Kuuntelin radiosta (Yle) Ralf Gothonin viisasta puhetta kasvusta, luovuudesta, musiikista ja opettamisesta. Gothoni sanoi, että opettajan tärkein tehtävä on ohjata oppilas löytämään itse oma polkunsa, antaa välineet oppia itse. Opettaa olemaan omaa mieltä, vaikka olisi eri mieltä kuin opettaja.
Gothoni itse etääntyi opinahjonsa Sibelius-Akatemian ahdistavista ja rajoittavista opeista ja alkoi etsiä omaa tietään. Tuloksena on ihminen, muusikko ja pedagogi, joka jättää maailmaan suuren jäljen.
Olen lukenut Gothonin kirjoja ja ymmärtänyt miten tärkeää on olla vapaa. Vapaus ei ole vastuun puutetta, eikä täydellistä irrottautumista yhteiskunnasta tai tärkeistä yhteisöistä. Vapaus on sisäistä suuruutta, jossa kaikki on mahdollista ja jossa ajatuksilla ei ole rajoja.
Vasta sellaisesta vapaudesta voi syntyä oppimista, joka rakentaa uutta luovia konsepteja tai artefakteja. Vain sellaisesta vapaudesta voi syntyä suuria tekoja ja jälkiä historian maastokarttaan.
Vapaus on olla rajatonta uskallusta olla oma ainutlaatuinen itsensä. Silloinkin, kun sosiaaliset paineet ovat todella suuret. Sitä, että karjuu omalla leijonan äänellään, vaikka kaikki ympärillä ovat pillipiiparin perässä juoksevia piipittäviä sopuleita.
Autamme toisiamme rakentamaan vapautta hyväksyvällä ja kannustavalla asenteella, jolla luomme läheisyyteemme oman ainutlaatuisuuden sallivan ilmapiirin.
Vapaus on rakkautta tärkeämpi. Ilman vapautta ei ole aitoa rakkautta. Rakkaus on vapautta tärkeämpi. Ilman rakkautta ei ole tilaa vapaudelle.
Boheeminaisen maailmankirja 