Missä vika kun ympäristö tuhoutuu? (osa 1)

Ilmaston, metsien ja merien tuhoutuminen on ollut jo pitkään puheena. Erityisen sysäyksen keskustelulle on antanut Al Gore, joka kirjoillaan, tapahtumillaan ja elokuvillaan on nostanut ongelman maailmankansan tietoisuuteen ja ymmärrykseen. Sehän ei tietenkään tarkoita sitä, että teot ympäristön tuhoutumisen estämiseksi olisivat globaalilla tasolla lisääntyneen. Päinvastoin. Valtaisien tuotantokoneistojen kyltymättömät kidat vaativat yhä enemmän ravintoa; luonnonvaroja, energiaa. Ulos ne suoltavat saastuttavia päästöjä sekä vaurastuvia ihmisiä, jotka haluavat omalta osaltaan päästä käsiksi kulutuskakkuun. Ne, joiden kulutuskakku on jo kasvanut suureksi siirtyvät yhä enemmän luksukseen, kerskakulutuksen pariin. Joukossa on aina ilahduttavia poikkeuksia.

Ilmaston muutokset ovat vain yhdenlainen ympäristötuho, joka on käynnissä. Samaan aikaan on tärveltynyt myös taloudellinen ilmasto, henkinen ilmasto ja yhteiskunnallinen ilmasto. Taloudellisen ilmaston turmion kaikki voivat lukea lehdistä, on turha toistaa tässä viimeaikaisia tapahtuma, kysyn vain, miksi tilanteeseen havahdutaan vasta nyt, kun merkit ovat olleet ilmassa jo toista vuotta? Henkinen ilmasto on muuttumassa, muuttunut, ”kaikki mulle heti ja kaikki hyvin kunhan musta tuntuu hyvältä” ilmastoksi. Kristillinen etiikka on kadonnut, sillä synnintunto tuntuu pahalta. Mieluummin lueskellaan salaisuutta, joka sanoo, että ”universumi on sun kataloogi, ajatukset muuttuvat tavaraksi ja tämän tiesi jo beethooven mutta ei halunnut kertoa sulle”. Yhteiskunnallisen ilmaston rappeutuneisuus näkyy demokratian rapistumisena.  Olisiko ollut Suomen Gallupin tekemä Suomea ja Ruotsia vertaileva tutkimus, jossa ruotsalaisista 80% piti demokratiaa ja sen vaalimista tärkeänä kun taas suomalaisista yli 50% ei demokratia voisi vähempää kiinnostaa? Onko demokratia vaihtunut koulu- ja työpaikkakiusaamiseksi, jossa röyhkein käyttää suurinta valtaa?

Eräässä puheessaan Al Gore kysyy: ”Miksi kukaan ei kysy, että miksi?” Minäkin kysyn, miksi kukaan ei kysy, että miksi näin tapahtuu?

Elokuvassa Idiocracy – Idioluutio, kaksi ihmistä jäädytetään koetta varten. Heidät unohdetaan sulattaa ja he heräävät henkiin 500 vuoden päästä. Idioluutio, on tehnyt ihmisistä taukkeja. Ajattelutaidot ovat kadonneet (paitsi kun rahaa on saatavilla, silloin he sanovat: ”I love money”), presidenttinä on showpainija ja ihmiset juovat juomaa, jossa on elektrolyyttejä. Kun heiltä kysytään miksi he juovat juomaa, niin he sanovat, että koska siinä on elektrolyyttejä. Kukaan ei kuitenkaan ihmettele miksi elektrolyyttinesteellä kastellussa pellossa ei mikään kasva. Valtavia roskakasoja on jokapuolella ja telkkareista on tullut suuria kodin viihdekeskuksia, joita tuijotetaan imbesillin näköisinä.

Idioluutio tarjoaa vision siitä mihin markkinavoimien riistokapitalistinen evoluutio on meitä johdattamassa. Maailmaan, josta merkityksellisyys on kadonnut. Eihän se niin ole, sanot! Ehkä ei, mutta mieti vielä ja katso ympärillesi. Kysy miksi.

Jatkoa aiheesta: Osa 2 ja osa 3

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Missä vika kun ympäristö tuhoutuu? (osa 1)

  1. Päivitysilmoitus: Konseptuaalinen ajattelu kateissa « Cristinan Weblogi

  2. Päivitysilmoitus: Uusi uljas johtaminen | Renessanssinaisen maailmankirja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s