Voittaminen ulos kaapista!

Tämä artikkeli on seurausta yleisön pyynnöstä. Hämmästyttävän monet ovat olleet eri tavoin yhteydessä ja pyytäneet ”tekemään jotain”,  jotta voittamisesta alettaisiin keskustella ja jotta voittamista saataisiin lisää Suomeen, erityisesti urheiluun.

On myös toinen syy kirjoittaa aiheesta. Lähetin tuttavilleni videopätkän voittamisesta. Videossa kannustetaan joukkuetta voittamaan kuuluisan valmentajan Vince Lombardin sanoin ja se on mielestäni erittäin vaikuttava ja innostava. Eräs videon katsonut soitti ja kertoi videon olevan vastenmielinen ja amerikkalaisuudessaan inhottava. Tämä henkilö ei varmaankaan arvosta artikkeliani. Onneksi hän on yksi ja ensiksi mainitut ovat monet. Linkki videoon on kirjoituksen lopussa.

Olisivatko vaikeat ajat kirvoittaneet ihmiset kyselemään voittamisen perään? Hyvä heille, sillä vaikeina aikoina ja hankalissa tilanteissa onkin tärkeintä kysyä ”missä voimme voittaa” sen sijaan, että pohtisi miten voidaan hävitä mahdollisimman vähän. Häviäminen ja tappio eivät nimittäin ole ihan sama asia – voi tulla tappio, mutta ei tarvitse hävitä. Keskitytään kuitenkin voittamiseen.

Eräs nuori ystäväni opiskelee urheiluvalmennusta. Hän on jääkiekkoilija ja valmentaa mm. junioreita. Kysyin häneltä opetetaanko valmennuskurssilla voittamisen psykologiaa. Ei opeteta. Kysyin miksi jääkiekossa ei ole voittamisen meininkiä. Hän vastasi: ”Samasta syystä miksi Suomessa yleensäkään ei ole voittamisen meininkiä, ei saa keikuttaa venettä”

Ei saa keikuttaa venettä

Ajatellaanpa lätkämatsia. Pelaaja kohtaa tilanteen, jossa hän tekemällä jotakin erinomaista, voittavaa ja ainutlaatuista saattaisi voittaa tilanteen, mutta jos menisi pieleen niin valmentajan haukut, pelikavereiden naurahdukset ja isän syyttävä ääni menneisyyden juniorikaukaloista olisivat edessä ja mikä pahinta media ja fanit sanoisivat ”taas se kikkaili itsensä ulos tilanteesta, yritti liian hienoa”. Pelaaja tyytyy keskinkertaiseen ratkaisuun. Parempi on, että ei keikuta venettä, että peliaikaa tulee jatkossakin. Jokereiden fanilehteä toimittaessani eräs pelaaja sanoi haastattelun yhteydessä, että hän olisi parhaimmillaan snaipperina (maalien tarkka-ampuja), mutta pyysi etten vain kirjoittaisi sitä lehteen, sillä silloin peliaika vähenisi. Tiukka viisikkopuolustukseen perustuva pelitapa ei antanut tilaa yksilölliselle voittamistyylille. Kuinka monta kertaa sinä, rakas lukija, olet omassa elämässäsi ollut tilanteessa, jossa olet halunnut sanoa tai tehdä jotain aivan erityislaatuista, mutta jättänyt sanomatta, tekemättä, jotta vene ei keikkuisi? Jos olet tehnyt niin, niin olet omalla keskinkertaisuudellasi jättänyt hyvän tilaisuuden kehittää itseäsi, muita ja koko maailmaa käyttämättä. Sanottakoon, että olen itsekin syyllistynyt samaiseen keskinkertaisuuteen.

Kaikki pelaa – voittaminen valikoi

Kirjani voittamisesta tuli ensimmäistä kertaa ulos jo vuonna 2005. Olen yrittänyt herätellä aiheesta keskustelua jo kolme vuotta, mutta keskinkertaisuuden mukavuusaluetta ei ole helppo jättää ja olin jo tuudittautumassa siihen, että voittaminen ei kertakaikkiaan vain ole aihe täällä pohjolan tasaisilla tantereilla. Kunnes ihmiset yhtäkkiä alkoivat tänä syksynä kysellä voittamisen perään ja aloin soitella kavereille…

Nuori tennislupaus, jalkapallon valmentajakonkari, teologi ja alppilajivalmentaja kommentoivat näin:

 

”Kysy keneltä jalkapallo- tai jääkiekkovalmentajalta tahansa, olen melko varma että lähes kaikki olisivat ’kaikki pelaa’ systeemiä vastaan. Päättäjät asettavat säännöt junioritasolla ja valituksia alkaa sataa joka puolelta kun pelaajat eivät kehity tai menestys on huonoa. Olen aina ollut tällaista ”sopeuttamista” vastaan. Se on oikeastaan epäoikeudenmukaista niitä lahjakkaita pelaajia kohtaan, jotka tarvitsevat haasteita kehittyäkseen.”
 
”Ymmärrän mitä tarkoitat ’voittamisvastenmielisyydellä’, se on syvällä ihmisissä, koska ajatellaan, että jos joku voittaa niin muut häviävät. Tämän ajatuksen kun saisi jotenkin ylitettyä. Voittaja vetää muutkin mukaansa, kaikki voivat voittaa.”
 
”No niin se kyllä mun mielestä menee, että jos halutaan voittavia urheilijoita on rohkeammin vaan työnnettävä eteenpäin niitä, jotka osaa ja joilla on intoa. Jos mennään teemalla kaikki pelaa syntyy vain ”sosiaaliurheilijoita”. Se on hyvä ja ilmeisesti toimiva tapa lasten kannustamiseen ja liikunnan ilon löytämiseen, mikä on tärkeätä, mutta jos halutaan huippuja niin se vaan ei taida toimia.”
 
”Lajin säilymisen kannalta kilpailu ja voitto on tärkeää. Jo muinaiset roomalaiset… Miksi liike-elämässä tavoitellaan voittoja ja miksi on huippu-urheilua, jos se on vastenmielistä? Elämästä tasapaksua ja latteeta, jos ei ole voittoon tähtääviä tavoitteita. Kicksithän syntyy juuri niistä voitoista. Lääketiede voisi kertoa mitä aivoissa ja aineenvaihdunnassa tapahtuu tämän voittomielihyvän ansiosta.”

Miten voittaminen pitäisi määritellä että saisi voittaa? Ne, jotka pitävät voittamista vastenmielisenä ovat ehkä heitä, jotka eivät uskalla laittaa itseään likoon haastavissa tilanteissa. Ehkä he ovat heitä, jotka ovat joutuneet kärsimään epäoikeudenmukaisessa pelissä ja katsomaan vierestä kun väärin ja toisia satuttavin keinoin voittanut juhlii ja lähtee Thaimaan lämpöön nauttimaan väärän voittonsa, toivottavasti myrkyllisistä, hedelmistä.

Voittaminen voi syntyä vain siitä, että pelataan samaa peliä, samoilla säännöillä ja että on haastetta, vastusta. Liikenteessä kaikki muut ohittava kaahari ei ole voittaja vaan luuseri pahinta sorttia, koska ei ole edes oppinut liikenteen sääntöjä. Oppiminen on voittamista henkilökohtaisella tasolla, sen kautta valmistaudutaan kohtaamaan peli, vastustajat, yleisö ja muut pelin sidosryhmät. Olipa peli mikä tahansa voittaminen on ennen kaikkea oma ainutlaatuinen kokemus itsensä voittamisesta, yksin tai ryhmässä. Painonnostaja Juri Vlasov sanoo, että niiden ainutlaatuisten kokemusten vuoksi on valmis tekemään työtä ja harjoittelemaan vuosikausia. Voittaminen vireyttää, kannustaa ja innostaa. Toisen voitosta iloitseminen on myös voittamista – en pidä ”luusereista” puhumisesta, mutta tässä yhteydessä on sanottava, että luuserit eivät nauti toisten voitoista vaan yrittävät vähentää niiden arvoa.

Minulta kysytään miksi voittamiseen tarvitaan vastustajia? Eikö voi vain olla voittaja kun on omasta mielestään tehnyt hyvin? Ei voi. Jos menen läheiselle kentälle ja potkin pallon maaliin niin ei se ole mitään voittamista. Tarvitaan ihmisiä, jotka myös haluavat tehdä maalin ja maalivahti joka yrittää estää aikeeni, jotta syntyy tilanne, jossa voin voittaa. Jos paikkakunnalla on yksi nakkikioski niin on aiheetonta kehua olevansa Perähörkkölän nakkimyyjä numero yksi, yrittäjänä kioskinpitäjä tietysti voi silti menestyä.

Voittaminen edellyttää voittajia. Tarina kertoo jääkiekon MM-kisoissa Suomen johtaessa Ruotsia 4-1 Peter Forsberg ja Mats Sundin ottivat ohjat käteensä. Foppan kerrotaan sanoneen: ”Ehkä olemme hävinneet tämän pelin, olkoon niin, mutta seuraava maali on meidän, nästa mål är vår”. Sitten hän itse luisteli kaukaloon oman maalin taakse ja vaati puolustajalta kiekkoa itselleen. Monet muistavat kuinka kuningas purjehti koko kentän halki ja iski vanhanaikaisella kiekon Suomen maaliin. Loppu on historiaa. Forsberg ja Sundin ovat voittajia. He eivät tuhlanneet huomiotaan ja energiaansa häviämiseen vaan kannustivat joukkueen keskittymään siihen, missä voidaan voittaa.

Tappioasemassa oleva joukkue, laskevien tilastokäyrien kanssa tuskailevat yritykset ja laman kourissa kamppaileva kansa tarvitsevat voittamisen asennetta, sitä että mietitään missä voidaan voittaa ja keskitytään siihen. Veneen keikuttamisen pelon sijasta tarvitaan voittamisen psykologiaa, sitä että eteentulevissa tilanteissa aivot hakeutuvat automaattisesti keskinkertaisuuden sijaan kohti voittamista.

Eräs erittäin kokenut jääkiekkovalmentaja sanoi, että minä, jota pidetään piireissä kukkahattutätinä, voin vielä puhuakin voittamisesta, mutta jos hän sen tekisi niin hänet teilattaisiin välittömästi. Tiedän silti, että peli- ja voittamismetaforani eivät monia miellytä, mutta monilla elämän osa-alueilla siitä kuitenkin on kysymys. Kaappivoittajat, omilla säännöillään, omissa nurkissaan puuhaavat lakihenkiset fariseukset, kuten alussa olevan kommentin esittäjä, aiheuttavat vain haittaa ja pahoinvointia ympäristölleen ja edistävät keskinkertaisuuden ihannointia.

Onko tämä video vastenmielinen ja inhottava? Eikö tämä tunne ole jokaisen menestystä tai huippukokemuksia halajavan mielessä? Eikö jokainen meistä halua joskus kokea tämän tunteen, että on antanut kaikkensa ja on voittaja? Eikö olisi aika päästää voittaminen kaapista ja antaa ihmisten nauttia huippukokemuksista? Eikö olisi aika päästää voittaminen kaapista, sen sijaan että kähmitään kahvihuoneissa ja kabineteissa? Olisiko jo aika oppia iloitsemaan toisten voitoista ja menestyksistä?

Uskooko kukaan, niinkuin minä, että tämä kansa kaipaa iloa, innostusta ja voittamisen riemua? Hengen paloa, joka säteilee myös Suomen rajojen ulkopuolelle? Siinä on brändien brändi!

Tässä Vince Lombardin innoittama video: http://www.youtube.com/watch?v=GjQiHf3A4hc (klikkaa linkkiä ja katso youtube sivuilta, median upottaminen ei jostain syystä toiminut)

16 ajatusta artikkelista “Voittaminen ulos kaapista!

  1. Kiitos Cristina räväkästä kannanotosta. Olisi ihanaa voittaa esimerkiksi kirjoituskilpailu tai edes itsensä harmaana päivänä, kun mitään mielenkiintoista ei tapahdu. Oman kokemukseni mukaan eräs voittamisen suurimmista esteistä on pelko voiton nostattamista seurauksista ja tuntemuksista. Voitto ruokkii voittamisen nälkää. Vaatimukset ja paineet kasvavat. Jospa voitto ei kannakaan pidemmälle, vaan tyhjenee tuohon voittoon. Onko elämää voiton jälkeen tai rahkeita jatkaa voittojen tiellä? Häviäminen on siinä mielessä helpompaa, koska ainahan voi ajatella että voitto on vielä joskus mahdollinen. Voittajalle karttuu matkan varrelle vastuksia, mutta myös vastuuta. Kuinka moni jaksaa kantaa voittajalle asetetut vaatimukset ja vastuun? Kantaako voitto pidemmälle elämässä?

    Itse näen tällä hetkellä voittamisen yhtenä puolena merkityksellisen elämän kokemisessa, en sen enempänä tai vähempänä. Matkan varrella on ollut pieniä ja suuria voittoja. Ja elämä jatkuu voitonkin jälkeen, joskus eletään pitkiäkin aikoja melko voipuneena ja innottomana kuin nallella, joka on käpertynyt talviunilleen. Voitto maistuu makealta ja sitä voi edistää tavoitteilla ja työllä, mutta sillä on myös oma salattu olemuksensa, jota ei voi hallita. Juuri se kai tekee voittamisesta niin kiehtovan.

  2. Voittaminen on hyväksi, kun silloin pääsee hienosti eteenpäin elämässään. Jos joukkueelle on parempi, että joku nostetaan maalikuninkaaksi ja muut tukevat häntä, niin mikä ettei. Tämä täytyy kuitenkin sopia etukäteen, jottei synny valtataistelua kesken pelin. Toki apulainenkin voi laittaa kiekon maaliin, jos on hyvä paikka eikä ole mitään muita pistekikkailutaktisia syitä.

    Kuitenkin jos voittaminen tarkoittaa muiden riistämistä, niin se ei ole enää hyvä asia. Esimerkiksi miten molemmat voivat voittaa, jos toinen pääsee määräämään yhteiset resurssit itselleen toisen jäädessä nuolemaan näppejään? Luuletteko että riistetty tyytyy ratkaisuun? Tuskin, vaan tällöin syntyy ristiriitatilanteita, jotka pahimmillaan voivat kulminoitua valta- tms. taisteluiksi. Paras ratkaisu on että saa muut voittamaan, jolloin voittaa itsekin saadessaan suosiota.

  3. Voittaminen vaatii vastustajia tai ainakin voitettavia esteitä, mutta niiden ei tarvitse olla muita ihmisiä. Voittaja voi voittaa pelkonsa, masennuksensa, liikuntarajoitteensa, ennakkoluulonsa tai kiusauksen. Ihminen voi myös voittaa ratikan (juoksemalla), lumikinoksen (lapiolla), jne.

    Voittamisen riemun pitäisi kummuta omasta suorituksesta, eikä toisten päihittämisestä.

  4. Jos voittaa, niin aina joku muu häviää. Kun lapsena pelattiin ja haluttiin olla lapselle mieliksi, annettiin lapsen voittaa ja lapsihan oli tietenkin iloinen. Parasta voittaminen on, jos pystyy voittamaan itsensä. joskus se on kovin vaikeaa, ehkä vaikeampaa, kuin toisen voittaminen. Mutta jos voitan jonkun toisen, niin hyvä olohan siitä tulee. Minun ikäpolveni ei paljon voittamisesta tiennyt, oltiin hiukan ’päähän potkittuja’, isät olivat tulleet sodasta ja oli autettava perhettä voittamaan jokapäiväinen leipä. Siinäpä sitä oli silloin voittamista ja sama voittaminen taitaa olla nytkin käynnissä. Toivon että kaikki jaksavat voittaa jollakin tavalla kaikesta huolimatta. Ainahan voittaminen ei ole sitä että on kaikista paras.

  5. Katsoinpa videon – ja huh…. se oli vahva! Jokainen joka joskus on juossut pallon kanssa tai urheillut jossain lajissa, tietää tuon tunteen. Mutta parasta mielestäni videossa oli kuitenkin pointti: sinun pitää käyttää sekä päätä että SYDÄNTÄ! Voittamisessa on kyse taistelusta hyvän asian puolesta. Ja sen asian, minkä puolesta kukin taistelee, he voivat valita ihan itse: se on se juttu tai laji, mihin on palava intohimo! Siitä syntyy menestys ja voittamisen riemu. Mitäs pahaa siinä on?

    Kaikki pelaa systeemi on sitten taas ihan oma juttunsa. Siitä joskus toiste 🙂

  6. Jos kaikki ei pelaa, kaikki eivät voi voittaa. Siinä on äkkiseltään ajatellen voittamisen kulttuurin suurin este meidän maailmassamme. Jos tarkastellaan tätä asiaa ihan puhtaasti urheilun näkökulmasta, voittamisen opettelulle on yksi iso este. Esimerkiksi junioriurheilun maksavat vanhemmat, iso osa heistä ei halua voittaa, ja vielä isompi osa heidän lapsistaan on jotain muuta kuin voittajia.

    Jotta hommaa voitaisiin pyörittää voittajien ja voittamisen ehdoilla nykysysteemin vastustajien pitäisi ensin kehittää malli, jolla se muu jengi saadaan pysymään A) hiljaisena B) lajin parissa C) kukkarot avoimina. Ilman sitä suurta harmaata massaa tulevat voittajatkaan eivät saa keskenään pelattua. Tämä on ainakin yksi keskein osa ongelmaa aikoina, jolloin se pelaaminen (ja sitä myöten voittaminen) on aika kallista leikkiä monissa lajeissa.

    Tietenkin voi ajatella, että joku laajempi yhteiskunnallinen muutos suhtautumisessa kilpailuun, muiden alistamiseen ja riistämiseen, siis voittamiseen, mutta siinä voi kestää vielä tovi, vaikka hyvällä tiellä vissiin ollaankin.

    Toisaalta, jos pysytään edelleen vain urheilussa, esim. voittaminen lätkässä ei ole läheskään vain henkistä. Ensin pitää olla riittävän hyvä voittaakseen. Sitä vaikkapa suomalaiset nuoret eivät tänä päivänä ole yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Mutta se onkin sitten kokonaan toinen kysymys.

    Videossa oli hienoja ajatuksia, mutta sen ongelma oli ehkä siinä, että sen oli spiikannut joku leffatrailereita muina töinään askarteleva dramaattinen miesääni 🙂

  7. Karhuherra

    Kiitos kommentista. Yksi kysymys, sanot:

    ”suhtautumisessa kilpailuun, muiden alistamiseen ja riistämiseen, siis voittamiseen”

    Onko voittaminen mielestäsi siis alistamista ja riistämistä?

    Itse en ajattele niin vaan ennemminkin niin, että

    a) kilpailu on tila jonne voi positiivisesti tulla mittamaan taitojaan muiden taitajien kanssa

    b) voittaminen on ennenkaikkea itsensä voittamista, antautumista peliin tai tilanteeseen, voittamista omien taitojen ja vahvuuksien avulla, ei toisten alistamista tai riistämistä.

    Se, että ajatellaan, että voittaminen on nujertamista on pahin este voittamisen kulttuurin syntymiselle.

    Voittaminen kartuttaa aina yhteistä pottia – silloin kun se oikein oivalletaan.

  8. Voi olla, että ajattelen jotenkin vääristyneesti, mutta ainakin lätkän tapaisessa joukkuelajissa voittaminen on henkisellä puolella ennen kaikkea vastustajan nujertamista, parhaimmillaan jopa alistamista. Yhteiskunnan tasolla voinee hatarasti argumentoida, että kapitalismin tapaiset järjestelmät rakentuvat sille, että kaikki eivät voi pärjätä – voittaminen on aina joltain pois.

    Se on tavallaan kaunis ajatus, että kilpailu on positiivista kisaa paremmuudesta. Mutta toimivatko ihmiset oikeasti niin – urheilussa, taloudessa, edes koulun pihalla?

    Se hämäräksi jäänyt eka pointtini oli se, että ainakin nuorisourheilu pyörii pitkälti niiden ei-voittavien vanhempien rahoituksella. Se ei välttämättä ole helppo yhtälö, jos voittamaan oppimisen pitäisi olla (kuten ihan oikeasti pitäisi) ensisijainen arvo.

  9. Kiitos selvennyksestä, nyt ymmärrän.

    Ajattelen niin, että jos niitä kauniita ajatuksia harjoiteltaisiin enemmän niin ne myös toimisivat käytännössä. Jos voittaminen otettaisiin mukaan sekä prosessiin että oppimiseen niin hyviä ja arvokkaita voittoja tulisi enemmän.

    Samaa mieltä kanssasi – vanhemmista ja muustakin.

    Vanhemmista vielä; mikä heille on voittamista? Se, että lapsi voittaa?

    Onko se oikein?

    • Se on oikein, että aikuinen voittaa lapsen kanssa !
      Ja lapsen ”maailma” etusijalle.

      Terv. Pentti Harinen

    • Nimenomaan sen sisäisen, sillä ONNEKSI meistä KUKAAN ei KOSKAAN kasva täyteen naiseuteen/miehuuteen ja hyvä niin, että se pieni lapsi on ja pysyy meissä ja kun vielä oikein toteutamme ”sen lapsen” unelmaa sisällämme ympäristöömme ja itseemme niin, a`vot tuumaisi jokin?

  10. Hei ”taas”? Cristina!

    Miten voi ujo ihminen kertoa ihastuneensa toiseen ihmiseen, tässä tapauksessa mies naiseen!

    Epätietoinen tai ujo tai…?

  11. Pentti,

    En ole kyllä ollenkaan asiantuntija parisuhdeasioissa, enkä mielellään liitä niitä asioita voittamiseen.

    Ujoutta voi vähentää olemalla rohkea – ylittämällä ja voittamalla itsensä.

    • Jos haluaa VOITTAA jonkun ihaileman naisen luottamuksen ja sen jälkeen on VOITETTU jo paljon, ja jos vielä ihailun kohde ottaa ”haasteen” vastaan, niin olisiko se sitten win+win?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s