”Inhimillinen edistys kuvastuu yhä laajemmissa, lisäarvoa synnyttävissä plussummapeleissä”, kirjoittaa vuorineuvos Gustav von Hertzen kirjassaan Demokratian haaste.
Jokainen, joka on elämässään kohdannut suuren haasteen tietää, että voittaakseen täytyy tehdä valintoja. Rajata joitakin asioita pois, jotta voi voittaa. On keskitettävä voimansa vain niihin, joilla on todellista merkitystä. Plussummapelissä on on kyse juuri tästä – että näkee sen kokonaisuuden, jonka toteutuminen on tarpeellista, jotta toivotut korkean hyvän vaikutukset syntyvät.
Kuunnellessani Gustav von Hertzenin 80-vuotis juhlaseminaarin puhetta moraalista tuli mieleeni lautapeli, jolla pelataan plussummapeliä. Pelilaudalla on elämän elementtejä, ihmisiä, yrityksiä, paikkoja, tavaroita, hengen tuotoksia, luontoa, kulkuvälineitä, ideoita. Pelaajille jaetaan käyttöpääomaa, jolla peliä pelataan. Mutta käyttöpääoma ei olekaan rahaa, kuten Monopolissa vaan moraalista pääomaa. Peliä pelataan ryhmissä. Yhdessä pelaajat valitsevat kokonaisuuden, jonka näkevät tulevaisuuden rakentamisen kannalta tärkeimmäksi. Pelin voittaa ryhmä, joka on lisännyt eniten kukoistusta peliin ja tuottanut eniten lisäarvoa myös muille pelaajaryhmille.
Von Hertzen sanoo, että lisäarvoa pitää tuottaa niin paljon ja voimakkaasti, että sitä väistämättä valuu myös muille. Itse olen joutunut kirjani ulostulosta saakka (2005) selittämään voittamisen filosofiaani ja kuvannut sitä kaavalla win*win(+win), jossa osapuolet voittavat ja tuottavat voittavia vaikutuksia myös kolmansille osapuolille, toisin sanoen valuttavat vahvaa lisäarvoa ympäröiville, laaja-alaisesti käsitetyille, sidosryhmille, tulevaisuudelle, yhteiskunnille, maapallolle.
Ei ole helppoa tehdä valintoja paremman puolesta. Ensinnäkin valintojen tekeminen vaatii tietoa niiden todellisista vaikutuksista, toiseksi seuraukset ovat usein niin monimutkaisia ja monitahoisia, että oikeita johtopäätöksiä on äärimmäisen vaikea tehdä.
Gustavin vastaus on: ”avoimuus ja rehellisyys ovat plussummapelin menestystekijöitä”. Kun plussummapelin valintoja tehdään avoimesti ja rehellisesti niin silloin todelliset ja aidot asiat avautuvat keskustelulle ja pelin moraalinen pääoma voi kasvaa. Moraalisen pääoman kasvun myötä pelin eri osatekijät kasvavat, panosten ja sääntöjen eettisyys lisääntyy, osaaminen kasvaa ja näin pelin voittava lopputulos on enemmän kuin osallistujiensa summa.
”Moraalipääoma on kansantalouden tärkein ja jopa välttämättömin menestystekijä ainakin pitkässä juoksussa” vuorineuvos jatkaa. Niinhän se on. Miinuspeli kostautuu jossain vaiheessa, eikä pelkästään miinuspelin pelaajille vaan meille kaikille.
”Uskalla ajatella suuresti, think big!” Von Hertzen kannustaa. Vain suurista ajatuksista ja suurista unelmista syntyy suuria tekoja. Moraalipääoma näkyy nimenomaan tekoina. Ja tekoja, totta vieköön, tämä maa ja tämä maailma tarvitsee selviytyäkseen historiansa ehkä suurimmasta, oudoimmasta ja paradokseja täynnä olevasta kriisistään.
Olisiko moraalipääomaa kasvattava ja käyttävä plussummapeli ratkaisu maailman ongelmiin? Itse olen valmis uskomaan niin, varsinkin kun vielä luen muistiinpanoistani, että ”rakkaus on parasta plussummapeliä”. Jos teemme valintoja rakkauden siivittäminä, emme voi olla kovin väärässä. Ja vaikka olisimmekin joskus väärässä, ohjaisi rakkaus meitä korjaamaan suuntaa ja tekemään uusia parempia valintoja ja tekoja.
1900-luvun alussa elänyt kirjailija Orison Swett Marden pohdiskeli: ”jokaisella, joka on saavuttanut suuria asioita, on ollut katse kiinnitettynä kohti korkeaa päämäärää, sellaista, joka ovat välillä tuntunut mahdottomalta saavuttaa”. Plussummapeli ja kaikkialla vaikuttava moraalinen pääoma saattavat vaikuttaa mahdottomilta toteuttaa, mutta joka niihin tiukasti katseensa kiinnittää ja kieltäytyy tinkimästä tavoitteistaan, jonain päivänä myös ne saavuttaa. Tähän meidän on uskottava. Tähän meidän on pyrittävä. Ennen kaikkea, meidän on löydettävä teot, jotka vievät kohti suurinta yhteistä hyvää.
Lisätietoa:
Gustav von Hertzenin kotisivut
Boheeminaisen maailmankirja 
Ihan samoja asioita olen pohtinut kovasti, joitakin asioita privaattielämän ja joitakin työn kautta. Pelkkä antaminen ei ole aina kaikkein kestävin malli, vaan juuri tuo voittaminen ”yli äyräiden” niin, että se valuu muille. Siitä syntyy kehä.
Paradoksaalisuus on ollut mulle todella vaikea pala hyväksyä, se aiheuttaa vieläkin joissain tilanteissa melkein raivoa: että miten hitossa kukaan voi tietää, mikä on oikein, kun kaikelle löytyy perusteet. Rauhaa olen löytänyt sitten siitä alkaen kun myönsin, ja myöntelen edelleen pikkuhiljaa, omia heikkouksiani ja yhtä lailla on ollut vaa’assa tasapainossa ahaa-elämykset vahvuuksista, niistä valinnoista, mitä on osannut luontevasti tehdä oikein.
Ja mikä helpottavinta, on hienoa löytää sinunkaltaisia ihmisiä, joille on päiväselvää, ettei kaikkea tarvitse tietää, että saa tehdä virheitä jne. Ja juuri niinkuin von Hertzenkin sanoo, avoimuus ja rehellisyys. Itselle ja muille. Sillä pääsee pitkälle.
Kiitos Cristina!
Entäs jos mies haluaa nyrkkeilymatsiin ja vaimo balettiin 😉 – The Spirit of the Game
”Demokratia on aina väärässä, mutta hakee herkeämättä omaa totuuttaan.” – GvH
Ehdotan, että siirrätte ongelman metatasolle ja pohditte viihdyttävien tapahtumien merkitystä ja vaikutusta elämäänne. Plussummapeli tulee avoimen ja rehellisen dialogin pohjalta syntyneestä yhteisestä näkemyksestä kokonaisuudesta.
Tyydyttikö vastaus vai oliko kysymyksesi enemmän retorinen luonteeltaan?
ME molemmat menemme balettiin 🙂
Vesa, minä keskustelisin asiasta ja yhteinen päätös sitten ratkaisisi tämän pienen pienen asian?
Gustav lausui viisaita sanoja kapitalismista ja sen moraalista. Totuus suurelle yleisölle paljastuu kuitenkin aina paljon myöhemmin, jos milloinkaan. Seuraavan globaalin kriisin jälkeen ollaan jo hiukan lähempänä ja tietoisia hänen viisaudestaan. Vertauksesi moraalipääomasta, Monopolipelissä oli oiva.