Salaliitto?

Nyt se on paljastunut. Nimittäin salaliitto suomalaista voittamista vastaan.

Heikki Miettinen kirjoittaa 21-vuotiaiden jalkapallon EM-turnaukseen osallistuvien joukkueiden asenteista tämän päivän Hesarin urheilusivuilla:

”On kaksi tapaa lähestyä jalkapallon 21-vuotiaiden EM-lopputurnausta. Saksalainen ja suomalainen tie poikkeavat toisistaan.

Saksalaiset puhuvat avoimesti viiden ottelun turnauksesta, suomalaiset kolmesta pelistä. Kolme ottelua tarkoittaa normiohjelmaa alkulohkossa, viisi etenemistä loppuotteluun.

Molemmat tavat ovat hyväksyttäviä ja oikeita. Saksalaiseen suuhun ei voisi kuvitellakaan lausetta, että kisoihin pääsy tyydyttää.

Yhtä paljon herättäisi uskottavuusongelmia, jos tämän tason ensikertalainen huutelisi varman jatkopaikan perään.

….

Ettei kaikkien näiden puheiden keskellä totuus unohdu, niin saksalaiset unelmoivat loppuottelusta, vaikka tässä ikäluokassa menestys on jäänyt vähiin.”  – Heikki Miettinen HS 18.6.2009

Saksalaiset unelmoivat suurista voitoista, vaikka näytöt ovat olleet vähäiset tässä ikäluokassa. Laajemmassa mittakaavassa saksalaisten näytöt ovat kyllä vakuuttavat. He ovat rakentaneet voittamisen kulttuuria pitämällä jatkuvasti yllä unelmaa suurista voitoista valmistautumalla voittamaan siellä missä voittamiseen on tilaisuus, olipa uskottavuutta tai ei. Tällä tavalla henkinen voittamisvahvuus kasvaa jatkuvasti. Vinnarskalle, kuten ruotsalaiset sanovat.

Suomalaiset eivät unelmoi sellaisesta mikä ei järkevästi ajatellen ole mahdollista. Siksi meillä valmistaudutaan pelaamaan kolme peliä, ne jotka meille on varmistettu. Mieliin ei rakenneta voittamisen koodistoa. Unelmaa suurista voitoista ei elätellä. Pienet onnistumiset ovat osa prosessia – eivät riemuvoittoja matkalla kohti suurta päämäärää.  Innostus laimenee ja pelaaminen on sitä, että omalla tasolla tehdään parhaansa. Itsensä ylittäviä suorituksia ei juurikaan nähdä ja tiimihenki ei nosta loistaviin saavutuksiin. Silti voittamista odotetaan ja pettymys tappiosta on yhtä suuri kuin heillä, jotka odottivat voittoa unelmafinaalissa. Erona tietysti on, että pettymys on helppo puhua pois kun mitään ei odotettu eikä luvattu.

Voittamisen kulttuuri kasvaa kun sitä opetellaan ja kun voittamisen kulttuuri kasvaa tulee lisää voittoja. Kun tulee lisää voittoja niin voittamisen kulttuuri kasvaa ja opitaan lisää voittamisesta ja taas tulee lisää ja hienompia voittoja. Meillä sen sijaan, että opeteltaisiin voittamista, korostetaan prosessia ja vähätellään voittamisen merkitystä. Sitten kun ratkaiseva ottelu tai kilpailu on käsillä niin voittoa kuitenkin odotetaan. Eikö tämä ole kehittyvän urheilijan kylmäveristä petkutusta?

Ei ole epärealistista pitää yllä unelmaa Suomesta jalkapallon MM-kisojen loppuottelussa vastassaan vaikkapa Brasilia. Kun juniorit alkavat elää tuota unelmaa ja kasvaessaan etsiä siihen polkuja, niin jonain päivänä meillä on joukkue, joka sinivalkoisissaan astelee mahtavalle jalkapallostadionille hurraavan yleisön keskelle kohtaamaan keltavihreät brassit.

Unelman on annettava elää joka hetkessä. Harjoittelussa, ystävyysotteluissa, höntsäpeleissä. Minua korpeaa suunnattomasti SM-liiga joukkueiden tapa vähätellä runkosarjaa ja puhua play-offeista ”tosipeleinä”. Voittaminen kasvaa onnistumisten hetkillä ja siitä opitaan häviön hetkinä.

John F. Kennedy sanoi, että elämä on sekoitus riemuvoittoja ja tragediaa. Elämänkaaren huipuista ja laaksoista tulee se elämän ihanuus ja rikkaus, jota kiikkustuolissa kelpaa muistella. Meillä pyritään tasapaksuuteen, menestysputkeen, jossa ”sylilapset syntyvät ukkoina”  joiden tuli hiipuu vanhana, liekö edes syttynyt.

Mikä salaliitto Suomessa vallitsee kun voittamisen unelmat, riemu ja kiihkeä tavoittelemisen palo on sammutettu?

2 ajatusta artikkelista “Salaliitto?

  1. ”Mikä salaliitto Suomessa vallitsee kun voittamisen unelmat, riemu ja kiihkeä tavoittelemisen palo on sammutettu?”

    Cristina, salaliitto tai ei, olen nähnyt kuitenkin ilahduttavaa kehitystä nuoren polven asenteissa. Kansainvälistymisen myötä suomalaisten kollektiivinen itsetunto on ilahduttavasti kohentunut.

    Kuitenkin silloin tällöin vanha ”…enhän mie mittää, kun mie oon vaan tämmöinen”-asenne nostaa taas päätään.

    Hyvää Jussia,

  2. Niinhän siinä kävi. Kumpikin, sekä Suomi että Saksa saivat mitä tilasivat. Suomi kolme peliä ja Saksa viisi peliä. Finaalissa vielä todella upea voitto Englannista.

    Onneksi olkoon nuoret saksalaiset!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s