Vastasitko kyllä? Vastasitko kyllä niin, että se oikein tuntuu sydämessä ja sielussa? Että haluat elämäsi olevan toisenlaista kuin se on nyt. Että haluat toteuttaa itseäsi täydemmin, vapaammin ja luovemmin. Innostavammin. Jos vielä vastaat kyllä niin lue edelleen.
Elämä menee usein niin, että ihminen kutistuu pienemmäksi kuin onkaan. Opetus ja valmennus toteutuvat valitettavan usein siten, että ihmisen täysi potentiaali ei tulekaan esille ja ihminen joutuu tyytymään vähempään mitä hän onkaan. Kun niin käy, sen tietää siitä ahdistuksen tunteesta – minussa on jotain joka pyrkii tulemaan esille, mutta se tukahtuu. Aikanaan palo sammuu ja ihminen toteaa: ”kyllä se riittää kun olen tyytyväinen ja löydän onnen pienistä hetkistä”. Hyvä niinkin, mutta eikö olisi upeaa jos luova ja vapaa voittaja kuitenkin pääsisi esille?
Sinä varmaankin tiedät, mikä sisälläsi palaa ja sykkii. Kokeile tätä:
1. Tee voimallinen aloite. Esimerkiksi jos haluat kehittää uuden pelin tai tietokoneohjelman, kirjoita (vaikka itsellesi) ehdotus ohjelmasta ja sen sisällöstä. Onko sisälläsi taidemaalari? Tee itsellesi aloite taidenäyttelyn pitämisestä, kirjoita ehdotus. Kuvaile minkälaista taidetta näyttelyssä on esillä ja missä se pitäisi järjestää. Minä saan itseni tehokkaaseen oppimisprosessiin laulamisessa silloinkin kun konsertteja ei ole tulossa siten, että rakennan konserttiohjelmiston, mietin missä haluan sen esittää ja kenen kanssa. Konkreettinen aloite ja kirjallinen ehdotus auttavat pistämään töpinäksi. Opettele myös tekemään pienempiä aloitteita ja ehdotuksia vaikkapa päivittäin.
2. Rakenna itsellesi voittajan mentaalinen ravintoympyrä.
Voittajan ravintoympyrään kuuluu voittamisen vitamiinit, luottamuksen lisäravinteet sekä taistelutahdon tehotipat.
- Voittamisen vitamiinit ovat asioita, jotka saavat sinut hyväntuuliseksi ja tuntemaan itsesi voittajaksi. Ryhmään kuuluvat henkiset, fyysiset ja mentaaliset vitamiinit. Mikä osa-alue sinulla korostuu? Joku sanoo, että kunnon lenkki raikkaassa säässä on paras hyvän fiiliksen tuoja. Joku toinen innostuu älyllisistä haasteita. Toisille taas henkiset elämykset antavat voimaa. Kaikkia näitä tarvitaan, mutta eri ihmisille eri kokoisina annoksina. Tärkeää on myös nähdä sielunsa silmillä näkyjä lopputuloksesta, tuntea voittamisen olotila kehossaan ja pohtia mitä kaikkea hyvää päämäärän saavuttaminen tuo tullessaan. Ole läsnä tässä hetkessä ja tuo voittamisen tunne tähän hetkeen. Näin valmistat itsesi voittamaan silloin kun H-hetki on käsillä.
- Luottamuksen lisäravinteet ovat asioita, jotka lisäävät uskoa itseesi ja onnistumiseesi. Niiden avulla pääset flow tilaan ja voit antaa suorituksen ja voittamisen tapahtua automaattisesti. Kehitä osaamistasi jatkuvasti. Kiinnitä huomiota yksityiskohtiin ja hio niitä niin, että olet niistä ylpeä. Testaa itseäsi välillä, välietappien tunnistaminen ja onnistumisten huomaaminen kasvattavat voittavaa kierrettä ja onnistut uudelleen yhä helpommin ja paremmin. Huomaa myös päivittäin asioita, joissa tunsit onnistumista. Ota vastuu oman onnistumisesi havainnoinnista.
- Taistelutahdon tehotipat ovat tietoisen vaatimisen kykyä. Tarvitset suurta sitoutumista, jotta voit voittaa. Taistelutahtosi avulla edistyt, kehityt ja menet kohti päämäärääsi vaikka olosuhteet, energiavarkaat ja muut tiellesi esteitä rakentavat asiat vaikeuttavat kulkuasi. Taistelutahtoa edistät kertomalla itsellesi työsi ja päämääräsi merkityksestä ja tärkeydestä ja opettelemalla voittamaan pelon, esteet ja väärät uskomukset. Lisää jatkuvasti halukkuuttasi laittaa fyysiset ja henkiset voimasi tehtäviesi suorittamiseksi. Sopeudu siihen kuriin, jonka koet tarkoituksenmukaiseksi päämääräsi saavuttamisen kannalta. Kertaus on opintojen äiti, harjoita ja harjoittele oikeita asioita oikein niin tulet mestariksi.
3. Viritä mielentilasi ja energiasi yhteensopivaksi tehtävän kanssa
Muista, että aina et tarvitse huippusuoritusta voittaaksesi. Muista, että sinulla ei ole energiaa loputtomaan täysillä etenemiseen. Voittamisen vitamiinit ja ihan konkreettinen ravinto antavat sinulle potentiaalista energiaa, sinä olet vastuussa siitä miten energiaasi käytät. Kun alat miettiä prosessiasi energian virittämisen ja mobilisoinnin näkökulmasta sinun ei tarvitse niin kovin pohtia motivaatiotasi. Keskityt vain siihen mikä sinulla on juuri nyt käsillä ja virität energian sopimaan yhteen sen kanssa. Kun opettelet energian käsittelyn huomaat, että jaksat paljon enemmän ja päämääräsi tavoittelu on helpompaa ja hauskempaa kuin kuvittelitkaan.
Luovuus on yksilössä, mutta emme ole yksin. Hae samanmielistä seuraa ja tapaa ihmisiä. Keskustele, kerro ja kuuntele.
Itse pidän kaikkein tärkeimpänä sitä, että tunnistan oman tapani oppia ja rakennan sellaisia mentaalisia systeemeitä, jotka auttavat minua oppimaan mahdollisimman tehokkaasti. Toiminta-oppimisprosessin nousut ja laskut – ilot ja surut – on helpompi oivaltaa omaksi hyödyksi kun on sisäistänyt asian hyvin ja oppinut kehittämään omaa oppimistaan.
Nämä asiat on esitetty aikamoisen juurta jaksain kirjassani Voittava kierre (Wsoy 2008). Toivon että tästä pienestä ”valmennuksesta” oli sinulle hyötyä ja apua. Jos olet unelmasi toteuttaja ja siitä unelmoiva (kuten minä) niin kuulisin sinusta mieluusti. Jos meitä on monta niin perustetaan unelmien kerho – luovuudelle ja lahjakkuudelle ei koskaan ole liikaa foorumeita.
Boheeminaisen maailmankirja 
Peruskoulun kasvatustavoitteeet ovat periaatteessa juuri tuollaiset kuin jutussasi esitit: tasa-painoinen, omiin kykyihinsä uskova, luova ihminen, joka haluaa kehittää itseään läpi elämänsä.
Näistä asioista on hyvä peruskoulun jälkeenkin muistuttaa. Ihmisparka voi jopa säästyä monelta masennukselta, kun on edes keskinkertainen itsetunto. Hyvä!
Pientä marmatusta ja epäuskoa: tuo alku, jossa ihminen kirjailisi paperille tavoitteensa (esimerkiksi:haluan taiteilijaksi, haluan näyttelyyni töitä, jotka saavat ihmiset ajatteelmaan koko elämän kirjoa…) tuntuu amerikkalaisen lapselliselta kuin olisi painonvartijoiden kurssilla. Eikö ratkaisu ole hiukan liian yksinkertainen ja liikoja lupaava?
Uskon, että ohjelma on hyvä tavallisille kotirouville, jotka haluavat kehittää itseään.
Hejsan tammikuu44,
Kiitos kommentista, on mukava saada vastakaikua kirjoituksille.
Kaiken alku on alussa, voimallinen päätös ja aloittaminen on lähtökohta kaikelle kehittymiselle.
Puhut alentavasti kotirouvista. Miksi? Haluan työlläni tukea erityisesti niitä naisia, jotka ovat uuden alun edessä kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja avioliittokin (jos sitä on) on murrosvaiheessa. Tiedän kokemuksesta, että se on todella haastavaa aikaa.
Kaikkien menestysgurujen neuvo on kirjoittaa tavoitteet paperille. Mitä vikaa siinä on? Mitä vikaa on amerikkalaisuudessa? Miksi suvaitsemattomuus pyhittää ylimielisyyden?
Kumpa me suomalaiset oppisimme katsomaan avoimin silmin, tuomitsematta. Leben und leben lassen!
Jokaisella on mahdollisuus onnelliseen elämään – eikä se edellytä tavoitteiden kirjaamista. Tavoitteiden kirjaamisesta on kuitenkin paljon hyötyä ja iloa – haittaa ei laisinkaan.
En suinkaan puhu alentavasti kotirouvista, sanoin vain, että kurssi sopii varmastikin heille – pitkän kotonaolon jälkeen tai kotielämän vastapainoksi.
Amerikkalaisuudessa on se perusvika, että se tuottaa todellisen kulttuurin ja tieteen oheistuotteena suunnattomat määrät selvää humpuukia. Kaikki tietenkin saa uskoa ihan mihin vaan, mutta juuri tässä amerikkalisessa ”kultturissa” pienikin kritiikki koetaan luokkaukseksi eikä toisinajattelua sallita. Omassa ”vapaudessaan” se on äärimmäisen ahdasmielistä,
valkoista keskiluokkaa kosiskelevaa pintaliitoa.
Suomalaisissa on se hyvä ominaisuus, että emme heti hurahda mihin tahansa, tiedämme kokemuksesta, että ”voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven”.
Vaikka tavoitteet voivatkin olla korkella, täytyy tunnustaa sekin tosiasia, että suurin osa meistä on niitä keskinkertaisuuksia, joille ilmeisesti tarjoamasi kurssi on tarkoitettukin.
Leben und leben lassen!
Minusta Cristinan kirjoitus oli oikein piristävä ja hyvä muistutus tahtotilan tärkeydestä myös yksityiselämässä.
Mitä olisivat yritykset, jos niiden tavoitteita ei kirjattaisi ylös ja suhteuttaisi sitä olemassa oleviin resursseihin ja sidottaisi budjettiin? Riittäisikö yrityksille pelkkä hyvä itsetunto ja että töissä on kiva käydä? Tehtäisiin vaan jotain, koska itseään on kiva toteuttaa, niinkö?
Cristinan esitys tavoitteiden tiedostamisesta ja kirjaamisesta ei mielestäni ole ratkaisu. Se on vasta suunta, mitä kohti ruvetaan kulkemaan.
Jos suomalaisilta kysytään: kuka olet ja mitä teet, niin kuinka monelta tulee vastaus selkeästi? Kuinka moni oikeasti tietää mitä tahtoo oikeasti työkseen tehdä? Tai haluaako kehittää taitojaan lempiharrastuksessaan vai onko se lähinnä terapiaa.
Varmasti asiaa auttaa se, että näitä kysymyksiä pohtii ja käyttää ajatustyönsä apuvälineinä kynää ja paperia. Jos itse ei tiedä mitä elämältään haluaa, niin tuskin sitä kukaan muukaan tietää. Ajatustenlukijoita on edelleen aika harvassa. Eikä siihen peruskoulusta vastauksia anneta.
Vasta kun asiat on itselleen päässään ja/tai paperilla selvittänyt, voi hakeutua samanhenkiseen seuraan. Unelmia ja visioita voi olla yhtä hyvin kotirouvilla kuin yritysjohtajillakin. Eikä tekisi pahaa poliitikoillekaan.
Kiitos Heli kannustavasta kommentista. Enhän tosiaan ole tarjoamassa mitään kurssia kuten tammikuu44 näyttää luulevan. Ihan vain kerron ajatuksistani ja yritän auttaa heitä, jotka haluavat sitä voittamista elämäänsä. tammikuu44 ei ole siitä kiinnostunut ja hyvä niin. Toivon, että he, jotka haluavat nousta keskinkertaisuuden yläpuolelle kiinnostuvat aiheesta.
Onko tosiaan niin, että Amerikka on ainoa maa missä esiintyy humpuukia? Uskomaton väite. Luulenpa että sitä humpuukia on vaikkapa Raumalla. Vai mitä? Riippuu siitä mitä kukin humpuukiksi laskee. Humpuukia pahempaa on ylimielisyys ja toisten halveksuminen.
On totta että suomalaisilla on vahva tahto ja ”mennään läpi vaikka harmaan kiven” – mutta mielestäni kyllä auttaisi paljon, jos tietää mitä haluaa. Siitähän tässä jutussa oli kysymys.
Ihan riittävästi näkee päämäärätöntä sekoilua ja rahojen haaskaamista niin politiikan, yrityselämän kuin yksityishenkilöidenkin kohdalla.
Mitä pahaa siinä on, jos vähän miettii asioita ja sitten pistää töpinäksi ja vielä nauttii siitä mitä tekee. Vai onko se harmaaseen kiveen pään hakkaaminen jokin itseisarvo tässä maassa?
Eräs akateeminen ystävä, joka ei halunnut nimeään esille, lähetti kommentin kirjoitukseeni (ja luvan julkaista sen):
Luin blogisi ”Haluatko olla luova ja vapaa voittaja” ja mielestäni se on todella hyvä. Kommentoin sitä ”person to person” ja höystettynä vapailla assosiaatioilla. Vierastan vielä blogi -kirjoittamista.
1) Aloitteen tekeminen on kaiken A ja O. Monella on hyviä ideoita mutta aloitteen tekemisessä on ihan omia kiemuroita. On mitä ihmeellisimpiä sisäisiä esteitä, joita on vaikea ylittää. Itsensä voittaminen on todellakin ensi askel voittamisessa. Liike-elämässä viehättää ”hihojen kääriminen” ja työhön ryhtymisen ilo. Tiedemaailmassa siihen liittyy aina pelko ”ideoiden varastamisesta” ja ”omiin” tarkoituksiin käyttämisestä. Kun kirjoittaa apuraha-hakemuksia, joita ei hyväksytä ja huomaa että ideoitasi toteutetaan toisaalla myöhemmin suurella rahoituksella ja sinä itse jäät vain nuolemaan näppejäsi niin uskohan siinä menee omiin mahdollisuuksiin. Toisaalta iloitsen että ideat ovat saaneet siivet sillä on myös esimerkkejä toisenlaisesta ”pysähtyneisyydestä” eli asenteisiin juurtuneisuudesta, joka on vieläkin surullisempaa.
2) Voittajan mentaalinen ravintoympyrä – siinä kaikki kolme osa-aluetta tukevat toisiaan. Luottamuksen lisäravinteissa tartut tärkeään kohtaan eli uskoon omiin kykyihin ja voittamisen mahdollisuuksiin. Tiedemaailmassa kova työ ja projektin valmistuminen ei aina johda uusiin projekteihin. Hyvästä työstä, itsenäisestä luovasta ajattelusta ei aina seuraa palkitseminen mutta kiitoskin lämmittää. Liike-elämässä kovasta ja hyvin suoritetusta työstä palkitaan mikä on minusta reilua ja se kannustaa eteenpäin. Tiedemaailmassa piiri pieni pyörii, mutta se toisaalta luovalta ihmiseltä ei pelkästään sulje vaan myös avaa uusia ovia ja antaa mahdollisuuden tehdä uusia aluevaltauksia.
3) Mielentilan ja energian virittäminen – siinä minun kannalta on tärkeintä löytää olennainen eli asian ydin ja keskittyä sen ympärille. Tässä ovat tärkeitä mitä itse olen monesti kokenut vaikeaksi asioiden priorisoiminen eli löytää niiden tärkeysjärjestys. Energian oikein virittäminen antaa positiivista palautetta kun tuloksia syntyy. Oma oppiminen ei koskaan ojaan kaada ja hyvin valmisteltu on aina puoliksi tehty.
Lopuksi
Venäläinen runoilija Afanasi Fet (1820-1892) sanoi, että ”yksin et ole soturi taistelutantereella” (odin v pole ne vojn). Cervantesin Don Quijote taisteli yksin tuulimyllyjä vastaan, tai olihan hänellä Sancho Panchansa, uskollinen aseenkantaja. Ihme ja kyllä Don Quijote on klassisen maailmankirjallisuuden johtotähtiä eikä hänen hahmostaan tullut mikään ”luuseri” vaan päinvastoin voittaja, sillä häneen on helppo samaistua. Siinäpä kirjallisten hahmojen suosion salaisuus eli elävän elämän heijastukset lukijan omassa maailmankuvassa. Niin voittamisessa kuin häviämisessäkin avautuvat aina uudet mahdollisuudet, uudet tiet, uudet ovet. On vain uskallettava mennä eteenpäin ja yhdessä samanhenkisten kanssa tuloksetkin tuovat moninkertaista iloa.
Aiheesi ja kirjasi on todella mielenkiintoinen ja avaa tämän flow vaiheen aivan kuin itsestään.
Kiitos Cristina loistavasta artikkelista!
Koen ( edelleen ) päivittäin, kuinka tärkeää on A) tiedostaa mitä tahtoo ( tahtotila), luoda itselleen oikea mielentila ( peilistä, luonnosta, tms. ), visioida lopputulos ( motivointi ), laittaa toimeksi ( haaste ), palvella valmiina voittamaan ( tulos ), kiittää itseään ( jaksaminen ) lopputuloksesta, on se sitten tulos tai oppirahat.
Olemme kaikki voittajia, jos haluamme!
Ine,
Oikean mielentilan luominen on äärimmäisen tärkeää! Kiitos, että toit sen esille.
Se, että sovittaa mielentilansa ja energiansa yhteensopivaksi sen kanssa mitä haluaa saada aikaiseksi edistää sitä saavuttamista huomattavasti. Tätä ei ole meille suomalaisille ”opetettu” juuri ollenkaan vaan meille on aika tyypillistä ”keskittyä omaan suoritukseen ja katsoa mihin se riittää”. Muu katsotaan luopumiseksi ”omasta itsestä” ja siten epäaitoa.
Ihmisen muuntautumiskyky on todella laaja ja sen ”oman itsen” puitteissa voi viritellä monenlaisia mielentiloja – tilanteeseen sopivasti.
Kirjassani kirjoitan tästä aiheesta otsikolla ”dynaaminen virittäytyminen”.