Toimittaja Kalle Haatanen haastatteli ohjelmassaan (Yle) FT Helena Saarikoskea, joka on kirjoittanut fanittamisesta ja kiusaamisesta.
Ohjelmassa rinnastettiin nämä kaksi asiaa. Pidän rinnastamista erittäin pahana asiana.
En ole tehnyt fanittamisesta tutkimusta, mutta olen kaksi vuotta toiminut aktiivisesti faniryhmässä, kehittänyt suuren jääkiekkojoukkueen fanitoimintaa ja toimittanut tuon joukkueen fanilehteä. Olen kokenut fanitoiminnan erittäin positiivisena.
Keskeiselle ja aktiiviselle fanijoukolle toiminta on kuin mikä tahansa hyvä harrastus. Siihen voi liittyä:
- kohteen fanittamista, joka on eräänlainen valinta, joka suuntaa ajatuksia
- fanituksen manifestointia oheistuotteilla ja tifoilla
- tiedon ja keräilyesineiden hankkimista
- fanimatkojen tekemistä
- kohteen toiminnan seuraamista esim. internetin ja median välityksellä
- tapahtumissa käyntiä
Fanittaminen on positiivista, siinä ihaillaan kohteen taitoa, näyttävyyttä, tyylilajia tai muuta vastaavaa. Fani tukee ja kannustaa kohdettaan – pääasiassa etäältä tai katsomosta käsin.
Fanitus ei ole kritiikitöntä. Esimerkiksi oman joukkueeni fanit kävelivät muutama vuosi sitten ulos katsomosta, koska halusivat protestoida joukkueen huonoja pelejä. Lisäksi organisaation vastuuhenkilöt ovat saaneet aika ajoin paljonkin kritiikkiä. Fanit haluavat kohteelleensa parasta – menestystä, voittoja ja hyvää mieltä – siksi he myös kritisoivat silloin kun aihetta kritiikkiin ilmenee. Tärkeää on huomata, että tosifani ei hylkää kohdettaan huonoina aikoina – kritiikki ei tarkoita selän kääntämistä.
Kiusaaminen on toinen juttu. Kiusaaminen on negatiivista, jossa halutaan kohteelle pahaa. Jos fani alkaa kiusata tai stalkata kohdettaan, kyse on silloin nimenomaan kiusaamisesta ja stalkkaamisesta – ei fanittamisesta.
En voi kieltää, etteikö faniporukoissa olisi ylilyöntejä ja kielteisiä ilmiöitä – kyllä on, niin kuin kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa. Mutta nämä ilmiöt ovat sellaisia, joita halutaan karsia pois ja faniryhmät tuomitsevat ne sanoen, että ne eivät kuulu toimintaan millään tavoin, niistä sanoudutaan irti.
Fanittamisen ja kiusaamisen rinnastaminen vie positiivista voimaa fanittamiselta ja lisää ymmärrystä kiusaamiseen. Näin ei saa olla. Ilmiöt on pidettävä erillään! Kiusaaja on kiusaaja, koska on valinnut kiusata ja kohdella toista ihmistä kaltoin. Fani on fani, koska on ihastunut kohteensa tapaan toteuttaa itseään ja omaa osaamistaan.
Jos joku fanittaa siksi, että kiinnittää oman fantasiansa kohteeseensa niin mikäpä siinä. Mutta jos henkilö pettyy, kun ei saa vastakaikua ja siksi terrorisoi kohdettaan, niin kyseessä ei ole fanitus vaan häirintä.
Olen itse Karita Mattila fani. Suurimmalta osin, koska hän on mielestäni upea, rohkea, karismaattinen ja taitava esiintyjä. Osittain fanitan häntä myös siksi, että olen kiinnittänyt häneen joitakin omia visioita omasta osaamisestani – kuitenkaan mieleenikään ei tulisi ottaa häneen yhteyttä vain siksi. Jos hän sen sijaan ilmoittaisi antavansa opetusta, olisin ensimmäisenä innokkaana oppilaana jonossa!
Boheeminaisen maailmankirja 
Hyvä Cristina!
Jos fanituksen ja kiusaamisen rinnastaa, tekee useammalla tavalla hallaa. Fanitusta pidetään ehkä yhä teini-ikäisten puuhasteluna, mutta olivat fanit sitten teinejä tai aikuisia, hyvässä faniyhteisössä kunnioitetaan fanituksen kohdetta ja hänen/heidän työtään. Parhaimmassa tapauksessa näissä yhteisöissä syntyy myös todellista yhteisöllisyyttä, koska ne antavat helpon tavan tutustua tuikituntemattomiin ihmisiin. Tutustumiskynnystä madaltaa yhteinen innostuksen kohde. Häirintä ja stalkkaus on aivan eri asioita ja niistä pitää puhua häirintänä ja stalkkauksena myös faniyhteisöjen sisällä.
Kiusaaminen sanana joutaisi mielestäni jo romukoppaan. Se alkaa olla niin megamammuttainen termi, johon liitetään asioita laidasta laitaan, että on vaikeaa tietää, mitä kukakin tarkoittaa kiusaamisesta puhuessaan. Kaikenlainen väkivalta ei ole kiusaamista vaan väkivaltaa ja pahimmillaan se täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Toivoisin, että meillä alettaisiin kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaista kieltä käytämme, millaisia ilmiöitä rinnastamme ja mikä vaikutus sillä on siihen, kuinka suhtaudumme ilmiöihin, joista puhumme.
Mitäpä tuohon ”fanitukseen” enää voi lisätä. Siinä on melkein kaikki elementit, mitä ”fanittaja” omaa ja joskus ns. ”yliymmärtää” fanituskohdettaan. Ja ennenkaikkea, jos ei fanittaja saa vastakaikua ihailemaltaan ihmiseltä, niin onko tai muuttuuko fanitus ”rasitukseksi”? Jos näin on, niin satavarmasti fanittaminen päättyy. Ikävää mutta totta jos ei kohde ymmärrä ihailijoitaan.
Katri,
Todella tärkeää mitä sanot, erilaiset ilmiöt ”kiusaamisen” sisälläkin täytyy eriyttää. On eri asia eristää porukasta kuin mukiloida mustelmille.
Pentti,
Faneja täytyy tietysti ymmärtää ja oivaltaa mikä heille on tärkeää. Fanin pitää ymmärtää, että henkilökohtainen vastakaiku ei ole kovin todennäköistä. Kortti nimmarilla saattaa olla henkilökohtaisinta mitä faniurallaan kokee. Jotkut onnelliset tosin pääsevät tapaamaan kohdettaan!
***
Täytyy tähän jatkoksi lisätä, että myös fanien keskuudessa saattaa ilmetä kiusaamista, mutta sekään ei ole fanitoimintaa, vaan ihmisten keskeistä oman paikan tai muun sellaisen hakemista.
Fanitoiminnassa mukana ollessani, jouduin ottamaan kantaa mm. asiattomiin kommentteihin pelaajista, rasistisiin (sanallisiin) heittoihin, vammaisten pilkkaamiseen ja ylettömään kommentoimiseen cheerleadertytöistä foorumeilla. Kaikki nämä olivat keskustelemalla selvitettävissä ja fanitoiminta jatkui positiivisena kannustamisena.
Hei Cristina!
Oikein sanoit, ei tuohonkaan ole oikeastaan mitään lisättävää. Ja toiseksi fanittaminen AIKUISIÄLLÄKIN on mielestäni oikeutettua. Ja vielä jos saa ihailun kohteen esim. ymmärtämään ”syvällisempää” fanitusta oikealla ajatusmetodilla, niin fani ”hyppii ja pomppii” ilosta ja jos saa ”tietää” ihaillun kohteen vastakaikua, niin voihan poijjaat? Että tällainen fani olen!
Hei Pentti,
Oikeassa olet, fanittaminen ei katso ikää! Mainitsemani jääkiekkojoukkueen fanien iät vaihtelevat muutaman kuukauden ikäisistä yli seitsemänkymppisiin.
Fanittaminen yhdistää ihmisiä. Porukoissa on ihmisiä erilaista kulttuuri, koulutus, sosiaali ja etnisistä ryhmistä. Fanittaminen yhteinen riemu!
Hei Cristina!
Entäs jos ihastuu fani-kohteeseen? Onko se väärin?
Ainakin nuorempana olin moneenkin naiseen ihastunut, mutta jälkeenpäin ymmärrän että se oli nuoren pojan ”ensisilmäys” ihastusta. Mutta entäs nyt kun on tullut ikää ja kokemusta sekä harkintakykyä ja ennenkaikkea näkökykyä ja ymmärrystä?=)
Päivitysilmoitus: Tweets that mention Fanittaminen ja kiusaaminen – viikon kommentti « Renessanssinaisen maailmankirja -- Topsy.com
Esimerkki todellisesta fanittamisesta
http://holykaw.alltop.com/27-incredible-fan-made-movie-posters