Voittaminen vai armeijakuri – viikon kommentti

Tämän päivän Hesarin urheilusivulla on vierekkäin kaksi artikkelia, jotka kuvastavat loistavasti urheilun (ja koko kansakunnan) kaksijakoista kulttuurin tilaa. Toisessa hehkutetaan ”Voitto sai Hongan hihkumaan” viereisessä ankeassa kolumnissa peräänkuulutetaan armeijakuria ja TUL:ia huippu-urheiluun.

Kumpikohan meininki tuo menestystä? Voitonriemusta hihkuminen vai armeijakuri ja vanhaan työväenurheiluliittobyrokratiaan palaaminen?

Olen miettinyt joka päivä sitä, että mikä tässä mättää. Että miksi on niin vaikea ymmärtää, että onnistuminen, voittaminen kasvattaa intoa hakea yhä parempia suorituksia ja yhä parempaa fiilistä? Miksi sitten valmentamista ei voi lähestyä voittamisen kautta? Siis sitä kautta, että suunnataan energia siihen mitä halutaan eikä hukata sitä rimpien ja hetteikköjen samoiluun. Siis sitä, että sovitetaan energia yhteen edessä olevan tehtävän kanssa.

Kolme neuvoa voittamisvalmentautujalle:

1. Voita ensin! Tiedä mitä peliä pelaat, missä ja miten haluat voittaa. Luo itsellesi kuva voittamisesta ja siirrä tuo kuva omaan kognitiiviseen systeemiisi. Lähde kaikkeen tekemiseen ja opettelemiseen tuon kuvan kautta. Harjoittamisen myötä siitä tulee voittamiseen automaattisesti suuntautuva ohjelmasi – voittajan mentaalinen litranmitta, kuten golftähti Jack Nicklaus sanoi.

2.  Opettele voittamaan – sovita energiasi yhteen käsillä olevan tehtävän kanssa. Tarkastele tehtävää ja pohdi minkälaisella energialla siihen kannattaa lähteä. Voittava suoritus ei välttämättä aina ole huippusuoritus! Kun harjaannut tässä, huomaat että voittaminen alkaa tapahtua helpommin.

3. Tee voittavia aloitteita, joilla muutat tilanteet suotuisiksi omia vahvuuksiasi ajatellen. Voittavat aloitteet auttavat muuttamaan kielteisen voimavirran (momentumin) myönteiseksi, jarruttamaan vastustajan voimavirtaa ja parantamaan itseluottamusta. Siis muun muassa! Voittavien aloitteiden avulla yllätyksettömyys muuttuu yllätyksellisyydeksi ja kankeus ketteryydeksi.

Suomessa keskustelu voittamisesta on pannassa. Siitä voidaan puhua ainoastaan epäonnistuneiden kisojen jälkeen, mutta voittamiskulttuuria kehittävä keskustelu on kielletty. Olisiko tässä villakoiranydin? Voisiko tästä ottaa opikseen ja löytää ratkaisuja huippu-urheilun kehittämiseen? Niin ja tietysti kaiken sellaisen kehittämiseen, jossa voittamisvoimaa tarvitaan uusille huipuille nousemiseen.

Intohimo on hyvä mittari sitoutumiselle. Jos olet kuuliainen omalle intohimollesi ja päämäärällesi et tarvitse armeijan kuria vaan kykyä oppia ja valmennettavuustaitoja ottaa vastaan kaikki apu ja tuki, jota tarvitset voittaaksesi.

Lopuksi vielä niille, jotka nyt ajattelevat, että tärkeämpää on prosessi, yhteisöllisyys ja jakaminen kuin yksilöiden voittaminen. Voittamisen hedelmät putoavat aina yhteiseen koriin, kukaan ei ole yksin voittaja. Yhteisöllisyyskin syntyy yksilöiden päätöksistä olla mukana. Joukkueena voittaminen lähtee siitä, että yksilöt antavat voittamisvoimansa joukkueen päämäärien palvelukseen. Prosessia tarvitaan, jotta voi valmistautua voittamiseen niin, että H-hetkellä voittamisen voi vain antaa tapahtua.

Mainokset

8 ajatusta artikkelista “Voittaminen vai armeijakuri – viikon kommentti

  1. Niinpä, voittamiseen ei enää tunnu riittävän oma suoritus/suorittaminen. Tuo H-hetkellä on hyvä ilmaisu, sillä silloin VARMASTI olemme kaikki voittajia ja ajatelkoon kukin tämän, miten haluaa, mutta näin se on. Suomessa on sellainen käsitys OIKEASTA voittamisesta, että kaikki voitettu on jo saatu, eli ei mitään uutta. Ja jotkut kun vielä kuvittelevat olevansa voittajia ilman, että heidät julistetaan voittajiksi, niin ihmetys on suuri. ”Aussi”
    Nicklaus näytti maailmalle, että ikäkään ei rajoita, jos tahtoo voittaa, vaan hän kärsi selkävaivoista melkein koko uransa ajan, tähtäimenään voittaminen. Kunnioitan tätä golffaria suunnattomasti.

  2. Hyvä kirjoitus Cristina.

    Voittamisen halu tuntuu Suomessa olevan jotenkin halveksittavaa. Helposti ajatellaan että henkilöt jotka haluavat voittaa, ovat kaihtamattomia ja julmia oman etunsa tavoittelijoita. Sama pätee mielestäni myös menestymiseen.

  3. Bingo! Loistava kirjoitus Cristina.

    Voittavat aloitteet ovat tärkeitä ja pidin erityisesti kommentistasi: ”voittava suoritus ei ole aina välttämättä huippusuoritus”. Pienet voitot luovat sen voittavan kierteen ja koukuttavat.

    Mutta miten tätä voi toteuttaa joukkuelajissa? Yksilölajissa voittava kierre on helpompaa (ainakin minun hahmottaa), mutta miten joukkuevalmentaja tai tiimin esimies voi samanaikaisesti mahdollistaa yksilötason voittavia aloitteita ja joukkuekuria?

    Entä yrityksissä? Miten siellä näkisit valmennettavuustaidot?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s