”Oppiminen on voittamista” kommentoi eräs kirjaani varten tekemäni sähköpostikyselyyn vastannut henkilö. Ennen kyselyä en ollut täysin varma kirjoitanko kirjan, mutta tämä kommentti ratkaisi. Tiesin, että olen oikealla asialla ja kirjalleni on paikka oppimisen ja itsensä kehittämisen maailmassa.
Kuvitellaanpa kilpailu, jossa vastakkain ovat osaava ihminen ja oppiva ihminen. Kumpi voittaisi? Lopulta oppiva ihminen voittaisi, sillä hänelle tappiotkin ovat voittoja, sillä niistä voi oppia todella merkittäviä asioita. Ja mikä tärkeämpää – tappiot, vastoinkäymiset ja epäonnistumiset ovat juuri niitä hiomakiviä, jotka tuovat ihmisestä esiin sen loistavan lahjan, timantin, joka säteilee innostuksen ja sielun palon glooriaa ympäristöönsä.
Olen itsekin käynyt läpi rankkoja asioita sekä elämässä että oppimisprosesseissani. Esimerkkinä siitä kevyemmästä päästä voin mainita epäonnistumiset laulamisessa. Kun tuntuu, että mikään ei onnistu ja harjoituksissa tulee ulos enemmän hikeä kuin kaunista ääntä. Kesti todella kauan ennen kuin opin vastaanottamaan vaikeudet ”ilo pinnassa vaikka syrän märkänee” tunteella, tietäen että tämäkin vaikeus hioo minua paremmaksi ihmiseksi ja lahjakkuuteni timanttia kirkkaammaksi.
Mietin sitä, että yrityksissä ei ehkä riittävästi osata käsitellä vaikeita asioita ja epäonnistumisia voittavalla asenteella. Sillä tavalla, että vaikka keskustelu tuntuu vaikealta niin pohjimmiltaan tiedetään, että juuri tässä piilevät tärkeät voiton avaimet – tästä voi syntyä uusi WinHoc, aloite voittavaan tilanteeseen.
Kirjani Voittava Kierre sivulla 102 (engl. s. 67) esitellään toiminnan ja oppimisen yhdistävä kaksoiskierre prosessimalli. Siinä ovat mukana nousut, laskut, muutokset ja huiput. Perehtykää siihen ajatuksella. Lupaan, että oppimisestanne tulee voittavaa!
Lopuksi lainaan Al Gorea:
”No matter how hard the loss, defeat might serve as well as victory to shape the soul and let the glory out.”
Boheeminaisen maailmankirja 
Hei Cristina.
Tämä asuinympäristömme on alkanut ”hajota”, kuten ”silmät ja korvat” auki olevat toteavat. Itse olemme syypäitä, jos yleensä syyllisiä etsitään. Teollisuus jne. Eli kukaan eikä mikään korjaa ilmastoamme, sillä aurinkokin alkaa ”aktivoitua” mikä tarkoittanee sitä, että meinaako siitä loppua ”aika” tähän aurinkokuntaamme tarkoitettu ja lähinnä meille ihmisille. Aika näyttää ja pelkään meidän kaikkien puolesta, että pahin on vielä edessä?
Pentti
Hei Pentti,
Kiitos kommentista! Puhut asiaa, mutta älä pelkää. Elämä on tässä ja nyt ja siitä voi nauttia ja iloita ihan täysillä. Ei kannata murehtia tulevaisuutta etukäteen. Siihen on kaksi syytä: jos pahin ei käykään toteen on käyttänyt voimiaan ihan turhaan murehtimiseen ja jos sitten se pahin käykin toteen niin ihan turhaan sitä on murehtinut kaksi kertaa.
Iloa!
Hassua sinänsä, tässä on muutaman viimeisen viikon aikana keskustellut monen ihmisen kanssa juuri siitä, että onko kyseessä epäonnistuminen, mikäli tapahtumaa seuraa oppimiskokemus.
Jani,
Niin se on, että ideat liikkuvat universumissa ja joskus alamme nappailla niitä samaan aikaan. Kippis!
Eipä taida maailmassa olla yhtään voittajaa, joka ei olisi koskaan hävinnyt! Ainoastaan ne voittajat, jotka ottavat oppia häviöistään ovat oikeita voittajia, loput ovat olleet onnekkaita voittaessaan 🙂