Kun osataan voittaa – viikon kommentti

Suomi on maa, joka on menestynyt monella tavalla erinomaisesti. Suomi on myös maa, jossa osataan latistaa innostus, aloitteellisuus ja tavoitteellinen pyrkiminen. Olen aiemminkin kirjoittanut kateuden ja vääränlaisen ylpeyden pahoista peikoista ja useassa kirjoituksessani peräänkuuluttanut innostusta, kannustamista ja voittamisen henkeä.

Nyt sain tukea ajatuksilleni itse Jorma Ollilalta, joka Porissa järjestetyssä Suomi Areenassa pohdiskeli näin:

– Ensinnäkään meidän kommunikaatiokyky ei ole kovin hyvä. Mutta myös niin, että mehän emme täällä suhtaudu kauhean hyvin erilaisiin ilmiöihin, Ollila sanoo.

– Tyypillisesti me emme oikein siedä menestyviä ilmiöitä, ihmisiä, organisaatioita. Me emme siedä erilaisuutta, vaan aina tulee jonkinlainen epäilys ja jonkinlaisella väliaika-asemalla nujertamisen tarve, Ollila jatkaa.

Ollilan mielestä Suomessa ei osata samanlaista kannustamisen kulttuuria, joka on yleinen esimerkiksi Yhdysvalloissa. Ollilan mielestä itsetuntoa rakentavaan positiivisuuteen tulisi kannustaa kotien lisäksi myös kouluissa ja työpaikoilla.

Toivottavasti Ollilan sanat kuullaan ja otetaan todesta. Juuri nyt tarvitsemme toistemme kannustamista ja innostamista. Meidän on tuettava kaveria, joka on joutunut vaikeaan tilanteeseen. Meidän on luotava uskoa tulevaisuuteen, annettava tilaa luovuudelle ja tehtävä aloitteita, joista syntyy mahdollisuuksia onnistua ja voittaa.

Olen jossain aikaisemmassa kirjoituksessani esittänyt ajatuksen voittamistalkoista. Laitettakoon se tähän haasteena, tulethan Jorma mukaan!

Ollilan kommentit http://www.mtv3.fi

21 ajatusta artikkelista “Kun osataan voittaa – viikon kommentti

  1. ”Tyypillisesti me emme oikein siedä menestyviä ilmiöitä, ihmisiä, organisaatioita. Me emme siedä erilaisuutta, vaan aina tulee jonkinlainen epäilys ja jonkinlaisella väliaika-asemalla nujertamisen tarve, Ollila jatkaa.”

    Onko kateellisuus suomalaisten perusominaisuus ja onko se aina ollut? Kyllähän sitä varmasti löytyy muualtakin?

    Mikä merkitys on Kekkosen ajoilta periytyvällä konsensuspolitiikalla, joka on tarttunyt poliitikkoihin ja päättäjiin kuin Junttilan tuvan seinään? Kompromissi on hyvän vihollinen. Kun haetaan suurinta yhteistä tekijää, jäävät mahdolliset parhaat vaihtoehdot huomiotta.

  2. Heippa Harri,

    Olen kuullut tällaisen kateuden jaottelun:
    Musta kateus: jos sinulla on jotain mitä minulla ei ole, mutta mitä haluaisin, saan tyydytystä siitä jos sinä menetät sen.
    Valkoinen kateus: jos sinulla on jotain mitä minä haluaisin, päätän, että jonain päivänä minullakin on samanlainen.

    Varmasti kateutta on kaikkialla, mutta olisiko meillä liikaa tuota mustaa kateutta?

    Kompromissit ja suurimmat yhteiset tekijät johtavat keskinkertaisuuteen. Kumpa meillä riittäisi sydämen avaruutta kannustaa ainutlaatuisuuteen, luovuuteen ja innostukseen!

  3. Hieman asian vierestä, ehkä, mutta heti ekassa lauseessa ”Ensinnäkään meidän kommunikaatiokyky ei ole kovin hyvä” ainakin minulle ’särähti silmään’ että meidän kaikki possessiivisuffixit taitaa taas olla hukassa. Eikö niitä ole nykyaikana todellakaan tapana käyttää? Huoliteltu kielenkäyttö on ainakin minun mielestäni melkoisen tärkeä osa sitä hyvää kommunikaatiokykyä…

  4. Morjens Juha,

    Vanhana suomenkielenopettajana olen joutunut käymään kovaa painia noiden kielioppiasioiden kanssa. Erityisesti silloin kun toimitin Jokereiden fanilehteen pelaajahaastatteluita. Tuolloin jouduin paljon miettimään, kuinka paljon haastateltavien puhetta voi parannella, jotta se kuitenkin vielä säilyttäisi persoonallisen sävynsä myös kirjoitetussa muodossa.

    Tilaisuudesta riippuen puhuja voi haluta osoittaa rentoa meininkiä myös rennolla kielenkäytöllä. Se on mielestäni ihan sopivaa, samoin kuin se, että se julkaistaan tekstinä sanatarkasti. Ollila on erinomainen kielenkäyttäjä, joten sallittakoon hänelle ”tis koold reilu meininki”.

  5. Itse asiassa Ollila puihui sitä yhtä ja samaa tuhat kertaa todettua, että ”meidän kommunikaatiokyky ei ole kovin hyvä” (ei tosiaan tunnu olevan Ollilankaan) ”emmekä suhtaudu kauhean hyvin erilaisiin ilmiöihin” (kauhean huonosti ilmaistu, muuten). Ollila on hyvä mies, mutta ilmeisesti mies saa olla sanomatta yhtään mitään ja sitä ihastellaan ja aletaan laulaa ylistysvirsiä miehen kunniaksi. Miksei kukaan siteeraa Westötä, taatusti ylitti puheissaan ainakin nuo fraasit?

    Myös Ahtisaari puhui itsetunnon kohentamisesta, jota kyllä kouluissa tehdään ja joillakin sitä on kotoa saatuna liiankin kanssa. Tämä Sarasvuomainen hössön-hössön- oman navan voittajasankari -ihannointi, joka itse asiassa on kasvattamista kyynärpäiden käyttöön, on vienyt työelämästä ilon ja maun, Suomen omissakin silmissämme oudoksi, katkerien ihmisten maaksi.

    Suomi on maailman korruptoituneimpia maita. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä; hyvä itsetunto käsitetään nykyään Suomessa häikäilemätttömyydeksi, jota edustavat esimerkillisesti poliitikomme ja suuryhtiöiden kannustinlisillä voidellut johtajat.

    Tuntuu vähän naurettavalta koko Ollilan Suomi-brändi. Ei se suomalaisten itsetunnosta ole kiinni, sitä kyllä on. Suomi-kuvaa ovat hienosti vieneet ulkomaille monet taiteilijamme: Karita Mattila, Matti Salminen, Esa-Pekka Salonen ja niin juoppo mies kuin Aki Kaurimäki…mutta todelliseen karimaan tarvitaan muutakin kuin hyvät puhelahjat ja itsetunto, pitää oikein tosissaan osatakin jotain.

    Yhtä hyviä positiivisen Suomi-kuvan piirtäjiä ovat vuosikausia olleet maailmalla vaihto-oppilaamme kuin mitkä tahansa lähettiläät tai konsultit.

  6. Heissan Tammikuu44

    Kiitos kommentista. Se, että kehuu yhtä ihmistä ei tarkoita, että muut olisivat huonompia. Tulee ihan mieleen vitsi, jossa anoppi ostaa vävylleen joululahjaksi kaksi solmiota. Tapaninpäivänä vävy laittaa toisen niistä kaulaan. Anoppi toteaa: ”ai se toinen ei kelvannut”. Pointtini on se, että kehumalla Ollilaa en vähättele toisten saavutuksia.

    Suomi ei ole yksi maailman korruptoituneimpia maita. Jaan kyllä kanssasi ahdistuksen, joka on syntynyt hyväveliverkostojen junailujen seurauksena.

    Me näemme sen minkä haluamme nähdä. Jos haluamme nähdä pelkästään omaan napaan tuijottavan ylimielisyyden ja häikäilemättömyyden niin senhän me näemme. Mutta elämässä on mentävä eteenpäin ja silloin on nähtävä mahdollisuudet ja havaittava valonpilkahdukset pimeässä. Näin sanoessani on sanottava myös, että en tarkoita, etteikö sotkuja ja ongelmia tulisi selvittää.

    Olen muuten Karita Mattila fani, ollut siitä saakka kun hän voitti Cardiffissa. Kylmät väreet nousevat käsivarsiin kun ajattelenkin häntä. Tämä ei tarkoita ettenkö arvostaisi muitakin taiteilijoita.

    Innostusta ja iloa toivottaen,
    Cristina

    • Katso siitä korruptiosta tilastoja eileisestä Hesarista s. C1 artikkeli Suomalainen systeemi, Suomi menestyy kansainvälisessä korruptioveratilussa.
      Sivulla 5 taulukko/ Suomi viidentenä Transparency Internationalin korruptiolistalla.

      • Jäi sanomatta, etta tilatot näyttävät muuta kuin mitä todellisuus on; meillä korruption ikään kuin huomaamatonta, sisäänrakennettua.

      • Luin kyllä artikkelin ja olen kirjoittanut korruptiosta Kauppalehden blogissani http://cristinaandersson.blogit.kauppalehti.fi/

        Suomi ei kuitenkaan ole maailman korruptoituneimpia maita – vaikkakin meillä valitettavasti on rakenteellista korruptiota.

        Tämä ei kuitenkaan ollut tämän blogikirjoituksen aihe vaan se, että pitäisi uskaltaa myös positiiviseen kannustamiseen. Latistamista ja vähättelyä meillä on jo liikaakin.

  7. Luin Kauppalehden blogiasi ja aloin ymmärtää, että kovasti haluat kaikkea hyvää. Kirjoitit siitä nuoruutesi työhaastattelukokemuksesta, jossa sinut raakattiin hyväsydämisyytesi takia. Silti jaksat uskoa, että kun ”kaikki ovat aloitteellisia, innovatiivisia ja luovia” pulmat ratkeavat. Hienoa, mutta…

    …on olemassa sellainen asia kuin realismi, tosiasioiden tunnustaminen: kun asiat tässä maassa ovat niin peräti huonosti kuin ne nyt ovat, niitä ei ratkaista positiivisella kannustamisella ja epämääräisellä ideoinnilla, jota monet luulevat luovuudeksi. Tavalliset ihmiset eivät halua ideoida, vaan haluavat tehdä työtä. Kas siinä pulma!

    Uskon, että vilpittömästi haluat uskoa ihmiseen, inhimillisyyteen. Mutta jos pelkkää rahaa halutaan tahkota (kuten nykyään halutaan), siinä ei ole luovuudella mitään tekemistä, vaikka nämä nykyajan innovatiiviset johtajanplantut ja monimetriset poliitikot niin luulevatkin. Karmeinta tässä on se, että pienet ihmiset ovat pelkkiä astinlautoja, jotka voidaan heittää tunkiolle milloin tahansa olivatpa kuinka luovia tahansa (esim. it-ala).

    Ettet olisi vain joutunut oman ajattelusi vangiksi ja toistat mandraa kannustamisesta ja uskot jo itsekin, että meillä on liikaa vähättelyä ja latistamista. Koulu ainakin tekee parhaansa sen kitkemiseksi, tosiasia on kuitenkin, että latistajia ovat ne, joilla on yhteiskunnallista asemaa ja rahaa, huono-osaisten on alistuttava.

    Vaan naurattaa tämä tärkeilevä innovatiivisuus joskus.

    Ja nyt en enää häiritse, hyvää kesää!

  8. Hei Cristina

    Kannattaisi kateuden vastapainoksi pohtia myös ahneuden eri muotoja. Ja tietysti voi miettiä myös sitä, onko kateus seurausta jostakin, onko se katteetonta vai aiheellista. Voisiko kateus ollakin ahneuden syytä ?

    Kun puhutaan voittamisesta kannustavassa mielessä, niin katteettomien etujen ja palkkioiden jakaminen ei ainakaan kannusta parempiin suorituksiin.

    Kun valtava joukko niistä ihmisistä, jotka ovat tehneet johtajille hyvän tilin ja ruhtinaaliset optiot ovat nyt kilometritehtaalla, niin ehkä kateuteen on ihan aiheelliset syyt.

  9. Moikka Hannu

    Kateus ja katkeruus pitää erottaa toisistaan. Jos kilometritehtaalle potkitut ihmiset ovat kateellisia optioiden kanssa pönköttäville johtajille niin sehän tarkoittaa, että he itse olisivat voineet tehdä saman siinä asemassa.

    Katkeruus, turhautuneisuus, sääli, viha ovat tunteita, jotka nousevat pintaan epäreiluudesta. Ainakin toivottavasti ennemmin kuin kateus.

    Olen sitä mieltä, että ”rötösherrojen” päät on saatava pölkylle. Enkä yhtään kadehdi sellaista, jonka syntymäpäivät on kustannettu vallankäyttäjien pyörittämistä yrittävän fiflausyrityksen toimesta.

  10. Kaikilla on varmaan viisaudessaan oma tärkeysjärjestys hyveille ja paheille, jotka lähtevät omasta arvomaailmastaan käsin. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä ylpeys (turhamaisuus), kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo. Tämän mukaan viha on lähes yhtä suuri ”synti” kuin kateus.

    Nythän on vain niin, että ne, jotka ovat koonneet kaikenlaista mammonaa kyseenalaisinkin keinoin, puolustautuvat usein arvostelijoitaan kohtaan sanomalla, että se on vain kateutta ikään kuin oikeutus olisi tullut sillä kuitatuksi.

    Ja se , mikä on näyttäytyy julkisuuden henkilöiden tyypillisenä ”tautina”, kaikenlainen ylimielisyys ja pöyhkeys, on Danten synti luettelossa (ylpeys ja turhamaisuus) ensimmäisellä sijalla. Mutta sitähän ei monet ”julkkikset” viitsi edes mainita.

    Ylensyönti ja himo, vaikka niin pieniä syntejä ovatkin, ansaitsisivat kyllä myös laajemman huomion.

  11. Niin, ja muuten ne Antiikin Kreikan neljä hyvettä olivat käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys ja kohtuullisuus. Ne varmaan sopivat hyvin tähän voittamisen teemaan.

    Niistä kyllä kannattaisi muistuttaa, ne kun näyttävät kuuluvan niin harvan tämän maan menestyjän sanavarastoon.

    • Loistavaa! Onko tuollaisia ihmisiä vielä olemassa?
      Täysin sydämin olen samaa mieltä: tämän maan menetyjät ovat lähinnä barbaareja, kuitenkin useimmat voitot ovat heille Pyrrhoksen voittoja…

  12. Kyllä! Samaa mieltä. Todellinen voittaminen edellyttää juuri Hannun mainitsemia antiikin hyveitä.

    Joskus aikoinaan oli ”muodissa” polteskella sahoja ja saada niistä sitten vakuutuskorvaukset. Kerran keskustelin erään vakuutusyhtiössä työskentelevän ihmisen kanssa, joka kertoi, että monet sahanpolttorahoilla makeaa elämää eläneet olivat kuolinvuoteellaan halunneet tunnustaa tekonsa. Sahanpolttajat eivät siis olleet todellisia voittajia, vaikka ehkä monet heitä kadehtivatkin.

    Tämän blogin aihe oli kuitenkin vilpitön tahto kannustaa ihmisiä innostamaan ja kannustamaan toisiaan. Eivätkö juuri hyvyys ja rohkeus ole ominaisuuksia, jotka nostattavat halun auttaa toisiakin saavuttamaan suuria ja upeita voittoja?

  13. Innostusjoukkoihin liittyi tänään myös Jyrki Katainen, joka kirjoittaa Savon Sanomissa:

    ”Tarvitsemme positiivista, kannustavaa ja välittävää ilmapiiriä”

    Tiedän, että herrojen kehuminen ei ole muodikasta. Yritän silti löytää iloa sieltä mistä sitä vain voi löytää. Kiitos Kataiselle kommentista.

  14. Hymyilevä eläkeläinen,

    Voittajalle voitot usein ovat Pyrrhoksen voittoja… voittaja antaa kaikkensa voittamisen eteen. Jos on voittanut oikeudellisuuden hengessä niin, että sielu on kasvanut, on elämää mukava jatkaa. Jos taas on ”voittanut” viekkaudella ja vääryydellä niin elämä jatkuu löysässä hirressä… jos siis on omaatuntoa.

  15. Katainen on varmaankin ihan hyvällä asialla.

    Hän on kuitenkin poliitikko, jolla on se päätösvalta ja vastuu, jonka toivottavasti kansa, ei kukaan muu on hänelle delegoinut.

    Muuttaisin Kataisen lausetta hänen kohdallaan siten, että tarvitsemme positiivisia, kannustavia ja välittäviä PÄÄTÖKSIÄ JA TOIMIA.

    Ja hänen tehtävänään on saada aikaan niitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s