Seison keskellä suurta esiintymislavaa, edessäni on suuri yleisö. Kymmenet tuhannet ihmiset seisovat aivan hiljaa. He odottavat saada kuulla mitä juuri minulla on heille sanottavaa. Tilaisuuden järjestäjä antoi ohjeen: ”sano heille se mitä sydämesi pohjasta haluat sanoa, mikä on sinun ikioma ja ainutlaatuinen viestisi ihmisille. Älä mieti onko joku jo sanonut sen tai oletko valmis jo sanomaan sen. Sano se nyt, vapaasti – älä anna minkään äläkä kenenkään pidätellä sinua.
Aloitan puheeni.
’Hyvät naiset ja herrat – kanssakulkijat elämän tiellä. Olen tänään tullut luoksenne, sillä minulla on teille tärkeää kerrottavaa.
Toivon, että jokainen teistä ymmärtää ja hyväksyy sen tosiasian, että jokainen teistä – sinä, sinä ja sinä – on ainutlaatuinen ihminen. Haluan, että jokainen teistä ymmärtää ja tietää, että jokainen teistä – sinä, sinä ja sinä – on varustettu lahjoilla ja kyvykkyydellä toteuttaa elämässä se, mikä omassa sydämessä tuntuu tärkeimmältä. Se suuri asia, joka sielussa intohimoisesti sykkien vaatii ulospääsyä, toteutumista, täyttymistä.
Meille ei ole annettu pelkästään lahjoja. Meille on annettu kyky oppia, kyky jalostaa tekemistämme ja osaamistamme oppimisen ja harjoittamisen avulla. Tuon jumalaisen kyvyn ansiosta kaikki on mahdollista – se mikä sinun sydämessäsi halajaa julistautua maailmalle, on mahdollista. Jos joku sanoo sinulle toisin, vaatii ottamaan järjen käteen ja laittamaan jalat maahan, on hän väärässä. Sinä pystyt siihen.
Marianne Williamsonin sanoin: ’Pahin pelkomme ei ole se, että olemme kykenemättömiä. Syvin pelkomme on se, että olemme mittaamattoman voimallisia.’ Oman lahjan kehittäminen täyteen loistoon, oman minän aito julkituominen, oman äänen kuuluvaksi tekeminen ovat asioita, jotka vaativat suurenmoista rohkeutta ja itsepintaista sitkeyttä. Mutta palkinto on suuri, se on voitto – oman itsen voitto. Se on paras lahja, jonka voit toisille ihmisille antaa. Kiitos!”
Minulla ei ole vielä ollut mahdollisuutta esiintyä kymmenille tuhansille ihmisille. Ylläoleva visualisointi on kollegani, kirjailija ja valmentaja Lynn Serafinin neuvo miten löytää oma äänensä. Tein meditaation ja lopputulos sykähdytti ainakin minua itseäni niin paljon, että halusin jakaa sen kaikkien kanssa. Jokainen sana ’puheessani’ on totta, tarkoitan sitä todella, täydesti ja aidosti.
Toivon, että juuri sinä sait tästä rohkeutta tuoda äänesi kuuluville.
Boheeminaisen maailmankirja 
Cristina, toteat kirjoituksessasi, että Suomessa vallitsee tällä hetkellä selvästi pysähtyneisyyden tila. Ja olen kanssasi monessa suhteessa samaa mieltä. Toisaalta tilanne on kuitenkin tällä hetkellä
eurooppalaisittain katsottuna hyvä. Valtion velka on Euroopan pienimpiä, koko kansakunnan velkaisuus, huomioituna yksilöiden, yritysten ja valtion velat on Maailmanpankin mukaan 116% bruttokansantuotteesta ja Suomi on silloin 13. sijalla Maailmanpankin tilastoissa. Mm. Saksa ja Ruotsi ovat Suomea velkaisempia, puhumattakaan Irlannista, jota muutama vuosi sitten pidettiin Euroopan menestystarinana, mutta jonka velkaisuusaste on nyt peräti kahdeksan kertaa Irlannin bruttokansantuote.
Nyt tietysti tilanne on tämän hetken laman johdosta heikentynyt, työttömyys on kasvanut, bruttokansantuote putoaa muutaman prosentit jne. Mutta väitän, että tämän laman pohjalukemat on jo saavutettu ja viimeistään syksyllä alkaa jo loiva nousu, tosin nousu tulee olemaan hidas ja saattaa mennä parikin vuotta, ennenkuin viime ja edellisen vuoden luvut saavutetaan.
Mutta suurin ongelma Oy Suomi Ab:ssä ei ole tämän hetken lama, vaan ennenkaikkea ikärakenteemme. Ja sen aiheuttamien haasteiden suhteen vallitsee kyllä täydellinen henkinen pysähtyneisyyden tila. On muistettava koko ajan, että suuret ikäluokat ovat nyt siirtymässä eläkkeelle ja pienet ovat ottamassa vastuuta talouselämän pyörittämisessä. Eli ns. passiiviväestön määrä kasvaa ja aktiiviväestön määrä pienenee, jolloin terveydenhoito-, sosiaali- ym. kulut kasvavat aivan varmasti. Jos halutaan, että nykyinen hyvinvointitaso edes säilytään, niin aktiivisen talouselämän pitää silloin kasvaa melko tehokkaasti, pienten ikäluokkien toimesta. Kuvaavaa henkiselle pysähtyneisyydelle oli se, että kun hallitus yritti nostaa eläkeikärajoja, niin ne ajatukset tyrmättiin yleisesti. Eräät piirit olivat ylpeitä siitä, että he pystyivät torjumaan hallituksen ajatukset. Ja kun minusta noiden piirien olisi todella hävettävä itsensä maan alle, niillä ei ole aavistustakaan, mihin ovat tämän maan ajamassa.
Ja sitten niihin Cristinan perusajatuksiin, haluun voittaa. Suomi tarvitsee nyt hyvin voimakasta halua ja innostusta voittaa, ennenkaikkea halua ja innostusta voittaa itsensä, halua ja innostusta voittaa omat haasteensa. Olin viikonvaihteessa eräässä pienessä kahvitilaisuudessa, jossa oli useita yli seitsenkymppisiä, joilla nyt yleensä alkaa olla erilaisia ”kremppoja”. Yleinen kuva niistä keskusteluista jäi, että lähes kaikilla oli tunne, että kun on yli seitsenkymppinen, niin terveydenhoito ei ota heitä enää vakavasti, heistä kun ei ole enää mitään hyötyä kansakunnalle. En osaa sanoa, olivatko nämä tosiasioita tai vain yksilöiden tunteita, mutta joka tapauksessa nämä kysymykset tulevat vastaan entistä voimakkaammin tulevina vuosina.
Eli nyt tarvitaan sitä voittamisen tahtoa. Jollemme nyt löydä sitä voittamisen tahtoa, voimakasta voittamisen tahtoa, mitä renesanssinainen on vaatimassa, niin hyvinvointimme taso tulee putoamaan kymmeniä prosentteja.
Heippa Pekka!
Kiitos loistavasta kommentista. Toivonpa, että loiva nousu kääntyy oivaksi nousuksi.
Renessanssinainen on valmis voittotalkoisiin. Koska kääritään hihat?