Henkinen kvartaalitalous on aikuisiän kasvun ja lahjakkuuden kehittämisen suurin este.
Nuori lahjakkuus kiertää juoksurataa päivästä toiseen, potkii palloa kuin viimeistä päivää tai juoksuttaa sormia pianon koskettimilla kuin huomista ei olisi. Elämä ei ole asettanut heille rajoja kuinka hyväksi voi harjoittelemalla tulla. Oppiminen, kasvu ja kehittyminen tapahtuvat oman lajin äärettömässä avaruudessa, jossa omat tavoitteet ja esikuvat tuikkivat kirkkaina johtotähtinä. Toivoa sopii, että aikuiset eivät hyväätarkoittavassa viisaudessaan menisi asettamaan vääriä esteitä lahjakkuutensa kukintaa halajavalle ja sitä ruokkivalle nuorelle ihmiselle.
Vuosien kertyessä lahjakkuuden äärettömään avaruuteen alkaa muodostua seiniä, portteja ja muureja. Henki alistuu materian kvartaalitalouteen. Aina on seuraava aikaraja, joka estää näkemästä ikuisuuden jatkumon – sen joka on välttämätön hänelle, jolle oman lahjakkuuden ja potentiaalin toteuttaminen ja kasvattaminen täyteen kukintaan on elämän lähteen pulppuava virta ja kutsuhuuto tulevaisuudesta.
Onko meidän aikuisten lahjakkuuksien ihan pakko antaa kvartaalitalouden tuhota sen, mikä meissä on kaikkein upeinta – lahjan, joka on jo syntymässä annettu rikastamaan omaa ja toisten elämää. Sitä ainutlaatuista taitoa, joka täydentää maailman kykykudelmaa ja palvelee suurinta hyvää?
Voisimmeko nähdä arjen kvartaalien yläpuolella ikuisuuden rajattoman jatkumon ja antaa sille kaiken sen minkä elämä mahdolliseksi tekee? Ehkä jonain päivänä ikuisuuden kutsuhuuto on niin voimakas, että rohkeus antaa sille kaikkensa kasvaa jokapäiväistä selviytymiskamppailua suuremmaksi. Ja lahja puhkeaa kukkimaan ja maailma itkee onnesta. Ehkä silloin näemme, että lahjakkuus ei katso ikää toteutuakseen vaan se etsii uusia kiehtovia kanavia tullakseen esille.
Boheeminaisen maailmankirja 
Kauniisti ja viisaasti kirjoitettu. Jospa ajateltaisiin ja tehtäisiin hyvää, niin nuorille kuin vanhoille, vieraille ja omille. Kuunneltaisiin sydämen ääntä ja tunnettaisiin vastuuta.
Heipä hei Chrisse hyvä pitkästä aikaa, nyt vasta ehdin kertoa oman mielipiteeni jälleen erinomaiseen aiheeseen.
Lahjakkuus ja mitä se pitää sisällään, on varmaan hyvin monisyinen ihmisessä oleva ominaisuus ja sitä pitäisi tilanteen mukaan pystyä jalostamaan ja ruokkimaan, jotta emme hyvin pienenä kansakuntana menettäisi niitä hienoja lahjakkaita nuoria, miksei vanhempiakin yksilöitä joista voisimme iloita aidosti vielä pitkään.
Ja ainahan puhutaan tietenkin rahasta, ikävä kyllä näinhän se täällä amatöörimaisessa pienessä Suomessa ikävä kyllä on asian laita. Uskon kuitenkin parempaan tulevaisuuteen ja urheilevaan nuorisoomme, jos vain päättäjätkin uskoisivat eivätkä vain patsastelisi ylpeinä silloin kun on saavutettu jotain hyvää.