Laulaminen on oma voittamisprosessini

Oskar Merikannon laulussa kysytään ”Miksi laulan” – samaa minultakin kysytään usein, viimeksi tänään. Jos totta puhutaan, niin itsekin kyselen sitä usein.

Kirjassani opetan, että taidon kehittämisessä on tärkeää saavuttaa ”break-even pointteja” eli pisteitä, jolloin taidon kehittämiseen laitetut panokset alkavat tuottaa niin, että kehittämiseen satsaaminen ei tunnu turhalta. Voitte varmasti uskoa, että minun on turha mitata laulamiseni tuottoja rahassa. Juuri siksi monet ihmettelevät, miksi laulan.

Yksinkertainen vastaus on: minun on pakko laulaa tai paremmin: minä laulan vaikka en laulaisi. Laulut soivat minussa lähes kokoajan ilman, että yritän laulaa. Mutta yritän vastata muutenkin, sillä asia on tärkeä – ei pelkästään minulle vaan monelle muullekin, jolla on ainutlaatuisia kykyjä ja jotka eivät pysty eivätkä halua estää niiden kehittymistä.

1. Laulaminen on minulle tapa toteuttaa itseäni ja kertoa maailmalle asioita ja kannanottoja runon ja musiikin keinoin. Syvimpiä tunteita ja merkityksiä on mahdoton kuvailla pelkin sanoin. Musiikki liikuttaa, koskettaa ja vaikuttaa.

2. Laulaminen on oma voittamisprosessini. Minun olisi ollut mahdotonta kirjoittaa kirjaani ilman laulunoppimisprosessiani. Se, että olen omassa ruumiissani ja mielessäni ja omassa sielussani tuntenut ja kokenut miltä tuntuu kehittää jotain, joka vaatii huippuluokan ”teknologiaa” ollakseen todella erinomaista antaa minulle loistavan perustan puhua oppimisesta ja voittamisesta. Varsinkin kun vielä kasvatustieteilijän taustalla pystyn selittämään ilmiöt yleisellä tasolla. Moni puhuja puhuu huippusuorituksesta kirjaopin pohjalta – vaikka kuinka korkeatasoinen teoria olisi, se ei voi korvata kokemuksen koulua. Moni puhuja on kokenut huippusuorituksen omalla urallaan, esimerkiksi urheilijana. Mutta miten he laittavat sen kuulijoiden kontekstiin niin, että heille jää innostuksen lisäksi sellaisia oppimisjälkiä, joista heillä on hyötyä omassa kehityksessään? Ja onhan minulla se etu, että voin samantien näyttää myös suoritukseni – pieni konsertti puheen päälle onnistuu kyllä. Arvostan toki monia alan puhujia, mutta koen, että minun ainulaatuinen etuni piilee juuri tässä.

3. ”Yksinlaulajana” haluan myös manifestoida ihmisoikeuksien puolesta yksilönoikeuksien näkökulmasta. Sitä, että jokainen yksilö on tärkeä ja että jokaisella yksilöllä on ihan omat ihmisoikeutensa. Nykyaikana puhutaan paljon joukoista, ryhmistä ja heimoista. On toki taloudellisesti edullista ryhmäyttää ihmiset, mutta kaiken toiminnan – yhteistoiminnankin – takana on aina yksilöiden päätökset antaa oma panoksensa päämäärien hyväksi. Äiti Teresa sanoi jotenkin näin: ”jos et voi ratkaista maailman nälkäongelmaa, ruoki yksi ihminen.” Uskon ihmisen ainutlaatuisuuteen, ainutlaatuisiin lahjoihin ja kykyihin. Joskus on hiukan avitettava, että päästään eteenpäin, siksi oman lahjan asettaminen toisten ihmisten ja maailmankaikkeuden palvelukseen on ylintä mitä ihminen voi elämässään tehdä.

4. Viimeinen mutta ei vähäisin. Taiteen vuoksi. Richard Wagner sanoi, että hän uskoo, että on universaaleja jumalaisen ajatuksen värähtelyjä ja jokainen jolla on kyvykkyyttä voi tuntea nämä värähtelyt ja inspiroitua niistä. Taide on. Musiikki on. Ikuisuuden sirkus, jonka trapetsille ihminen hyppää – kukin oman aikansa verran. Ja sitten tulee uusia ihmisiä, mutta taide jatkuu.

Oskar Merikannon laulussa sanotaan: ”Vaan itse tiedän siksi laulavani, kun sävelehet soivat rinnassani….  Jo tiedän miksi laulaa lintuset, kun heilläkin soi kevättoivehet”. Niin – ikivanhaa viisautta ja minä olen osa sitä, ei sen enempää ei sen vähempää.

2 ajatusta artikkelista “Laulaminen on oma voittamisprosessini

  1. Hei, Cristina.

    Vaikka meidän musiikkimakumme onkin erilaista, niin olen havainnut itsessäni samoja piirteitä jo 25 vuoden ajan, eli ainakin kerran viikossa kitara käteen, (kotona) ja joku laulu, sillä musiikki on, mikä rauhoittaa ja antaa luovuutta>uusien sävellysten ja sanoituksien tekoon. Siinä on ja sillä voi kertoa ilosta, surusta, onnesta jne. Ja yleensä en kirjoita ”protestilauluja” vaan ”eteenpäin vieviä ja tässä ja nyt hetkessä olevia sanoituksia ja yleensä paremmasta mahdollisuudesta elämässä, sillä olen satavarma, että yksikään meistä ei ole täysin tyytyväinen elämäänsä. (oma mielipide)!

  2. Patricia Kaas laulaa laulussa Laissez-moi chanter (antakaa minun laulaa) seuraavaa:

    ”Laissez-moi chanter
    Pour ceux qui n’ont rien
    Laissez-moi penser
    Qu’y a toujours quelqu’un”

    ”Antakaa minun laulaa
    siitä joka ei merkitse mitään,
    antakaa minun ajatella
    sitä, joka on aina läsnä (suom. paidaton juoksija oulu)”

    Ei laulaminen vaadi muuta syytä kuin sen, että haluaa laulaa, samoin kuin juokseminen (tai jääkiekon pelaaminen) ei vaadi muuta syytä kuin että haluaa juosta (tai pelata jääkiekkoa). Parhaat asiat elämässä (eli Flow-tila) eivät ole perusteltavissa ns. järkisyillä. Kaikessa ei tarvitse olla järkeä. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

    Ystävällisin terveisin
    Paidaton juoksija oulu
    (antakaa minun juosta)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s