Meistäkö partiolaisia?

Suomelle on haettu suuntaa, asennetta ja brändiä korkeiden johtajien toimesta. Samat henkilöt näkyvät seminaareissa, artikkeleissa ja symposiumeissa kertomassa miten Suomi saadaan nousuun.

Hyvä niin, ei ajattelu koskaan ole pahasta. Mutta mitä nämä henkilöt meille haluavat?

Hesarin artikkelisarjassa Jorma Ollila (Shell) ja Carl-Johan Granvik (Nordea) ilmoittivat, että nyt tarvitaan partiolaishenkeä ja pitkiä työpäiviä.

Mitä he oikein haluavat? Haluavatko he myös, että tämän maan ihmiset pukeutuvat kaikki samanlaisiin, helposti pestäviin, uniformumaisiin vaatteisiin ja vaeltavat hiljaisina työpaikoilleen ja käyvät hiljaisina, päät painuksissa lakisääteisillä tauoillaan? Mitä?

Nämä ihmiset, jotka ovat oman osaamisensa, kunnianhimonsa, voitontahtonsa ja sinnikkyytensä  ansiosta päässeet pitkälle urallaan eivät sallisi sitä muille?

Ei Jussi olisi värkännyt itselleen kuokkaa ja rynnistänyt kesyttämään suota pelloksi ellei hän olisi halunnut parempaa elämää perheelleen. Ei hän miettinyt partiohenkeä tai pitkiä työpäiviä – hänellä oli visio ja tahto.

Nyt tarvitaan yksilöiden kunnianhimoa, luovuutta ja voitontahtoa. Tarvitaan yhteistä välittämistä ja palveluhenkeä. Tarvitaan toistemme auttamista. Tarvitaan uskoa, intoa ja suuria unelmia!

Tarvitaan iloa ja tilaa hengittää. Ei ahdasmielisiä neuvoja ja osoittelevia etusormia.

Meillä puhutaan luovista luokista ja kulttuurista. Kuitenkin juuri tuo tila hengittää puuttuu. Lasken itseni luovan työn tekijäksi. Jopa Pietarissa on enemmän tilaa luovuudelle kuin täällä, ahdasmielisyyden ja kateuden kehdossa.

Kansakunnan energia pitäisi pystyä pitämään korkealla. Hinnalla millä hyvänsä. Paluuta aikaan, jolloin tehtaat imivät työläisiä yksinkertaisiin tehtäviin ei yksinkertaisesti ole.  On lopetettava neuvojen ja esimerkkien hakeminen vanhaa liittoa ylläpitäviltä henkilöiltä – tarvitaan uutta virtaa ja innostavia ajatuksia! Ei tylsistyttävää pönöilyä.

Partio on hyvä ja kannatettava liike. Se sanoo itsestään ”Partio on vastavoima ”Miks mun pitäis” ja ”Ei kuulu mulle” -asenteille”, tätä tarvitaan, mutta jätettäköön ”aina valmiina ja ilmaiseksi” sinne missä sen paikka on. Ihmisinä ja kansalaisina me emme ole partiolaisia vaan luovia, innostuneita ja rakastavia yksilöitä. Oman elämämme sankareita.