Voittamiseen tarvitaan onnistumisia. Jääkiekossa maalit ratkaisevat voittajan, ei auta vaikka kuinka hyvin olisi hallittu peliä tai kuljetettu kiekkoa tai miten mahtavia laukauksia olisi saatu aikaan – voittaja on se, joka tekee maaleja enemmän.
Nuorten MM-kisoissa Ruotsi rökitti leijonia 7-1. Jatkoon päästiin Venäjän ystävällisellä avustuksella, kiitokset naapuriin!
Pelistä raportoi YLE:
”Suomi on kärsinyt Kanadassa pelattavassa MM-turnauksessa perin tutusta ongelmasta – maalinteon vaikeudesta. Vaikka Suomi on määrännyt tahdin kaukalossa, tehot ovat puuttuneet.”
Kuulostaa todella tutulta, osataan pelata, liikkua ja virtaakin tuntuu riittävän, mutta maaleja ei synny. Valmentaja Hannu Jortikka kommentoi pelin jälkeen:
– En tiedä, mitä valmennusjohto voi asialle tehdä, mutta maalinteolle on tehtävä jotain. Ei noin selkeästi voi hallita pelejä ja hukata tilanteita. On otettava huomioon, että niitä laukauksia menee vielä muutama kymmenen ohi. Tuollaisiin laukausmääriin ei SM-liigassa päästä pelissä kuin pelissä. Joku nyt mättää, ja se on saatava kuntoon, Jortikka painottaa.
Aikaisemmassa blogiartikkelissani kerroin Exterin yliopiston tutkimuksesta miksi Englannin maajoukkueessa ei onnistuta rangaistuslaukauskilpailuissa. Epäonnistuneissa rangaistuslaukauksissa pelaajien katse kohdistui maalivahtiin kun taas onnistuneissa laukauksissa pelaajat eivät välittäneet maalivahdista.
Tarina kertoo kuinka jääkiekkojoukkueelle näytettiin maalivahdin kuvaa. Kaikki paitsi yksi sanoivat, että kuvassa oli este, joka pyrkii pysäyttämään kiekon pääsyn maaliin. Yksi sanoi, että kuvassa on jätkä, jonka taakse hänen laukomansa kiekot uppoavat.
En ole käytännön jääkiekon pelaamisen asiantuntija, mutta olisiko siinä ideaa, että esteiden huomioimisen sijasta kiinnitetään huomio sinne, minne kiekko voi mennä? Etsitään asenne, jossa etsitään tilaa onnistumiselle sen sijaan, että yritetään ohittaa tai raivata tieltä esteitä?
Valitettavasti analyysi, faktatieto ja tieteellisyys ovat saaneet liian suuren vallan urheilussa, myös jääkiekossa. Kun raja ylittyy muuttuu muuten hyvä tiede peli-ilon jähmettäväksi dogmaksi, pelikirjaksi, jossa ei ole tilaa luovuudelle ja oman mielikuvituksen käytölle. Silloin tuijotetaan maalivahtia ja muistellaan videoanalyysia parhaista maalintekopaikoista.
Tällaisen joukkueen toiveiden tulppana on maalivahdin hyvä olla – pelaajien aikeet ovat helposti havaittavissa ja parhaankin snaipperin voi lannistaa vähän tiukemmalla katseella. Maalia yrittävän pelaajan itsetunto on kovilla, jos se on riippuvainen pelikirjasta.