Eräät kollegani ja ystäväni yrittävät säännöllisin väliajoin palauttaa minua maan pinnalle. Heidän mielestään minun pitää tajuta, että voittaminen on väärä sana. Pitäisi puhua menestymisestä tai yhdessä onnistumisesta. Puhun niistäkin, mutta haluaisin niin kovin, että ihmiset saisivat voittamisen ainutlaatuisia elämyksiä elämäänsä. Ne ja niihin valmistautuminen, odotus, nimittäin kantavat yli vaikeiden aikojen. Sitäpaitsi. Voittaminen on aina iso juttu, ei pelkästään voittajalle vaan koko yhteisölle. Voittaminen antaa energiaa laajasti ja kauaskantoisesti.
Katso tämä video. Jos se koskettaa sinua, tiedät mistä puhun:
Jos kannustat toisen ihmisen voittoon olet itsekin voittaja.
Boheeminaisen maailmankirja 
Henkilökohtainen voitto on hienoa. Joskaan me kaikki emme voi olla autisteja.
Yhteistyö ja yhdessä menestyminen on hienoa. Tosin aina ei koe menestyvänsä ainakaan yhtä paljon kuin pomot. Miten se on silloin yhteistyötä, jos pomon palkka on paljon suurempi? Monesti hiljaiset työskentelevät lujasti, mutta kunnia ja raha valuu silti äänekkäille tai omistajille. Mielestäni pomojen tulisi ottaa kontaktia työntekijöihin ja auttaa työntekijöitä uralla eteenpäin siis menestymään. Kuitenkin jokainen työntekijä tulisi olla samalla viivalla, eli ei suosita yksiä ja väheksytä toisia. Monesti pomot haluavat itse esittää johtajille parhaat ideat, vaikka ideat tulisivatkin työntekijöiltä kehitysehdotuksina. Sellainen lannistaa työntekijöitä, koska ideat olivat alunperin heidän. Jos työntekijät saisivat aidosti vaikuttaa työn tekemiseen ja tehokkuuteen ja saada myös kunnian kehityksestä, niin motivaatio olisi korkeampi. Pomon kunnia olisi saada parhaat puolet esiin työntekijöistä eikä pomoakaan syrjäytettäisi työntekijöiden ideoiden takia, jolloin kenenkään työpaikka ei olisi vaarassa.
Ideatkin voivat olla hankalia. Jos yksi työntekijä keksii idean, niin ihan hyvin toinenkin voi keksiä. Ideoista tulisi käydä aivoriiheä yhdessä kaikkien työntekijöiden kanssa, jolloin jokainen pääsisi vaikuttamaan – ei vain äänekkäimmät tai ensimmäiset. Mukaan tulisi ottaa myös hiljaisimmat, koska heilläkin voi olla ajatuksia, mutta ennenkaikkea siksi, että hekin ovat työntekijöitä.
Mikäli kaikki saavat ideoida vapaasti, voi syntyä hallitsematonta kilpajuoksua parhaista positioista ja vallantavoittelua lieveilmiöineen. Hallittu kehitys ja yhteiset aivoriihet on parempi vaihtoehto.
”Henkilökohtainen voitto on hienoa. Joskaan me kaikki emme voi olla autisteja”.
Miten autismi on etu? tottakai uskon että hänelle povattiin paikkoja sekä omien että vastustajan toimesta, mutta korostan silti että kolmen pisteen kori on vaikea heittää vaikkei olisikaan pelitilanne. Ammattilaisetkin missaavat rangaistus heittoja (jotka eivät edes ole kolmen pisteen etäisyydellä).
Ymmärrän kyllä että pieni katkeruus voi tulla siitä että ideoistaan ei saa lopputeksteissä erityismainintaa, mutta jokainen tietää jo alussa kenen idea mikäkin projekti oli alunperin. Kun tiimityötä tehdään, jokaisella tiimillä on myös ”kapellimestarinsa”, joka lopussa saa enemmän mainintaa kuin muu orkesteri. Siinä ei sinänsä ole mielestäni mitään väärää, eikä myöskään siinä että projektin luoja ja projektia johtavat niittävät enemmän rahaa. Tämä on urheilussakin tuttua että tähtipelaajat saavat enemmän palkkaa kuin muut. Se ei poista sitä mahdollisuutta ettei vähäpalkkaisempikin voisi olla jonain päivänä paras omassa tehtävässään.
Edellinen kirjoittaja on kyllä oikeassa siinä että hyvä työ pitäisi palkita. Hiljainenkin työntekijä on yhtä arvokas kuin muutkin projektin edettäessä. ”United we stand, devided we fall” on jotain mitä kaikkien tiimien pitäisi ymmärtää alusta lähtien.
Tiimissä voittaminen on kaikkien yhteinen panos jossa jokaisella on oma roolinsa.
En tarkoittanut idealla pelkästään projektia ideana. Sellaisiakin ideoita on, jotka tehostavat työtä, mutta niistä ei perusteta omaa projektia. Mikäli työntekijöitä ei oteta huomioon paremmin, ei heillä ole kauheasti motivaatiota tuoda esille ajatuksiaan – etenkään jos ei saa mitään mainintaa. Pomot ja johtajat sensijaan pyrkivät edistämään uraansa voimakkaasti. Eiväthän he yleensä muuten pomoja olisikaan. Tällöin ei pomoa kiinnosta niin paljon jonkin yksittäisen työntekijän idean eteenpäinvieminen, koska sillä ei ole vastaavaa vaikutusta pomon uraan työntekijän saadessa kunnian. Mutta jos pomon tehtävä nimenomaan olisi saada työntekijät loistamaan itsensä loistamisen sijasta, niin esille nousisi paljon enemmän työntekoa ja tulosta kehittäviä ajatuksia.
Päivitysilmoitus: Iloinen ja valloittava « Renessanssinaisen maailmankirja
Ihmisen onnistuminen voittajana vaatii työtä, innostusta ja uskoa itseensä – ja itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Jostain syystä moni vammainen, joka on hyväksynyt oman tilanteensa, on myös voittaja jossain osassa elämää. Jos ei usko itseensä, ei synny voittajia.
Hei Nettimuori ja kiitos kommentista!
Niin se on – hyvin puhuttu!
Itsensä voittaminen on se isoin juttu…
Päivitysilmoitus: Miksi pitää opetella voittamaan? « Renessanssinaisen maailmankirja