vasta harjoittelun kautta ja harjoittelu vuorostaan kannattaa aloittaa nyt heti. Tänään.
Upea artikkeli! Kiitos!
Cristina,
Olet valinnut aiheen, joka koskee meitä jokaista ihmistä. On totta, että jokainen asia vaatii, tai paremminkin jopa ”huutaa” harjoittelemista, että pääsee tavoitteeseensa. Elämähän on jo itsessään aina uuden ja paremman suorituksen oppimista, ei pelkästään itseään varten, vaan toisen ihmisen, yhteisön, yrityksyksen jne. Eli loppukateettina erittäin hyvä asian esille nostaminen. Kiitos.
Yes Chrisse ystäväiseni,osuit jälleen suoraan ytimeen,harjoittele harjoittele harjoittele ja harjoittele vielä uudelleen ja uudelleen! Otan esimerkiksi ”Tanssii Tähtien kanssa”Ensimmäisenä pudonnut Anna Perho sanoi, että vaikka olisi harjoitellut 2 tuntia lisää wink,niin ei hän olisi tän kumosempi ollut,mutta 1 suuri asia minkä oppi, oli itsensä voittaminen ja kuulema tämän ohjelman jälkeen ei mikään tilanne jännitä niin paljon! Eli miettikää,nämä rutinoidut esiintyjätkin ovat uuden tilanteen edessä aivan samalla viivalla ihan tavallisten ihmisten kuten Nasim(vuoden ulkomaalainen) eli jännitettään kovasti suoritusta joka on aivan uusi tilanne jokaiselle! Hän lisäsi vielä, että ehkä ohjelma saisi kestää 2 vuotta,niin hänkin oppisi tanssimaan LOL:)
Näkisin kuitenkin tässä keskeisenä tosiasiana,että vain harjoittelemalla ja myöskin harjoitteluun sitoutumalla voi saada tuloksia aikaan. Se mitä kukin pitää onnistumisen rimana itselleen, on tietenkin hyvin henkilökohtainen asia. Voisi lopuksi lisätä,että voisit kutsua tätä uudella nimellä ”Harjoittelu-Hoc”-:)