Voittamisesta voi puhua kainostelematta

Tämä artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Mielestäni kirjoitus on ajankohtainen huippu-urheilun käynnissä olevaan kehittämiseen liittyen.

HS – Mielipide – 22.4.2009 – 1695 merkkiä – 1. painos

Voittamisesta voi puhua kainostelematta

Mentaalivalmentaja Minna Marshin jutusta (HS 21.4.) käy ilmi henkisen valmennuksen keskeinen ristiriita. Hän sanoo: ”itsensä voi voittaa lähes joka kerta” ja ”liiallinen keskittyminen voittamiseen pilaa monen urheilijan ja parhaimmillaan koko joukkueen suorituksen”. Eli pitää voittaa itsensä lähes joka kerta, mutta voittamiseen ei saisi keskittyä.

Tämä juuri on se pulma. Voittamista ei harjoitella, eikä siis myöskään kolikon toista puolta, häviämistä. Voittamisesta ei saa puhua, mutta silti sitä odotetaan. Kun itse suoritus, kilpailu tai ottelu sitten on käsillä, ei olla valmistauduttu voittamaan, vaan ”tekemään parhaansa ja katsomaan, mihin se riittää”. Samalla iskee paniikki voittamisesta: peli halutaan tietysti myös voittaa, mutta pelimerkkejä voittamiseen ei olekaan.

Prosessi, kehittyminen ja urheilun ilo ovat tietysti tärkeimpiä. Tärkeää on myös oppia, mitä voittaminen on, mitä arvoja ja vastuuta siihen liittyy, minkälaisia mentaalisia valmiuksia voittamiseen tarvitaan ja miten niitä voidaan harjoittaa.

Kun kerran tähdätään voittamiseen ja sen mukanaan tuomaan riemuun, miksi sitä ei voisi olla mukana jo valmennus- ja harjoitusprosessissa? Eikö ole väärin opettaa lapsille, että voittaminen ei ole tärkeää, kun sitten peleissä ja elämässä voittamisen tilanteet kuitenkin tulevat vastaan?

Niin kauan kuin meillä suhtaudutaan voittamiseen negatiivisesti, ei saavuteta suuria riemuvoittoja, vaan pyöritään keskinkertaisuudessa toistellen ”ei voittaminen ole tärkeintä”-mantraa. Ei taida lohduttaa?

CRISTINA ANDERSSON

kirjailija, kouluttaja

Helsinki

2 ajatusta artikkelista “Voittamisesta voi puhua kainostelematta

  1. Hyvää maanantaita Chrisse ystäväni. Jälleen olet päässyt voittamisen makuun ilmeisesti jalkapallon MM-kilpailujen tiimoilta:)No kyllähän tuo voittaminen tuntuu varsinkin meillä suomessa olevan erittäin vaikeaa. Olen monesti ihmetellyt meidän urheilijoita, kun heidät valitaan arvokisoihin ja sitten kysytään, että mitä tavoitteita on asettanut itselleen, niin tietenkin realisesti sanotaaan, että jos vaikka pääsisi 20:n, 10:n pistesijoille, niin olisi hyvä! Eli lähtökohtaisesti ei edes yritetä saada voittoa ja sitten kun pudotaan jo alkuerissä, niin syytetään kaikkea muuta paitsi itseään! Yhtälailla voittaminen kuin häviäminen pitäisi olla urheiluseuroissamme esillä jo junnuilla, koska häviämisestäkin voi oppia paljon ja siiten kun taas niitä voittoja tulee, niistä pitää ottaa kaikki irti mitä vain voidaan-:)

  2. Tervehdys Winkler,

    Täsmälleen samaa mieltä. Lisäksi luulen, että monella lapsella tahto voittaa on ihan sisäänrakennettu. Sitä ei pitäisi tukahduttaa vaan antaa riemun tulla esille ja levitä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s