Luovasti Liekeissä!

Sanotaan, että maalivahti on liekeissä kun hänellä on hyvä ilta. Silloin hän torjuu jokaisen pikkumustan eikä pudottele kiekkoja eteensä. Vastustajan taitavimmat kynämiehet pyörittelevät ihmeissään päätään kun kiekko ei mene sisään vaikka ottaisi juonikkaimmat temput käyttöön. Liekeissä oleva maalivahti on flowssa, hän on luova ja koko taitovaranto on täydellä teholla pelissä. Itsevarmuus on korkealla ja voitontahto huipussaan. Parhaimmillaan hän keksii innovatiivisia ratkaisuja, vastustajan on erittäin vaikea arvioida miten maalivahti reagoi mihinkin hyökkäykseen ja laukaukseen.

Petteri Kilpisen kirja ”Liekeissä” on liekeissä. Kilpinen puhuu rohkeudesta, innovaatiosta, ajattelusta ja luovuudesta. Hän haluaa uuden yhteiskunnan, jossa innovatiiviset yritykset ja luovat ihmiset kannustavat toisiaan ja välittävät toisistaan. Kilpisen mielestä emme huomaa, että meidän pitäisi muuttua: ”Kun meillä menee kohtuullisen mukavasti, rohkeus kehittämiseen katoaa”. Niinhän se on. Suomi on jäänyt oman menestystarinansa vangiksi, sanomalehti Ilkan pääkirjoituksen mukaan (Ilkka 14.4) ”Olemme pikemminkin maa, joka Narkissoksen tavoin ihaili omaa kuvaansa liian kauan lammen pinnasta ja hukkasi yhden vuosikymmenen.” Jääkiekossa kehittymisen unohtanut,  itseään ihaileva maalivahti huomaa kiekkojen lepäävän selkänsä takana ja pian urakin on takanapäin.

Kiire estää luovuuden. Eräs nettituttavani lähetti juuri twiitin, jossa hän kyseli, että onko kiireiseksi kutsuminen tosiaan kohteliaisuus. Ei ole. Vaivaudun kovasti jos ihmiset kutsuvat minua kiireiseksi muka ihaillen.  ”Ihminen, joka ylpeilee kiireellään ei välttämättä ole erityisen aikaansaava. Pikemminkin päinvastoin”. Kirjoittaa Kilpinen. Minulla on tuttu kotirouva, joka on erittäin kiireinen mikäli samana päivänä on hieroja ja uusien housujen etsiminen Stokkalta. Luovuus edellyttää kiireettömyyttä, aikaa ajatella. Ahkeruus ja kiireettömyys eivät ole toistensa vastakohtia vaan toisiaan tukevia aikaansaavuuden osatekijöitä. Lisäksi kiire on usein päässä. Jos istuu punaisissa valoissa ja kiirehtii, käyttää energiaansa aivan väärin. Voittava maalivahti ei hötkyile.

Voittava strategia on arvon kasvattamista. Kilpinen hakee arvoa monelta taholta. Hän vaatii kokonaisvaltaista win*win(+win) periaatteelle rakentuvaa arvonmuodostusta, jossa voittajia eivät ole pelkästään vuorovaikutuksen osapuolet vaan myös kolmannet tekijät, kuten vaikkapa ympäristö. Hän ottaa esimerkin Ethyl Corporationista, joka teki kaikkensa estääkseen sellaisen tutkijan työn, joka yritti osoittaa lyijypitoisuudet vaarallisiksi ympäristölle. Kilpinen kysyy ”oppiiko ihmiskunta koskaan”? Hän vastaa eettisesti arvoa kasvattavilla esimerkeillä ja toteaa, että kannattaa tukea eettistä voiton kasvattamista.

Ihminen ja ihmisen potentiaali, luovuus, innostus ja inspiraatio näyttää olevan Kilpiselle erittäin läheinen aihe, ehkä jopa läheisin. Hän puhuu aiheesta juuri niin.  Tulevaisuudessa, joka on jo nyt, ihmisiä johdetaan innostuksen ja intohimon kautta – ei määräämällä ja kontrolloimalla. On panostettava jatkuvaan oppimiseen ja dialogin kehittämiseen. Kaikki on kiinni siitä mitä opimme ja miten vuorovaikutuksessa toisten kanssa jalostamme opitun menestystarinoiksi. On selvää että innostunut dialogi voi siirtää vuoria. Tähän kohtaan voisi suositella jatko-opinnoiksi aineistoa, joka tarjoaa ideoita miten energiaa voi kohottaa, säädellä ja ylläpitää.

Liekit leimahtavat tavoitteista. Tavoitteiden tärkeyttä korostetaan kirjassa. Täytyy tietää missä on ja minne on menossa. Tavoitteiden takana on suurempi päämäärä: Unelma! Visio ja missio. Miten yritys tekee maailmasta paremman paikan? Miten oikaisemme väärää? Miten parannamme elämän laatua? Voiko näinä aikoina tai koskaan olla tärkeämpiä kysymyksiä. Jos opettaja Kilpiselle saa esittää kysymyksen, olisi se: ”miten asettaa tavoitteita kun toimintaympäristön kehityksestä ei voi tietää juuri mitään?”

Kasvu on rohkeuslaji. Kasvujohtajista Kilpinen ottaa esimerkeiksi Bransonin ja Jobsin. He oat Kilpisen mukaan ”johtajia, joita halutaan seurata. He ovat emotionaalisesti vaikuttavia ja inspiroivia ja heidän kanssaan eletään mielenkiintoisia aikoja.”

Kaikki tämä edellyttää luottamusta. Kilpinen tarkastelee luottamusta ihmisten välillä. Haluaisin kuitenkin vielä pohtia luottamuksen olemusta tarkemmin. Miten luottamukseen vaikuttavat ne tekijät, joihin emme voi luottaa ja jotka eivät välitä meidän dialogeistamme? Kuten luonto, tiedon välitys, kansainvälinen politiikka, talous, hämärähemmot jne. Miten voimme kasvattaa luottamusta maailmassa, jossa luottamus kokoajan vähenee ja aina on saatavissa ristiriitaista tietoa kaikkein luotettavimpaankin asiaan?

Mielestäni kirjan tärkein viesti on ”tekemällä kuin muut ei voi menestyä”. Kilpinen vaatii meitä haastamaan konventiot, toimimaan disruptiivisesti eli toisin. Disruptio on systemaattista toisinajattelua – irtioton strategiaa. Joskus tuntuu, että Suomi on maa, jossa keskeisin strategia on tulla samanlaiseksi kuin kaikki muut. Olisiko siinä syy tämänhetkiseen henkiseen pysähtyneisyyteemme? Mistä löytyy into ja voima toteuttaa systemaattista toisinajattelua? Kilpinen antaa tähänkin konkreettisia neuvoja, miten käynnistää disruptio prosessi: Tunnista konventiot, kyseenalaista, luo näky kasvusta. Disruption avulla Kilpisen yritys luo ja kehittää brändejä, jotka ovat enemmän kuin mainonta tai ulkoasu – ne auttavat yrityksiä kasvamaan sisältäpäin ja inspiroimaan koko henkilökuntaa.

Petteri Kilpisestä ei voi puhua  mainitsematta brändiä. Brändillä onkin Kilpisen mukaan suuri tehtävä yrityksessä: ”Brändin tehtävä on muuttaa yrityksen tulevaisuutta”. Huikea tehtävä, huikea visio – mutta kun katsoo Kilpisen yrityksen brändäämiä huoltoasemia niin nyökyttelee itsekseen ja miettii, että vaikka itse ei kovin paljon ymmärrä brändeistä niin se lienee samaa mitä on ajatellut voittamisesta: se on tila, joka rakennetaan ja sitten kasvetaan sen mittaisiksi. Kun tila on täynnä on aika ottaa disruptioprosessi jälleen käyttöön, pyrkiä uudelle tasolle.

Kirja on hyvä  lukea jos haluaa kehittyä ihmisenä, johtajana ja strategisena ajattelijana. Mikäli haluat loistavia oivalluksia ja hyviä neuvoja suosittelen kirjaa todella vilpittömästi. Kirjan ideat jäävät elämään ja muodostavat ajan kanssa uusia synapseja. Itselläni ainakin jotkut Ahaa! elämykset tulivat vasta muutaman kuukauden kuluttua ensilukemisesta.

Palataksemme maalivahteihin. Miksi Dominik Hasek oli niin loistava maalivahti? Kukaan ei tiennyt miten hän aikoo torjua seuraavaksi, siinä syy. Hasek oli (tai on) oman tien kulkija, persoonallinen maalivahti, joka ei suostunut lepäämään omassa erinomaisuudessaan vaan teki jatkuvasti toisin. Hän oli liekeissä ja häntä oli ilo seurata myös katsomosta.

win*win(+win) eettisen voittamisen kaava on blogikirjoittajan kehittämä uusi tapa määritellä yrityksen johtamista eettisistä periaatteista käsin.

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Luovasti Liekeissä!

  1. Kun ajattelen esim. tuotantonsa ulkomaille siirtäneitä suuryrityksia, minun on hyvin vaikea uskoa niiden luovuuteen, kulttuurin rakkauteen, eettisyyteen tai haluun rakentaa parempaa maailmaa. Pidän tällaisia puheita pelkkänä kylmän todellisuuden peittelynä. Oikeita sanoja ovat raha, raha ja raha.

    Kilpailu ei ole hauskaa yhdessäoloa, se on veristä ja raakaa peliä. Vapaus on vapautta laulaa kyselemättä sen yhtiön lauluja, jolle uhraat työajan lisäksi osan vapaa-ajastasi. Sen voi naamioida myös sanonnaksi ”antaa vapautta ihmisten ideoinnille”. Innostus ja inspiraatio kätkee taakseen ainoastaan työtekijän, joka on tehokas tai vieläkin tehokkaampi jne.

    Jääkiekko kaikkine vilppeineen ja hakkaamisineen on kyllä hyvä ja sopiva vertauskohta nykyiselle kaikista säännöistä vapaalle bisnesmaailmalle.

    Konsulttina voitelette yritysmaailmaa käsitteillä, joilla joskus tässä maailmassa on ollut todellinen ja syvällinen merkitys, ei pelkkä voitontahtoinen oman hyödyn tavoittelu.

    Ymmärrän, että teette innolla työtänne ja varmasti siinä onnistutte. Toivon, että ette loukkaannu sanoistani, vaan nauraen käytätte luovuuttanne todeten: ”Meitä on niin moneksi.”

    • Hei!

      En loukkaannu vaan olen kiitollinen kommentista, jossa todellisuuden karu puoli tulee esille. Monet meistä konsulteista ovat aidosti maailmanparantajia ja teemme työtämme, jotta inhimillinen hyvinvointi lisääntyisi taloudellisen menestyksen ohella.

      Joissakin arvioissa ollaan sitä mieltä, että se rahan valta (=ahneus) joka nähtiin ennen tätä lamaa oli vasta alkusoitto ja itse näytös on vasta käynnistymässä. Olen sitä mieltä, että jokaisen kynnelle kykenevän on taisteltava sellaista kehitystä vastaan! Siksi minäkin tätä blogiani pidän – että voisimme löytää ja soveltaa sellaisia arvoja, jotka tukevat elämän rikkautta sen kaikissa muodoissa.

      Jääkiekko ei ole hyvä esimerkki vilppien ja hakkaamisten osalta. Jääkiekko metaforana kuitenkin toimii joukkuepelin ja erilaisten osaamisten kombinaationa. Lisäksi itse olen lätkäfani, joten sen käyttäminen on aika luontevaa.

      En naura sinulle rakas tuntematon kommentoija vaan kiitän, että tulit lukemaan kirjoituksiani ja vaivauduit kommentoimaan. Se kertoo, että kaikki toivo ei ole mennyttä vaan että on ihmisiä, jotka välittävät.

      Hyvää kesää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s