Jääkiekkomaailmassa kuulee usein kiiteltävän voittavaa joukkuetta pitkäjänteisestä työstä. Nyt kun jyväskyläläisseura menestyy kehuvat kaikki kuin yhdellä suulla sen pitkäjänteisyyttä mm. juniorityössä ja joukkueen rakentamisessa. Olen itsekin iloinen Jypin menestyksestä, on hienoa huomata, että uusia voittajia tulee kartalle.
Haluan kuitenkin korjata pitkäjänteisyyteen liittyviä väärinkäsityksiä. Jääkiekkoa pitkään seuranneet ovat varmasti huomanneet, että joukkueet huipulla vaihtelevat. On ollut Ilveksen, Tepsin, Jokereiden, Kärppien kausia ja kausia jolloin juuri nämä joukkueet ovat laskusuunnassa. On väärä luulo, että pitkäjänteinen työ katoaisi kun joukkue on alamäessä.
Oikea pitkäjänteisyys ei ole jatkuvaa nousua tai kasvua. Oikea pitkäjänteisyys on sen tosiasian oivaltamista ja hyödyntämistä, että kaikki on jatkuvassa aaltoliikkeessä, prosessissa, jossa tekeminen ja oppiminen risteilevät ja vaihtelevat dynaamisesti.
Kun toimintaa, olipa se yritys, joukkue tai yksilötekeminen, kasvatetaan on tekemisen käyrä nouseva. Tehdään paljon ja tulosta syntyy oikeiden tekojen kautta. Jossain vaiheessa saavutetaan huippu ja todetaan keskittymisen oikeiden asioiden tekemiseen mahdollistaneen huippusuorituksen.
Mitä tarkoittaa huipun saavuttaminen? Se tarkoittaa sitä, että tekeminen on saavuttanut pisteen, jossa se osataan ja siinä on riittävästi elementtejä, jotka voidaan automatisoida – toisin sanoen on riittävästi rutiineja, jotta varsinainen voitontahtoa vaativa osa saa tarpeeksi tilaa toteutua.
Toiset pysyvät huipulla pidempään, toiset vain käyvät siellä. Huipun jälkeen tulee piste, jossa tekemisellä, edes oikein tekemisellä, ei enää voida saavuttaa parempia tuloksia tai toiminta itseasiassa taantuu ja muut menevät ohi. Tuo piste, break-even point, tulee silloin kun tekemisen taso kohtaa siihen sijoitetut panostukset. Sen jälkeen usein pohdittu kysymys on: ”mitä me enää voimme tehdä enemmän tai paremmin voittaaksemme?”
Yritys tai joukkue joka menestyy tämänkin pisteen jälkeen, on se, joka oivaltaa antaa tilaa rennolle tekemiselle ja keskittyy sen sijaan oppimiseen ja sitä kautta laadun parantamiseen. Huippusuorituksen laadun parantamisella menestysjatkumoa voidaan pitkittää ja saavuttaa uusia voittoja.
Ne, jotka eivät oivalla oppimiseen panostamisen merkitystä ajautuvat rahastamaan vanhalla osaamisella, joka sitten vähitellen rapautuu ja silloin organisaatio ajautuu negatiiviseen kierteeseen, jossa onnistumiset ovat satunnaisia ja arki tuntuu työläältä.
Loputtomiin ei laatuakaan voi parantaa, ellei osaaminen merkittävästi kasva – nouse uudelle tasolle. Muutos, joka edeltää uudelle tasolle nousua on välttämättä edessä jossain vaiheessa. Olen selittänyt muutosvaihetta ja uudelle tasolle nousua kattavasti kirjassani ”Voittava Kierre”.
Lyhyesti sanottuna: pitkäjänteisyys ei ole jatkuvaa kasvattamista vaan aaltoilevan prosessidynamiikan hyödyntämistä. Jatkuva menestyminen syntyy voittamisen oikeasta ajoittamisesta, kyvystä toimia WinHoc.
Boheeminaisen maailmankirja 
Tuossapa oli ”tyhjennys” valmennuksesta ja sen toteutuksesta. On ”hyviä” ja ”huonoja”menestyjiä joukkueina eri vuosina, vaikka valmennus olisikin samaa tasoa. Ainahan täytyy oppia uutta, joka vuosi valmennuksessakin. Ei vanhat opit pitkälle kanna, ei vaikka kuinka ”tahkotaan”. Ja uusi ns. vanhaan valmennukseen lisättynä tuo jo uutta motivaatiotakin
oppimiseen ja voittamiseen. Tässä yhdistyvät nyt aloittamasi useat aihealueet, mutta noinhan se on kuten kirjoitat.
Kiitos kommentista Pentti. Näin minäkin sen olen nähnyt.
Monesti on niin, että ne ihmiset, jotka ovat organisaation sisällä yrittävät epätoivoisesti saada aikaiseksi jatkuvaa nousuputkea ja tasoittaa kuoppia. Sen sijaan he voisivat oikean ajoituksen ja kaksoisprosessin oivaltamisen kautta antaa tilaa luonnolliselle etenemiselle ja siten säästää huikeat määrät energiaa ja rahaa (joka sekin toki on energiaa).
”Menestyksen jälkeen on osattava luopua aikaisemmista menestystekijöistä, jotta uusi menestys olisi mahdollinen. Tulevaisuuden menestys ei ole kopioitavissa menneisyyden menestystekijöistä (mukaillen Anderson 2010).”
Urheilussa (ja liiketoiminnassa, jne.) vanhat taloudellisen tuloksen periaatteet ovat pysynyneet samoina jo ”muinaisista roomalaisista” lähtien. Mutta jokainen sukupolvi unohtaa aiemmin opitun, ja tahtoo ”tehdä tulosta” ”omien innovaatioidensa” perusteella, vaikka ei ole ”mitään uutta auringon alla”.
Tästäkin húolimatta, jatketaan harjoituksia, tytöt ja pojat.
Ainoan ystäväsi terveisin :
Paidaton juoksija oulu
(koska sydämesi, elämäsi ja sinä olet sinulle tarkeä)